Joulukodin kuvia ja ihanaa joulunaikaa kaikille!

Eilen illalla meille kannettiin tuuhea ja kaunis joulukuusi sisään. Pojat koristelivat sen ja kotiuduttuani vanhempainyhdistyksen kuusimyynnistä pääsin ihastelemaan joulukotia valmiina. Kyllä kuusi tuo joulun, nyt ei joulufiilistä voi enää estää. Ihan pian esikoinen saa joulutodistuksensa ja kuopuksella on lyhyt viimeinen päivä esikoulussa ennen kahden ja puolen viikon joululomaa. Ihan pian me myös aloitamme laskeutumisen jouluun ja jätämme syksyn kiireet taakse. Näiden joulukodin kuvien myötä haluamme toivottaa ihan jokaiselle kaunista, rentouttavaa ja ihanaa joulunaikaa. Palataan taas kuulumisilla viimeistään ensi vuoden alussa, ehkäpä jo välipäivinä. 

Mies ja pojat tekivät tänä vuonna kerrostalon ja voittivat sillä piparkakkutalokilpailun.

Nuppu Print Companyn vihkoarvonnan uusi voittaja

Ensimmäiseksi arvotusta voittajasta ei ole kuulunut huhuiluista huolimatta mitään, joten arvoin Nuppu Print Companyn ihanan vihkopaketin tänään uudelleen käyttämällä jälleen random.orgin satunnaisotantaa. Uusi voittaja on nimimerkki Aino, joka jätit kommentin "Minäkin mukaan arvontaan" kilpailupostaukseen 1.12. klo 22.10 Onnea Aino, laitatko minulle pikimmiten sähköpostia sivupalkista löytyvään osoitteeseen, niin saadaan sinulle palkinto matkaan.

Joulu tulee, en ole valmis!

Minusta parasta joulussa on sen odotus. Ensimmäisestä adventista alkava taianomainen aika, jolloin on lupa fiilistellä, tunnelmoida ja nauttia odotuksesta sydämensä kyllyydestä. Glögikausi on tosin korkattu jo kuukautta aiemmin ja yleensä joululahjatkin suurimmalta osin hankittu viimeistään marraskuussa, mutta se varsinainen joulunaika, se alkaa vasta myöhemmin. Nyt olemme sen ytimessä ja minun pitäisi olla umpionnellinen, rakentaa joulukodista pehmoista pesää ja luoda lapsillemme muistoja, jotka he kantavat mielissään mukana aikuisuuteen saakka. Miksi siis kaikki tuntuu olevan lähinnä surkeata rämpimistä?

Tai no, tiedänhän minä syyn. Meillä on ollut aivan järjetön syksy. Syyslomaan saakka mentiin ihan normaalilla kiireisellä meiningillä, mutta sitten repesi. Mies on tehnyt aivan valtavasti töitä, minä olen ollut töissä 24/7. Lapset ovat ajoittain olleet aivan hunningolla, kun äiti on ollut fyysisesti siinä vieressä, mutta henkisesti poissa. Läppärit sylissä olemme tehneet vaihtoja iltasadun nukuttamisessa, minä olen herännyt aamuyöllä miehen tullessa nukkumaan ja lähtiessä jälleen aamulla ennen meitä. Minä olen merkinnyt määräaikoja kalenteriin ja aikatauluttanut. Ensimmäistä kertaa olen ollut myös siinä tilanteessa, että vanhempainyhdistyshomma on tuntunut ottavan enemmän kuin antaa. 

Olemme siis olleet tiukoilla tämän syksyn ajan. Sen vuoksi tänä vuonna emme ole käyneet Seurasaaren joulupolulla, emme joulukonserteissa tai teatterissa, jotka normaalisti ovat joulunodotukseemme kiinteästi kuuluvia asioita. Olen mennyt viimeiset kuukaudet ilman minkäälaisia aitojen ylityksiä, syöttänyt lapsille eineksiä ja yrittänyt epätoivoisesti priorisoida asioita nipistämällä yöunista. Mistä muualtakaan sitä ottaisi, kun tietyt asiat on kuitenkin tehtävä. Välillä on vaan itkettänyt, kun hommaa on enemmän kuin hallitsisi. Samaan aikaan olen naurettavan onnellinen nykyisestä työtilanteestani ja siitä, että saan tehdä niin mieluisia oman alani hommia. Ristiriitaista, tiedän. 

Joulukortit saimme lähetettyä sen jälkeen, kun alkuperäisiä marraskuussa tilaamiani kortteja ei koskaan kuulunut ja jouduin hätäpäissäni hakemaan surkeat korvikkeet edellisenä iltana valokuvausliikkeestä. Pojat liimasivat postimerkit kuoriin, minä kirjoitin osoitteita. Pari lahjaa on vielä paketoimatta, muut urakoin eräänä iltana kuntoon aattoa odottamaan. Niitä ainakin riittää, ei toteutunut meidän ajattelemamme maltillinen lahjamäärä tänäkään jouluna. Minkäs teet, on ihana ostaa osuvia ja mieluisia lahjoja rakkaille. Oikaisin myös sujuvasti esikoisen tammikuisten syntymäpäivien suhteen ja lähetin kutsut sähköpostitse. Vähän harmittaa, mutta ei voi muuta.

Tähän mennessä olemme poikien kanssa käyneet katsomassa Stockan jouluikkunan ja valinneet heille tämän vuoden joulukoristeet tavaratalon joulupuodista. Tämä perinne alkoi jo esikoisen ensimmäisenä jouluna ja joka vuosi pojat valitsevat itselleen mieluisat muistot. Isoäitinsä kanssa he leipoivat lauantaina pipareita ja kävivät hakemassa joulukuusen pulkalla isovanhempien kotiin. Se myös koristeltiin jo. Minä olen lähinnä meillä kotona pyrkinyt saamaan yllätykset joka aamuksi poikien joulukalenterina toimiviin joulusukkiin, mutta useamman kerran esikoinen on tullut aamulla kuiskaamaan, että taas on unohtunut ja äkkiä nyt ennen kuin pikkuveli herää. Vähän on ollut siis tämä jouluun valmistautuminen retuperällä tässä huushollissa.

Tänä vuonna koulu loppuu myöhään ja vasta aatonaatto on kokonaan vapaa koululaisella ja eskarilaisella. Työpäivä se toki on, mutta mies tekee päivän etänä kotoa. Koska tällä viikolla meillä on vielä mukavat kymmenen erilaista menoa töiden oheen päivisin ja iltaisin eikä jouluruokia ole edes ajateltu saatikka kotia koristeltu, päätimme miehen kanssa tehdä eilisestä meidän perheen joulunodotuksen huippupäivän. 

Mies ja pojat rakensivat piparkakkutalon ja pitivät näin perinteestä kiinni. Alkujaan miehen piti olla koko viikonloppu aamusta alkuiltaan vapaaehtoismenossa, mutta hän päätti ottaa sunnuntaille uuden suunnan ja olla poikien kanssa. Minä puolestani kannoin kaikki joulukoristeet esille ja koristelimme kodin jouluiseksi. Joulukukat viimeistelivät kodin jouluilmeen. Kuusi tulee vasta keskiviikkoiltana ja koristellaan samantien, sillä heti torstaina todistusten saamisen jälkeen suuntaamme vielä pienelle jouluretkelle Itä-Suomeen tullaksemme aatonaattona iltasella kotiin. Ja sitten se onkin jo aatto.

Toivon, että mies pystyisi pitämään välipäiviä etänä mahdollisimman paljon ja me voisimme ottaa silloin takaisin kaiken sen jouluun rauhoittumisen, joka nyt joulua ennen on jäänyt väliin. Onneksi pojilla on joululomaa aina pitkälle tammikuulle, he saavat tervetulleen tauon koulusta ja esikoulusta. Sen jälkeen kevääseen uusin voimin.

Parasta päiväkotikuvausta

Kuopuksen, aikaisemmin myös esikoisen päiväkodissa valokuvauksen järjestää vanhempaintoimikunta ja olemme jo vuosia luottaneet Kuvamuiston ammattitaitoon. Niin myös tänä syksynä eikä suotta. Meidän perheellemme tämä on viimeinen kerta eskarilaisen myötä ennen kuin siirrytään täysin koulukuvien maailmaan. Vielä viimeisen kerran asettuivat ensin kuopus, sitten esikoinen, veljekset yhdessä ja lopulta myös koko perhe valokuvaajan linssin eteen. 

Voin siis vuosien kokemuksella suositella Kuvamuistoa täydellä sydämellä, kymppi plussan toimintaa. Kuvia otetaan paljon, vaihtoehtoisia otoksia saa ihailla verkkopalvelussa muutama päivä kuvauksen jälkeen ja valmiita paketteja ei ole. Tilaat vain ne, mitkä haluat. Me olemme olleet kahden valokuvaajan kuvattavana ja molemmat kohtaavat lapset hienosti ja saavat ipanat lämpenemään tilanteelle. Lisäpisteet joustavuudesta, kun myös me vanhemmat saimme hypätä kameran eteen joulukorttikuvaa varten. Tämä ei tosin ole se, jonka lopulta kortteihin valitsimme, sen näette myöhemmin.

Tukholman tuliaiset ja arvonnan voittajaa etsitään

Poikien kanssa sovittiin jo ennen lähtöä, että mitään isompaa ei tältä reissulta osteta. Joulun lisäksi edessä ovat molempien synttärit, kuopuksen nyt jo menneet ja esikoisen tulevat tammikuun puolivälissä. Näin kaikenlaista tavaraa on tulossa muutenkin, joten hankinnat rajoitettiin pieniin matkamuistoihin. Pojille tämä kävi hyvin. Myös minä halusin matkalta eniten elämyksiä ja tunnelmointia, mutta jotain pientä tuli kotiinkin kannettua. 

Junibackenista löytyi pikkukundeille ötököitä ja Tekniska Museetista toiselle robotti ja toiselle kuulapeli.

Nämä jonglöörauspallot ja kirppupeli ovat myös Junibackenista ja minä sujautan ne pojille joulupaketteihin. 

Minä ostin itselleni luettavaa. Lars Keplerin Kaninjägaren on vasta ilmestynyt uusi osa Joona Linna -sarjaan ja suomennos tulee ulos keväällä. The Miniaturist puolestaan ilmestyy suomeksi nimellä Nukkekaappi ja siitä pieni esittely täällä. Kirjanmerkit nappasin mukaan NK:n kirjaosaston kassalta ja sujautin kotiutumisen jälkeisenä päivinä superlukijoideni joulukalenteriyllätyksiksi. Kuopuksen nimi vaan taitaa olla Ruotsissakin sen verran harvinainen, että piti valita toisen nimen kirjanmerkki.

Nämä kauniit jouluservietit puolestaan löysin Kuninkaanlinnan lahjapuodista.

Meillä on ollut laseja niin Ikeasta kuin Iittalalta ja ihan turhaan kaapissa hillottuina pieniä matalia kristallilaseja myös. Nyt olen päättänyt ottaa ne arkikäyttöön, tuomaan iloa aivan tavalliseen tiistaiaamuun. Niiden kaveriksi toimme Lagerhausista samanlaisia isoja laseja kaksitoista kappaletta ja Zara Homesta vielä samaa tyyliä olevan kannun. Kun meillä kerran ei ole juhla-astiastoakaan arkilautasista erikseen, miksi sitten ei käytettäisi kivempia lasejakin koko ajan. 

Olin jo jonkun aikaa kaipaillut uutta villaista huivia itselleni. Olen BeckSöndergaardin fani ja tälläkin kerralla valinta päätyi heidän malliinsa. Leopardihuivi löytyi lentokentältä melkoisen edullisesti, joten ostopäätös oli helppo. Pari tuntia aikaisemmin olin mallaillut Vuittonilla erilaisia huiveja kaulaani, miettinyt pitkään denim shawlin hankkimista, mutta jättänyt lopulta väliin. Sillä minä ihan oikeasti taidan olla turhan huoleton tyyppi maksaakseni satoja euroja huivista, jota täytyy käyttää huolella ja varjellen. Ei sovi luonteelleni yhtään, ovathan nytkin kaikki asusteeni suloisessa sekamelskassa eteisen kaapissa. Lisäksi uskon, että nukkaantuminen ja langanvedot harmittaisivat huomattavasti enemmän siinä luiskan huivia käyttäessä kuin tätä kympeillä ostamaani. Hyvä näin.

Mutta kyllä sieltä Vuittonin myymälästä jotain jäi käteen ennen kuin suuntasimme kohti lentokenttää viimeisenä lomapäivänämme, niin minulle kuin miehelleni. Nämä yhdistetyt 20-vuotislahjat ja joululahjat avataan kuitenkin vasta jouluna, sillä pojat vannottivat meitä niin. Vanhemmillakin kun pitää kuulemma olla jotain paketteja, ei vain heillä. Näihin palataan siis joulun jälkeen uudemman kerran.

Tuossa pienessä kassissa tuli muuten näyte merkin omasta tuoksusta, joita on monta erilaista. Tykästyin niistä yhteen, jota olen nyt käyttänyt paluusta saakka ahkerasti. Saa nähdä tuleeko sellainen vielä hankittua isonakin pullona, vai palaanko vanhaan vakiotuoksuun takaisin. Hinnan puolesta kannattaisi kyllä pysyä uskollisena vakkarilleni.

Lopuksi vielä kuulutus, olethan -S- huomannut, että voitit Nuppu Print Companyn arvonnassa heidän vihkosettinsä? En ole saanut sinulta sähköpostia, joten olethan yhteydessä mahdollisimman pian ettei vihkosetti mene uudelleen arvonttavaksi.

Miniloma Tukholmassa

Koko perheen pieni minibreikki naapurimaan pääkaupungissa starttasi itsenäisyyspäiväviikon maanantaina, kun lähdimme heti aamulla kohti lentokenttää ja laskeuduttuamme talviseen Tukholmaan suuntasimme Arlanda Expressin avulla kohti kaupunkia. Voin ihan jo tässä vaiheessa taas vähän kehua pieniä globetrottereitani, niin tottuneita ovat reissaajina, että trolleyt mukaan ja matkaan. Minulla oli ennakkosuunnitelmista poiketen iso laukku, olin varautunut tuliaisten osalta vähän isompaankin määrään.

Olimme perillä jo ennen kymmentä aamulla ja jätettyämme laukut hotellille oli aamiaisen aika. Siitä suuntasimme ensimmäiseen ja tärkeimpään sekä odotetuimpaan kohteeseen, Junibackenille. 

Tukholman sää oli ihanteellinen, pari astetta pakkasella tai plussalla. Talvitakeissa ja farkuissa mentiin koko reissu ja sormikkaat riittivät hyvin lämmittämään pieniä sormia. 

Olemme käyneet Junibackenilla kerran aiemmin, mutta siitä reissusta ei kuopus muista mitään. Nyt oli tosi kiva mennä uudelleen niin, että hänkin pääsi todella kokemaan tutut satupaikat ja leikit. Ja hyvin minäkin tuolla viihdyn, en vähiten erikoisen hyvin varustetussa kirja- ja lelupuodissa. 

Uutena rakennelmana pääsimme tutustumaan Lasse-Maijan Etsivätoimisto -kirjoista tutun Vallilan kaupungin kahvilaan ja kultakauppaan. Nämä kirjat ovat meillä juuri nyt molempien poikien lukemistoa, kuopus on ne vasta löytänyt ja esikoinen alkaa pikkuhiljaa siirtyä niistä yli. Mutta olipa kiva löytää tutut paikat kirjoista ihan livenä!

Olihan siellä toki myös ikisuosikit, ukko Pesonen kera Viiru-kissansa. 

Tässä ollaan Pepin keittiössä. Satujunan jälkeen kuopus katseli teatteriesitystä ja me esikoisen kanssa kurkimme Huvikumpuun.

Junibackenin kirjakaupasta löytyy kirjoja myös suomeksi. Suosittelen tutustumaan, siellä on myös ihania leluja ja pelejä lapsille, sekä tietenkin kirjoja monella eri kielellä.

Junibackenin naapurissa sijaitsee sopivasti Vasa-laiva -museo, jonne tie vei seuraavaksi. Olihan se iso ja hieno alus, mutta itse museo noin muuten oli vähän pettymys. Hyvin nopeasti totesimme, että nähty on ja seuraavaa kohdetta kohti. 

Joulu näkyi Tukholmassa jo kaikkialla. Nämä tontut päivystivät puussa Djurgårdenissa. 

Strandvägeniä pitkin kohti NK:ta kahvitauon kuva jo mielessä. Tukholma on yksi niistä kaupungeista, joihin muuttaisin asumaan samantien, jos tilaisuus ilmaantuisi. Toinen on ykköskaupunkini koko maailmassa, eli Lontoo.

NK:n jouluikkunat, joita oli monia erilaisia. 

Hotellimme Freys sijaitsi Bryggargatanilla aivan ytimessä ja kävelymatkaa Arlanda Expressiltä kertyi viitisen minuuttia. Voin suositella hotellia muutenkin, jos joku etsii inhimillisen hintaista ja hyvätasoista hotellia keskeiseltä paikalta. Varaamani huone oli iso ja parvekkeellinen, me mahduimme sinne enemmän kuin hyvin. Lisäpisteet erinomaisesta aamiaisesta, joka kuuluu huonehintoihin. Katselin hotellia ensin Östermalmin suunnalta, mutta olen tosi tyytyväinen, että päädyin tähän.

Itsenäisyyspäivä valkeni kauniina ja otimme miehen kanssa 20-vuotisen yhdessäolon kunniaksi selfien. Kuten Facebookiin kirjoitin, 20 vuotta tylsyyttä vastaan ja still going strong. Meillä on vaan niin ihana perhe etten voi käsittää miten minulla on voinut käydä tällainen tuuri niin aviomiehen kuin lasteni suhteen. Parhaita tyyppejä kaikki kolme!

Päivä oli täydellinen pienelle kävelylle Gamla Stanissa. Kävin Stortorgetin joulumarkkinoilla, kiertelin pienillä kujilla ja kävin katsomassa Kuninkaanlinnan hääpukunäyttelyn. Siitä kirjoitan enemmän vielä erikseen. 

Kiertelin myös kaupoilla katselemassa joulusomistuksia ennen kuin palasin hotellille lukemaan kirjaa. Samaan aikaan perheen miehet tutustuivat Tekniska Museetiin. 

Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä Drottninggatanilla sijaitsevassa the Grill -ravintolassa, jossa olisi saanut esimerkiksi paahtaa vaahtokarkkeja pöytään tuodun nuotion päällä. Itsenäisyyspäivän kunniaksi söimme aikaisen illallisen Biblioteksgatanilla Zink Grill -ravintolassa yhdessä ystäväperheen kanssa. Meillä oli tosi kiva ilta yhdessä ja ruoka oli superhyvää!

Iloiset itsenäisyysjuhlijat matkalla hotellille!

Keskiviikkoaamu oli kaunein kaikista, tämä kuva on otettu huoneen parvekkeelta. 

Lähdimme iltapäivällä kohti Suomea, mutta sitä ennen ehdimme hyvin syödä kunnollisen aamiaisen ja lähteä kävelylle kaupungille. Starbucksista ostettu Gingerbread Latte varmisti joulufiiliksen. 

Lopulta päädyimme jälleen NK:lle (mihinkäs sitä Stocka-tyypit tavoistaan pääsisi!) ja söimme vielä viimeiset piparkakut ennen lähtöä lentokentälle. 

Miehellä oli toki ollut duunikone mukana koko ajan ja tässä ollaan päästy läpi turvatarkastuksesta lennon lähtöä odottelemaan hänen jatkaessa töitään. Mutta ei se mitään, meillä oli tosi kiva pieni irtiotto arjesta ja kun esikoisen kanssa tehtiin koulutehtäviä ohjeen mukaan eteenpäin jo ennen reissua oli kiva palata itsenäisyysviikon torstaina arkeen takaisin. Eikä tuo matkamuistokassi tuossa pöydällä toki harmita myöskään, sen eteen kestää senkin, että työkone seuraa perheen lomalle mukaan. Koska tätä tämä on, sumplimista ja sovittelua työn ja arjen, perheen ja vapaa-ajan kesken. Loma Tukholmassa tuli juuri sopivaan saumaan ja jaksamme nämä viimeiset päivät ennen joululomaa ja helmikuussa odottavaa seuraavaa lomareissua.

Myös esikoinen halusi loppuun kirjoittaa kokemuksiaan reissusta, olkaa hyvät:

Moi mun nimi on Max. Matka oli tosi kiva. Junibagen oli tosi kiva. Mua hiukan pelotti satujuna, siksi en suosittele alle 5v lapsille. Oli tosi kiva päästä lasse-maija etsivätoimiston kaupunkiin. Oli siellä pienillekin lapsille oma muumipuoli, pieni karuselli+muuta kivaa. Muumitalo, leirinuotio, toisella puolella mikko mallikas. Pitää sanoa että oli tosi kiva matka. ps suosittelen!