Tukholmassa

Jo keväällä tuli mieleen ajatus lähteä juhannukseksi Gröna Lundiin. Tuumasta toimeen, joten varasimme liput Siljan merialesta ja edullisesti päästiin matkaan, kun Promenade-hytti maksoi tältä porukalta alle sata euroa. Juhannuspäivänä oli sitten aika lähteä katsomaan miltä Silja Serenade parin vuoden tauon jälkeen vaikuttaa. 

Meidät ottivat vastaan kuihtuneet koivut eri puolilla kävelykantta. Voisin ihan lyhyesti vetää aikamoisen monta analogiaa kyseisistä rangoista laivan varuste- ja palvelutasoon, mutta tyydyn sanomaan vain ne merkittävimmät. Serenadea ei ole uudistettu ja se näkyy muun muassa tahraisissa vuodevaatteissa, likaisissa hyteissä ja kulahtaneessa kokonaisvaikutelmassa. Leikkipaikan siirtäminen kesälomien ajaksi konferenssikannelle toi kaivattua lisätilaa, mutta saman yhteyden baari myös ei-toivottuja pikkuhiprakkaisia vanhempia lapsiaan "vahtimassa". Ja ruoka, se oli enimmillään kelvollista. Mutta mitäpä näistä, meidän perheemme viihtyi ja kaikkien mielestä oli kiva olla pitkästä aikaa risteilemässä, olkoonkin että miehen pyynnöstä seuraava Tukholman-reissun hoitunee lentokoneella.

Ainoa todellista haittaa aiheuttanut miinus reissussa oli se, että kuopus sairastui juuri laivan ollessa lähdössä. Minulla oli mukana tavanomainen superarsenaali kaikkia mahdollisia lääkkeitä, joten päätimme sitkeinä sisseinä kuitenkin lähteä merelle. Jälleen kerran lapsen ainoa oire oli kuume, joka lääkkeellä laski pois ja lääkkeen vaikutuksen lakatessa huitaisi samantien lähelle neljääkymppiä. Tuntui jo tutulta viimeisen kuukauden ajalta. Ensimmäisenä yönä kiroilin hartaasti mielessäni kuumeista lasta sylitellessäni. Että pitikin lähteä. Olisin tuolloin varmasti vienyt hänet suoraan lääkäriin keskellä yötä, jos olisi voinut. Nyt ei auttanut kuin antaa vuorotellen Buranaa ja Panadolia ja odottaa maanantaita, menisimme heti satamasta Mehiläiseen kokeisiin. 

Risteilyn aikana esikoinen saikin kahmalokaupalla yhteistä aikaa vanhempiensa kanssa, kun toinen meistä oli hytissä lepäämässä kuopuksen kera hänen kuumeensa ollessa noususuuntainen. Esikoinen kävi isänsä kanssa kylpylässä ja saunassa ja minä sain nauttia herran seurasta niin buffet-pöydän illallisella kuin aamiaisilla. Että se onkin hyvää seuraa, huumorintajuinen ja sanavalmis ipana, jolle kuitenkin vielä parhaiten maailmassa kelpaa äidin seura. Selitin myös hovimestarille kuopuksen tilanteen ja veimme ruokaa mukanamme hytiin, mies kävi sitten yksinään ruokailemassa. Oli ollut kuulemma kohtalaisen ankeata. Leikkipaikalla istuimme vuorotellen, minä nappasin ajanvietteeksi kaikki tax free -esitteet hytistä ja kupin kahvia. Aivan infrenaalinen metelihän siellä oli ja kahmalokaupalla huonosti käyttäytyviä, jonottamaan kykenemättömiä ja täysin vailla minkäänlaista valvontaa olevia lapsia. Tunsin itseni aivan tiukkapipoksi, kun pidin esikoisen näköpiirissä ja muistuttelin miten ollaan ihmisiksi. Viidakon laki todella jyräsi.

Sunnuntaina laiva saapui Tukholmaan ja tajusin yhtäkkiä, että laivaltahan saa vuokrata rattaita. Oli selvää ettei kuopus jaksaisi kävellä minnekään, mutta koska kuume ei aamulla ollut kova, olisi kiva saada hänetkin mukaan maihin. Ensin ajattelimme, että minä jään laivalle kuopuksen kanssa ja mies lähtee huvipuistoon esikoisen kera, mutta koska lapsi tosiaan vaikutti virkeältä päädyimme pakkaamaan hänet lämpimästi rattaisiin, ottamaan lääkkeet mukaan ja lähtemään kaupungille. Huvipuisto jäisi sellaiseen ajankohtaan, kun kuopuskin pääsisi mukaan ja jaksaisi nauttia laitteista.

Metrolla oli näppärä mennä edestakaisin ja jäimme pois Östermalmilla. Tukholma on kyllä niin kaunis kaupunki ja päämäärättömään kävelyyn juuri sopiva. Meidän kävelymme tosin sai päämäärän hyvinkin nopeasti, kun huomasimme NK:n olevan auki ja isojen alennuskylttien koristavan ikkunoita. Sinne siis! Kolusimme lastenosaston, leluosaston ja alakerran kosmetiikkaosaston ennen kuin ostimme juotavaa mukaan ja lähdimme lukuisine kasseinemme takaisinpäin. Emme uskaltaneet olla hirveän pitkään kaupungilla kuopuksen voinnin vuoksi, mutta tämäkin pieni piipahdus teki hyvää. 

Sunnuntai-iltana kuopus jaksoi kuin jaksoikin tulla mukaan syömään kuumeen ollessa poissa, mutta eipä häneen paria ranskalaista kummempaa uponnut. Pehmiskone oli hitti ja vuotuisella maitokokeilulla oleva esikoinen huitaisi kolme tötteröä peräjälkeen. Minä pysyttelin alkupaloissa, mies taisi syödä lämmintäkin ruokaa. Aamiaisesta vielä sen verran, etten ymmärrä miten tuon kokoisesta buffasta ei löydy tuoreita hedelmiä, ainoastaan säilykkeistä tehtyä hedelmäsalaattia. Tai sokerittomia marjoja luonnonjugurtin kaveriksi, nyt tarjolla oli vain hilloja. No, se siitä. 

Räjähtääkö teidänkin hytti ihan totaalisesti viimeistään toisena päivänä, vaikka kuinka yrittäisi pitää tavaroita järjestyksessä? Tämä kuva on otettu oikeastaan miehen tyylistä, josta tykkään tosi paljon. Vapaalla rentoa, mutta siistiä ja töissä sitten pikkutakkia ja kauluspaitaa. 

Mitä me sitten sieltä NK:lta ostimme? Toisen näistä paidoista valitsi äiti, toisen lapsi itse. Onneksi se suostuu yhä pukeutumaan käytännössä mihin vaan (paitsi niihin liian tiukkoihin farkkuihin), joten käyttäköön värejä ja kuvioita, kunhan aina tarpeen tullen suostuu tummansiniseen ja valkoiseen. 

NK:n lasten kenkäosasto on pieni, mutta aivan käsittämättömän kattava. Hyvälaatuisia kenkiä erilaisissa tyyleissä niin, että jokainen varmasti löytää omansa. Esikoinen sai ylimmät tennarit odottamaan jalan kasvamista, merkki on minulle ennalta tuntematon italialainen. Kuopus puolestaan sai Vincentin raidalliset tennarit päiväkotiin ja alimman kuvan Primigin kengät kaupunkimenoihin. Alennukset olivat viidestäkymmenestä seitsemäänkymmeneen prosenttiin ja hintaa kengille jäi neljäkymppiä pari. 

Näiden lisäksi täydensin Dermalogican ständiltä itseltäni loppumassa olevien tuotteiden tilalle uudet purtilot ja ostimme laivalta karkkia sekä samppanjaa. Pojat saivat myös legopakkaukset, joilla on leikitty kotiintulon jälkeen ahkerasti. Minä lähetin kaipaavan huokauksen korkokenkien alennusmyyntejä kohtaan Jimmy Choon osaston ohitse kulkiessamme, mutta jalka ei kestä vielä yhtään korkeiden kenkien käyttöä. Matalilla homma sujuu niin, että iltaisin selviää yhdellä särkylääkkeellä, joten tilanteeseen nähden ihan hyvin. Eihän se luukaan ole vielä täysin luutunut, maltti on siis valttia!