Batman-synttärit

Ajattelin kirjoittaa omaan postaukseensa siitä millainen tämä meillä asustava nelivuotias oikein on, mutta sitä ennen pääsette mukaan sankarin Batman-teemaisille syntymäpäiville. Have fun!

Ja kun päivän mittaan kuopus halasi kiitokseksi ihanista lahjoista ja kertoi synttäreidensä olevan parhaat ikimaailmassa, oli helppo jälleen kerran todeta, että kyllä kannatti. Ja ei muuta kuin katse kohti välipäiviä ja poikien yhteissynttäreitä!

Herkkukahvia - kind of

Kävimme kaupungilla ollessamme täyttämässä Nespresso-kapselien varastot. Ensin muutamat paketit vakkarimakuja, eli kaikkein tummimpia Kazaaria ja Dharkania miehelle ja vaniljaa minulle. 

Jo näyteikkunasta bongasimme uudet kausimaut, joita päätimme ostaa kokeiluun. Noin yleisesti emme ole makukahvien ystäviä poislukien minun vaniljani, mutta onhan se vaihtelua ainaisille mustille espressoille tai tummapaahtoisille kahvimukillisille. 

Tämän joulun maut ovat Hazelnut Dessert, Apple Crumble sekä Chocolate Mint. Eikö kuulostakin hyvältä!

Täydellisenä heräteostoksena kassalta tarttui mukaan myös kaksi termosmukia meille töihin. Sekä miehellä että minulla on vaihtoehtoina joko ostaa alakerran ruokalasta suoraan sanottuna pahaa peruskahvia tai liittyä johonkin kahvitiimiin, joilla on omat keittimensä ja kahvinsa. Koska minä juon vain kerran päivässä töissä kahvia, on tämä termos erinomainen ratkaisu ja koska mies on epä-aamuihmisen perikuva, saatetaan meillä tästä eteenpäin kahvin voimalla jutellakin aamuisilla työmatkoilla. Minä saan kahvini heti aamulla konetta käynnistellessä ja mies heti, kun kotoa ulos astuu.

Myyjä kehui erityisesti kannen tiiviyttä, mukin voi kuulemma huoletta laittaa laukkuun. Kahvin pitäisi pysyä kuumana kolme tuntia ja alustavat kokeilut vaikuttavat lupaavilta. 

Kausimaut ovat kauniissa kapseleissa. Ainoa vain, että en ilman muistilappuja erota makuja toisistaan...

Nyt makuja on myös maisteltu kotona. Apple Crumble tuoksuu voimakkaasti marsipaanille, mutta itse maussa ei pahemmin ole mitään omenaista. Hazelnut Dessert sen sijaan sekä tuoksuu että maistuu selvästi pähkinäiselle ja onkin varmasti hyvä valinta, jos pähkinöistä tykkää. Suklaa-minttu sitten taas tuo elävästi mieleen suuveden tai jonkinlaisen halvan minttuviinan. Ei siis ihan mennyt putkeen nämä tämän vuoden kausimaut mitä allekirjoittaneen makumieltymyksiin tulee. Mies juo pähkinät, minä voin hörppiä omenat ja minttusuklaasta hankkiudutaan kaikessa hiljaisuudessa eroon.

Tapahtui viime päivinä

Perjantaina päiväkodissa juhlittiin itsenäisyyttä tanssiaisten merkeissä. Molemmat pojat olivat puts plank puleerattuja, kun aamu koitti ja oli aika lähteä juhliin. Lakeerikengät kiilsivät ja esikoinen pohti pitkään kravatin ja rusetin välillä. Kuopusta puolestaan kutitti slipoveri ja hikikin oli. Iltapäivällä kuulin pienemmältä kuinka tanssiaiset olivat olleet typerät, kun siellä vaan tanssittiin ja hän ei kyllä tanssinut. Esikoinen pursui iloa, miten kiva oli saada tanssia ja päivää varten oli eskarissa opeteltu valssiaskelia ja sitä miten tyttöä haetaan kumarruksen kera tanssiin.

Iltapäivällä kävimme kotona kääntymässä ja lähdimme lähes suoraan vanhempieni luokse juhlimaan syntymäpäiväänsä viettävää isääni. Näissä juhlissa viihdyttiin puoleenyöhön saakka ennen kuin pakattiin kaksi väsynyttä pikkupoikaa autoon ja lähdettiin kotiin. Viidennen päivän juhlat ovat lapsuudestani saakka jatkunut perinne, vaikka äiti vähän väläyttelikin taukoa seuraavaksi pariksi vuodeksi. Sitten taas, kun isä on seitsemänkymppinen ja isänmaa sata.

Edellisen illan juhlista johtuen varsinainen itsenäisyyspäivä menee meiltä aina vähän matalalla profiililla. Se on myös minun ja mieheni seurustelun vuosipäivä ja nyt tuli plakkariin kahdeksantoista vuotta yhdessäoloa. Juhlistimme käymällä koko perhe autopesussa, vanumalla sohvilla ja katsomalla Linnan pukuloistoa telkkarista. Siinä sivussa pesin vielä sohvanpäälliset.  Alla vuosi taitaa olla 2003 tai sitä luokkaa.

Eilinen oli sitten tehokas sunnuntai. Lähdimme kuopuksen kanssa ostamaan synttäritarjoiluja sekä kukkia ja mies jäi esikoisen kanssa tekemään viikkosiivousta kotiin. Vuoronvaihto, mies esikoisen kanssa futikseen ja minä jatkamaan siivoushommia. Kun koti oli siisti ja järjestyksessä, oli hyvä laittaa joululaulut soimaan ja pitää pieni paketointihetki. 

Enää jäi jäljelle osa poikien lahjoista, sillä jatkoin käärimishommia vielä illalla Notting Hill -leffaa katsellessani.

Myös synttärijuhlien ongintapussit valmistuivat huomista odottamaan.

Tänään pidin vapaapäivän ja kun vanhempani olivat hakeneet kuopuksen luokseen pipareita leipomaan hyppäsin bussiin ja hurautin kaupungille. Luvassa oli treffit ystävän kanssa ja niin siinä hurahtikin reilut kolme tuntia nopeammin kuin olisi halunnut. Huippuhauska päivä, mitä sitä muuta tarvitsee kuin loistavaa seuraa, pieniä ostoksia ja erinomaisen samppanjalounaan Brondassa. Juttua riitti ja kotiin palasin mukanani niin tarpeellisia ja ostoslistalla olleita kuin ex tempore -ostoksia. 

Nyt täällä on kuulkaa syntymäpäivien järjestely täydessä vauhdissa. Huomenna meillä on juhlapäivä, kun kuopus täyttää neljä vuotta. Aamu aloitetaan yhdessä neuvolalla, jonne hän ei tosin aio mennä, asia loppuunkäsitelty. Päiväkotiin viedään tarjolle keksejä ja iltapäivällä tulevat kaverit pientä sankaria juhlistamaan. Että kakun hakuun, adios!

It's beginning to look a lot like...

Ensimmäiset joulujutut on nyt hankittu ja laitettu esille. Lyhdyt kynttilöineen tuovat vähän valoa pimeyteen ja jouluvalot parvekkeen kaiteeseen kiedottuina saavat olla ensin talvivalot, sitten jouluvalot ja myöhemmin taas talvivalot. Myös ulko-ovea koristaa tästä eteenpäin uusi kranssi.

Meillä on vakkaristi ulko-ovessa ruskea sulkaseppele, mutta jouluisin sen tilalle on ripustettu kultainen, oikein kimaltava kranssi. Hilettä on niin paljon, että sitä tippuu jokaisella avauksella oven eteen lattialle ja yleensäkin oveen koskettaessa varisee  keltainen kimallus alas. Esimerkiksi postit, tullessaan luukusta joulukuussa, ovat usein kauniin hileisiä. 

Nyt tämä kimallusihanuus saa jäädä odottamaan, sillä löysin Pentikiltä kauniin korvaajan. Yleisesti olin etsimässä punasävyistä kranssia, mutta tässä viehätti talvinen tunnelma. Tämä tuntuisi sopivan koko pimeään vuodenaikaan, ei vain jouluun. 

Tuossa tuntuu vihreän myötä myös lupaus keväästä. Ei huono juttu ollenkaan.

Poikien tämänvuotiset koristeet näkyvät alla. Esikoinen valitsi kuumailmapallon kyydissä roikkuvan pukin ja kuopus viime vuoden tapaan robotin. Hän ilmoitti jo kotona haluavansa jälleeen robottikoristeen, kysyi Stockan jouluosastolla missä ne mahtavat olla ja valitsi omansa. Mitä sitä hyvää vaihtamaan, kai.

Vielä joulu ei meillä kotona tämän enempää näy yhtä valkoista leikkoamaryllistä lukuunottamatta. Kunhan kuopuksen synttärit on saatu juhlittua ja koko koti suursiivottua (siivousfirman toimesta, ihanaa ja jes!) laitetaan koristeita enemmän paikoilleen. Kuusen ja poikien pikkukuuset päätimme hakea eskarin ja päiväkodin päättymispäivänä, siitä meille alkaa kolmen viikon joululoma, jos ei paria välissä tehtävää työpäivää oteta huomioon. Eikä niitä oteta. 

Yksi tavallinen keskiviikko

"Onpa täällä hiljaista" totesi kuopus äskettäin, kun olimme tulleet harrastuksesta kotiin, käyneet suihkussa ja istuimme syömässä jugurttia. Niin täällä tosiaan on. Televisio on kiinni eikä mies tai esikoinen ole kotona ja meillä kuopuksen kanssa ei ilmeisesti ole ihan kamalasti asiaa toisillemme juuri nyt. Hiljaista, mutta hyvällä tavalla. Sellainen iltarauha.

Tämä päivä on ollut niitä loppusyksyn keskiviikkoja, joita ei ihan hirveästi myöhemmin tule muisteltua. Tasaisen tappava arki, sellainen on fiilis kyllä tänään ollut. Sellaista perinteistä säätämistä, liian myöhään lähtemistä, lapsille huutamista, tyhjää jääkaappia sun muuta. Ei tule tätä päivää ikävä.

Kävimme aamulla esikoisen kanssa ylimääräisellä hammaslääkärikäynnillä irronneiden rautojen vuoksi. Iltapäivällä peruutin postin pihalla pylvästä päin. Onneksi olin autossa yksin, muuten olisi lasten sanavarasto karttunut monella uudella kirosanalla. Ihmeen vähällä näyttäisin pääsevän, kun vaurioita tarkastelin. Iltapäivällä hoidettiin asioita ennen kuin viideksi nakattiin esikoinen naapuriin omia treenejään odottamaan ja lähdettiin kuopuksen kanssa hänen treeneihinsä. Onnea on lähellä asuvat kaverit ja kavereiden vanhemmat, joiden kanssa yhteistyö ja avunanto pelaa puolin ja toisin. 

Kuopuksen futiskerho loppuu tältä erää tähän, vielä pitää vähän miettiä kevään jatkoa. Lapsi ei ole ollut innostunut enää kuukauteen, kunnes nyt sitten haluaakin jatkaa. Ota siitä nyt taas selvää sitten. Tänään olikin sitten osallistava kerta, päädyin leikkimään, avustamaan temppuradalla ja pelaamaan vielä futista lapset vastaan aikuiset. Oma yksilöurheilijani tosin hermostui alta aikayksikön, kun ei saanut palloa tai tehnyt maalia.

Meillä on tänään lasten kanssa kolmenkeskinen ilta, kun miehellä on työmenoja pitkälle yöhön. Ei näitä viime aikoina ole paljoa ollutkaan ja aika on selvästi kullannut muistot siitä mitä meidän elämämme oli vielä kuopuksen vauva-aikana miehen matkustaessa jatkuvasti ja meidän ollessa lasten kanssa hyvin paljon kolmistaan. En valita, on huippuhomma tähän pikkulapsiaikaan, että mies on monesti jo kuudelta kotona eikä matkustaa tarvitse. Myöhemmin on taas enemmän aikaa vähän kaikkeen.

Liitutauluprojekti

Liitutaulut poikien huoneisiin, mikä mahtava idea! Mikäpä siinä, totesi mies tästä ajatuksesta kuultuaan ja sanoi hoitavansa niiden teon. Niinpä kävimme ostamassa maalia ja mietimme sopivaa paikkaa huoneista. Jokusen viikon maalipurkki odotti hyllyssä, kun emme kiireiltämme ehtineet projektia käynnistää. Nyt oli kuitenkin sopiva viikonloppu pieneen puuhasteluun ensimmäisenä adventtina.

Esikoinen sai liitutaulunsa sänkyseinälle, kuopuksen huoneesta löytyi myös sopiva kolo omalleen.

Päätimme siis maalata liitutaulut suoraan seinään. Toinen vaihtoehto olisi ollut ostaa vaikkapa vaneripalat, maalata ne ja naulata seinään. Tämä suoraan seinään maalaus tuntui kuitenkin iisimmältä tavalta toteuttaa projekti.

Ensin teipattiin ja sitten mitattiin menikö suoraan.

Ja tarkistusmitattiin, totta kai!

Maalarinteippikin loppui kesken, mutta onneksi eristysteippiä löytyi. Nauratti, tämä on niin tyypillistä meille. Melkein, mutta ei ihan ja vähän sinne päin. Kuin ruoanlaitossa: liraus, loraus, tilkka ja ripaus.

Ensimmäinen kerros maalia levittyi hyvin ja kuivui n. 12 tuntia ennen toisen kerroksen maalaamista. 

Ensimmäisen kerroksen jälkeen tulos oli vielä epätasainen, mutta toinen kerros korjasi asian.

Teipit otettiin pois ja huomasimme, että maalia oli päässyt teipin reunan alta leviämään kaikilla neljällä sivulla. Kauhean kiva.

Olin ajatellut laittaa vain alareunaan listan liitujen säilytystä varten, mutta se menikin nyt uusiksi. Sitten keksin, että teippejähän on nykyään vaikka ja minkälaisia, joten voisikohan joku kivalla kuviolla varustettu toimia reunoilla. Jos rajaisin kolme reunaa esimerkiksi mustasävyisellä teipillä ja laittaisin vain alareunaan sen listan. Onneksi muistin, että minullahan on joitakin kuvioteippejä Ikeasta ostettuina ja sieltä löytyi juuri sopiva. Ongelma ratkesi helposti. 

Nyt puuttuu enää alalista. Kunhan se saadaan paikoilleen, laitan kuvat valmiista liitutauluista. Huomenna päästään kuitenkin jo piirtämään!

Joulukalenterit - check!

Ei tullut tänäkään vuonna täytettäviä kalentereita. Meillä olisi kyllä kaunis kalenteri tähän tarkoitukseen ja se onkin ollut käytössä parina jouluna. Nyt päädyttiin kuitenkin oikaisemaan vähän etenkin, kun pojat löysivät helposti itselleen mieluisat kalenterit.

Esikoinen odottaa joulua sikahintaisen Lego Star Wars -kalenterin avustuksella.

Herkkusuu-kuopus valitsi tietenkin suklaakalenterin ja kun vielä löytyi Transformers, oli valinta selvä.

Ehkä ensi vuonna taas tontun piilottamia aarteita kangaskalenterista, jos aikaa ja energiaa löytyy. Ikinä ei muuten aamutoimet mene niin vikkelästi kuin joulukuussa, kun kalenterin saa avata siinä vaiheessa, kun vaatteet on päällä ja hampaat pesty. Esikoisella nimittäin, alati sairaiden perheessä on kuopuksen vuoro olla kipeänä ja miehen jäädä hänen kanssaan kotiin.