Eräänä tavallisena perjantaina

Eilen aamulla tuntui niin kesältä, että lähdin töihin ensimmäistä kertaa ilman takkia, vain neuletakki laukussa mukana. Hyvin tarkeni, samaan syssyyn päätin illalla ottaa poikien kesävaatteet yläkaapista odottamasta käyttöön. Oli aika taas kerran raakata vaatekaappi läpi, laittaa kevään aikana pieneksi jääneet pois ja pinota t-paidat sekä shortsit etualalle käyttöä odottamaan. 

Lopetin työpäivän jo kahdeltatoista ja totesin, että jos olen päiväkodilla ennen puolta yhtä, on kuopukseni juuri silloin unessa. Niinpä varastin itselleni tunnin verran omaa aikaa, hurautin Stockan parkkiin ja kävin pienellä katselukierroksella. Agendalla oli ostaa sukkahousuja Lindexiltä ja samalla löysin pari uutta kesävaatetta itselleni ja lippiksen esikoiselle. 

Kävin vielä ruokakaupan kautta ennen kuin olin vaille kaksi poikia noutamassa. S-Market myi pioneita hintaan 6,90 per oksa ja päätin kokeilla miten kukat kestävät, avautuvatko nuput kunnolla. 

Iltapäivällä tehtiin lasten toiveesta pitsaa, herkuteltiin karkkipäivän karkeilla ja esikoisella oli kaveri kylässä. Minä pakkailin viikonloppua varten, lähdemme juuri synttärijuhlien kautta Lappeenrantaan isoäidin luokse. 

Illalla esikoinen kiikutti kaapista löytämänsä kirjan sohvalle ja alkoi lukea taas yhtä uutta Lasse-Maijan Etsivätoimisto -kirjaa. Olen ostanut sarjan teoksia käytettyinä ja uusina aina kun olen niitä löytänyt, ne ovat nyt ihan suosikkeja lapselle. Ja minä iloitsen, kun esikoinen lukee ja nauttii siitä. 

Kuopus puolestaan tuli ja näytti, että tuossa lukee auto ja tuossa toisessa Otava. Mielenkiintoista. Isänsä oppi lukemaan nelivuotiaana, minä olin viisi kuten esikoinenkin.