Samistelu - mitä ihmettä?

Aloitetaan otsikosta, eli tiedättehän mitä samistelu tarkoittaa? Jokainen lapsiperhe-elämää elänyt tai ainakin vierestä seurannut varmasti termin tuntee, mutta kerrataan vielä. Samistelu on siis sitä, kun perheen sisarukset puetaan samanlaisiin vaatteisiin. Askeleen pidemmälle homman voi viedä, kun mukaan samistelijoiden joukkoon liittyy myös perheen äiti. 

On olemassa vaatevalmistajia, joiden mallistoista löytyy samanlaista päällepuettavaa niin perheen aikuisille kuin lapsillekin. Olet varmasti nähnyt isoja rusettipantoja tai lettikuvioisia legginssejä niin äideillä kuin tyttärillä. Raitapaita puolestaan on klassikko jokaiselle ikään ja tyyliin katsomatta. Samistelun ideana lienee välittää perheen yhteenkuuluvaisuutta. Minä en ymmärrä sitä ollenkaan.

Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että naisen halua saada tyttölapsi voidaan joskus perustella samistelulla. "Olisi ihanaa saada tyttö, jonka kanssa tehdä tyttöjen juttuja ja samistella." Tiedättekö puolestaan yhtä ainutta perheenisää, joka kyselisi samanlaisten vaatteiden perään itselleen ja pojilleen? Useimmiten se on perheen äiti, joka tilaa miehelleen ja lapsilleen samanlaiset bändipaidat lahjaksi tai värikoodaa juhliin vihreät vaatteet jokaiselle. Silllä onhan se nyt kiva, kun pukeudutaan yhdessä perheenä.

Koko asia tuli mieleeni viime sunnuntaina, kun olimme lähdössä perhekuvaukseen ja pyysin miestä sekä lapsia laittamaan jalkaan Conversen tennarit. Samanlainen pukeutuminen erityisesti aikuisen ja lapsen kesken on ollut mielestäni etupäässä noloa, mutta nyt tein saman itse. Mietin jo sopivaa paikkaa hautautua ripottelemaan tuhkaa ylleni, mutta mitä sitä ei tekisi hyvien valokuvien eteen. Kuvassa kun yhtenäinen värimaailma on suhteellisen tärkeä juttu.

Minä en ole koskaan kuulunut heihin, jotka ilmentävät pariskuntastatustaan sovittamalla miehen solmion naisen leningin väriin sopivaksi. Vielä enemmän kummastelen miksi ihmeessä haluaisin pukeutua samalla tavalla kuin lapseni. Sitten ajattelin, että ehkäpä tämä on sukupuolikysymys. En nimittäin ole törmännyt samisteleviin äitiin ja poikaan, äitiin ja tyttöihin sitäkin useammin. Ilmiö lienee siis yleisempi äitien ja tyttärien keskuudessa ja omassa mielessäni valitettavasti kytkeytyy myös siihen surulliseen seikkaan, että vauvasta toivotaan tyttöä, jotta päästäisiin tekemään niitä leimallisesti tyttöjen juttuja. Mitä ne sitten ikinä ovatkaan. 

Vahinkoja sattu meillekin, erityisesti pyytäessäni poikia valitsemaan itse omat vaatteensa. Minä itse kuitenkin vältän sitä tietoisesti viimeiseen saakka ja tuskastelen toisinaan, kun molemmilla on kaapissaan vain sinisen sävyjä ja pikeepaitoja. 

Vaatteet eivät lopulta ole vakava asia elämässä, mutta tehokas keino persoonallisuuden ilmentämiseksi ne kyllä ovat. En ole vielä keksinyt miksi haluaisin näyttää samalta kuin kuusivuotias lapseni tai miksi haluaisin koodata perheenjäseneni ulkoasut omaani. Kyllä me tiedämme olevamme yhtä ilmankin. 

Kuva miehestä ja pojista: Sonia/Lumo Photography.