Pariisi vielä kerran

Talvilomaviikko on ollut jo jonkin aikaa ohitse ja paluu arkeen suoritettu, miten muutenkaan kuin sairastamalla. Palataan vielä hetkeksi helmikuun lopun reissuun Pariisiin. Se oli aika lailla sitä mitä toivoimmekin, eli rento ja mutkaton yhteinen perheloma. Minulle vierailu kaupungissa oli neljäs, lapsille ensimmäinen. Ja mikä onnistunut sekoitus historiaa ja nykypäivää se olikaan. 

Lensimme Norwegianilla Orlyn kentälle ja kuljimme kaupunkiin ja takaisin taksilla. Helppoa ja edullista. Lennoista ei enää ole sen kummempaa kerrottavaa, siinä ne sujuvat. Tässäkin suhteessa pojat ovat jo hyvin tottuneita matkustajia. Odottelukohdissa pienemmän matkustajan kärsivällisyys oli säännöllisesti koetuksella ja hyvin pian sen jälkeen meidän vanhempien. Ei, trolleyllä ei ajeta kenenkään kantapäille ja sitä rataa.

Ehdimme tehdä maanantaista perjantaihin kestäneen matkamme aikana vaikka ja mitä. Kävelimme paljon ja jalkojen väsyessä sukelsimme metroon. Lähdimme liikkeelle aamuisin yhdeksän ja kymmenen välillä ja kierrettyämme päivän ohjelmassa olleet nähtävyydet tai museot kävimme lounaalla ennen kuin palasimme hotellille lepäilemään ja päiväunille. Alkuillasta lähdimme uudelleen ulos, ehkä vähän ostoksille, ja menimme hyvissä ajoin syömään. Yleensä olimme unessa jo ennen kymmentä koko porukka, joten hyvin tervehenkisesti sujui lomailu.

Yövyimme aivan ytimessä, Louvren ja Tuileriesin puiston kupeessa Louvre Montana -hotellissa. Vaikka itse yleensä pidän enemmän vasemmasta rannasta, oli hotelli aivan erinomaisella paikalla lasten kanssa matkustettaessa. Kaikkialle oli lyhyt matka tai vaihtoehtoisesti metroasema aivan vieressä. Samaten ruokapaikkoja löytyi ympäristöstä runsaasti eikä iltaisin tarvinnut kävellä kauas hotellilta syömään. 

Koska tarkoituksena oli näyttää pojille niitä tärkeimpiä nähtävyyksiä, aloitettiin luonnollisesti Louvresta ja Mona Lisasta. Kuopus tutki museossa venäjänkielistä karttaa ahkerasti ja halusi nähdä myös kädettömän naisen. Siispä Milon Venuksen luo myös. 

Tuileriesin puistossa käytiin useaan otteeseen purkamassa energiaa. Me kävelimme perässä ja kaksi loppumattomilla pattereilla varustettua matkailijaa säntäili sinne sun tänne. 

Heti ensimmäisen kokonaisen lomapäivän aamuna lähdimme Invalidesia ja sotamuseota kohti. Samalla nähtiin Eiffel ja tietysti Napoleonin hautapaikka. En ollut itse käynyt museossa aikaisemmin ja erityisesti maailmansotia esittelevät näyttelyt olivat mielenkiintoisia. Haarniskojen kohdalla jättäydyin suosiolla odottelemaan penkille ja lepuuttamaan jalkaa. 

Olin luvannut pojille, että menemme Sacre-Coeurin luo vaunulla, mutta päädyimmekin epähuomiossa kävelemään kaikki rappuset ylös saakka hieman eri reittiä tullessamme. Näkymät olivat vaikuttavat, etenkin kuopuksen mielestä. Kävimme kurkkaamassa miltä sisällä kirkossa näyttää ennen kuin menimme kaapelivaunulla alas ja tietysti karuselliajelulle. 

Ipanoiden suureksi riemuksi maailmanpyörä oli toiminnassa, ei muuta kuin sinne. Itse korkeita paikkoja mielelläni välttelevänä en ollut ajatuksesta yhtä innostunut, mutta menin tietysti mukaan. Totesin, että olen ollut niin monesti äitiyden myötä epämukavuusalueella ennenkin, että ei tämä mitään. Oli aika kamalaa kyllä, mutta näkymät vaunun ollessa ylhäällä paikoillaan olivat sen arvoiset. Maan päällä hurrattiin, äiti on sankari!

Viimeinen päivä vietettiin vasemmalla rannalla. Kävelimme Seinen ylitse, katsoimme matkalla Notre Damen ja mietimme missä se Quasimodo oikein mahtaa majailla. Kävelimme pitkin Saint-Germainin katuja ja poikkesimme pieniin kauppoihin.

Kirjakaupat ja niiden ihanat lastenosastot!

Pariisi osoittautui kaikin tavoin hyvin mutkattomaksi paikaksi lapsivieraille, olimme positiivisesti yllättyneitä tästä. 

Söimme aamiaisen kahdesti hotellilla ja kerran läheisessä kahvilassa. 

Lounaaksi löytyi paikasta kuin paikasta aikuisille vaikkapa salaattia ja lapsille ranskalaisia. Niitä samoja, mitä tyypit söivät myös illalliseksi. Simpukkarisotosta nauttivat vain aikuiset, valitettavasti.

Tässä lounastetaan Champs-Elyseen varrella sijaitsevassa kahvilassa sen jälkeen, kun oltiin käyty katsomassa Riemukaarta ja ostoksilla Disney-kaupassa.

Tuliaisosastoa toimme mukanamme yllättävänkin maltillisesti. Kirjoja saivat kaikki, hauskoja uusia lyijykyniä lapset ja kasan muistikirjoja minä. Toki myös onnittelukorttivarasto sai reilusti täydennystä. 

Lentokentältä ja Sephorasta tein tarpeelliset täydennykset kosmetiikan osalta. Erityiskiitokset ansaitsee Orlyn kentän tax-freen myyjä, joka sitkeästi etsi huulikiiltoa Lancomen lopetetun sävyn tilalle. Aika hyvä vastaavuus löytyi YSL:n kiillosta, joten se lähti mukaan kokeiluun.

Itse ostin vielä kaksi t-paitaa ja mekon Banana Republicilta ja lapset ihastuivat turistikrääsäkaupan avaimenperiin, mutta siinäpä se aika lailla olikin. Ei ollut yhtään sellainen fiilis, että tekisi pahemmin mieli kierrellä kaupoilla. Paljon parempaa oli kierrellä kaupunkia yhdessä.

Kevät tulee niin vauhdikkaasti, että neljän kuukauden kuluttua ollaan jo uudelleen maailmalla. Ei siis muuta kuin pikkuhiljaa risteilyn matkasuunnitelmia tekemään!