Sinne meni

Ihan vastikään pidin sylissäni pienen pientä Vauva Vauvasta. Nopeammin kuin huomasinkaan oli kyseisestä Kirppusesta kasvanut Taapero Taaperoinen. Tänään samainen ex-taapero aloitti koulun.

Otimme ennen lähtöä parit valokuvat parvekkeella. Sitten ei muuta kuin reppu selkään, tennarit jalkaan, lippis päähän ja menoksi. Kohtasimme kaksi MLL:n suojatiepäivystäjää matkalla, kysyin itsekin mahdollisuutta tulla päivystäjäksi jo tänä keväänä, mutta nyt oli tämä ekaluokkalainen saateltavana ihan itse. Ensi vuonna menen sitten liivi päällä seisomaan risteyksiin. 

Koulun pihalla oli jo paljon tuttuja, kun kymmentä minuuttia myöhemmin tulimme paikalle. Matka on onneksi lyhyt ja melkoisen helppo myös. Koululainen katosi kavereidensa luokse ja minä jäin vaihtamaan kuulumisia tuttujen vanhempien kanssa. Kaikkia jännitti, oltiin aivan uuden luvun alkumetreillä. 

Muikea ilme, vähän vielä jännittää, mutta samalla tuleva innostaa ja sitä odottaa. Eikä sitten muuta kuin kyltin kohdalle opettajan luo jonoon ja siitä vuorollaan sisälle. Sinne se hävisi muiden mukana kouluun ja kukaan ei edes itkenyt, en minäkään. Oli vain varmuus siitä, että lapsi kyllä pärjää. Oli onni, että meillä on niin hieno, iso ja upea reipas poika. Oli valtava tunnekuohu, mutta hymyilyttävä sellainen. Ja kun iltapäivällä olimme kuopuksen kanssa isoveljeä hakemassa, saatoin päästää lopustakin jännityksestä irti ja hengittää jälleen. Koulussa oli ollut tosi kivaa, opettaja oli tosi kiva ja kaikki oli hyvin. Hyvä tästä tulee. 

Sillä me kaikki olemme valmiita. Meillä on nyt koululainen talossa.

Syksy tulee, valmiina ollaan!

Tai syksy ja syksy, mutta onhan elokuun puolivälissä ja koulujen sekä töiden alussa jo jonkinlainen aavistus tulevasta vuodenajasta. Elokuu itsessään kuuluu vielä kesäkuukausiin, mutta se häivähdys siitä mitä tuleman pitää, on ilmassa.

Tänä aamuna puolet perhestä lähti takaisin arjen pyöritykseen, kun mies vei työmatkallaan kuopuksen päiväkotiin. Jännitin vähän meneekö paluu itkuksi, sen verran ristiriitaiset tunnelmat kuopuksesta ovat huokuneet, mutta mitä vielä. Lapsi oli miehen raportin mukaan ollut innoissaan ja jäänyt pienellä ujostelulla aamiaiselle. Iltapäivällä kuulin, että oli ollut kiva päivä, mitä nyt kolme laastaria koristi polvia ja kyynärpäitä. Loma oli siis ilmeisen toimiva, rentouttava ja ennen kaikkea riittävän pitkä. Huomenna haemme lapsosen kotiin jo lounaalta. Pientä pehmeää alkua hänellekin. 

Koululaisen kanssa olemme tänään ja huomenna vielä kotona ja asioilla hoitamassa viimeisiä valmisteluja ja järjestelyjä ennen koulun alkua. Tänään kävimme lapsen kanssa silmälääkärillä tarkistuttamassa näön. Lounastimme yhdesssä kaupungilla lääkärin jälkeen ja kävimme ostamassa vielä viimeiset hankinnat Lindexistä ja Hennesiltä. Huomiselle meillä ei ole mitään sen kummempaa kuin repun pakkaaminen ja vaatteiden valitseminen ja ylihuomenna se sitten alkaa. Minä puolestani totesin kalenteria katsoessani, että jokaiselle illalle on tällä viikolla menoa. Tästä se todellakin alkaa.

Koululaiselle on kynien ja muiden tärkeiden tarvikkeiden lisäksi ostettu uusia vaatteita. Lapsi sai itse valita kaikki, minä ohjailin valintaa ainoastaan ylemmällä tasolla johdattamalla lapsen Barcelonassa Mango Kidsin liikkeeseen. Tosi kivoja paitoja ja housuja löydettiin ja vaatekaapista piti siivota kaikki "liian" lapselliset vaatteet pois. Tein kuten pyydettiin, onhan tämä lapselle iso elämänmuutos kuten hän itsekin eräänä päivänä totesi. Jos voin helpottaa alkua antamalla ipanan valita itse vaatetustaan entistä enemmän, teen sen mielelläni. Garderobi on siis kunnossa ja syksyä pidemmälle ajatellen myös välikausivaatteita löytyy.

Kasa uusia paitoja ja Polo RL:n farkkutakki odottamassa käyttöönottoa. Crocsit pitää vielä putsata sisäkengiksi kouluun.

Yhdessä olemme myös siivonneet lapsen huonetta ja laittaneet työpöydän kuntoon. Reppu on odottamassa, penaali valmiina ja lapsen itsensä toivomat muistivihko sekä kansio esillä. Lukujärjestyksiä on pudonnut erilaisten mainosten muodossa postiluukusta pitkin kesää ja kynäpurkki on täytetty uusilla tusseilla, puuväreillä ja muulla. Huone itsessään on mielestäni toimiva ja lapsi tyytyväinen. 

Harrastusrintamalla menoa on syksyisin esikoisen osalta maanantaina, keskiviikkona ja sunnuntaina, kuopuksen vesipeuhusta ei vielä ole tietoa. Onneksi karate järjestetään tuossa meitä vastapäätä, joten sen helpommaksi ei harrastuksiin vieminen voisi tulla. Ja jos siltä tuntuu, käydään vain yhden kerran futisharkoissa per viikko ja jätetään toiset treenit väliin. Ihan esikoisen fiiliksen ja jaksamisen mukaan. 

Minä jatkan työssäni entisellä rytmillä, eli teen töitä päivisin viisi tuntia, yhdeksästä kahteen. Tämä mahdollistaa kuopuksen noutamisen päivähoidosta puoli kolmen aikaan ja ennen kolmea saa esikoinenkin tulla kotiin iltapäiväkerhosta. Toivomme lapsen sijoittamista koulussa kahdeksalta alkavaan pienryhmään ja jos tämä toteutuu, eivät hänenkään päivänsä veny kohtuuttoman pitkiksi. Jos koulua on kahdeksasta kahteentoista, jää siihen kuitenkin vajaat kolme tuntia ip-kerhossa vietettäväksi. Saa nähdä miten tämän toiveen kanssa käy, ei se mikään katastrofi ole vaikka koulu useammin ysiltäkään alkaisi. Sitten iltapäivän kerhotunnit jäisivät lyhyemmiksi, mutta minun pitäisi todennäköisesti sumplia töideni alkamista hieman myöhäisemmäksi siihen saakka, että lapsi lähtee aamuisin itse kouluun. Iltapäiväkerho on onneksi koulun yhteydessä, lapsi pääsi ykkösvaihtoehtoomme Nano-kerhoon. 

Tuleva koululainen on viime päivinä kertonut jännittävänsä kovasti keskiviikkoa. Hän odottaa sitä pääosin positiivisin mielin, mutta johtuneeko jännityksestä, on myös äärimmäisen räjähdysherkkä. Lapsi ottaa kierroksia vähän kaikesta ja samaan aikaan mielessä pyörii hyvin isoja asioita ja kysymyksiä. Minuakin jännittää ja olen sen lapselle kertonut, mutta painottanut jännityksen olevan asiaankuuluvaa ja sellaista hyvää, odottavaa laatua. Lapsi on onneksi sitä mieltä, että koulussa on varmasti kivaa ja vaikka joku aine ei olisikaan mielenkiintoinen, kannattaa silti istua rauhassa ja kuunnella, sillä oppimaanhan kouluun on tultu. Moneen kertaan on puhuttu siitä, että opettajalta saa kysyä mitä vain, kunhan viittaa ensin ja että kaikki aikuiset pitävät ekaluokkalaisista huolta. Hyvä tästä tulee, kun yhdessä tämä ensimmäinen viikko mennään ja tullaan. Myös ensi viikolla esikoinen menee joka päivä yhdeksäksi ja sen osalta meidän pitää nyt vähän sumplia aamuisia lähtöjä. Lapsi itse olisi kuulemma valmis menemään ja tulemaan yksin, mutta minä mielelläni vielä antaisin aikuisen turvaa pienelle koululaiselle. Toisaalta en halua myöskään tukahduttaa lapsen intoa suoriutua matkoista itse, etenkään kun olemme kesän aikana harjoitelleet reittiä moneen kertaan. Täytyy nyt vähän kuulostella ja katsella. 

Mutta täällä ollaan siis valmiita syksyyn, kaikin tavoin. Tervetuloa arki ja sen ilot sekä haasteet!

Vanhemman katse

Jari Sinkkonen kirjoittaa yhdessä Timo Parvelan kanssa tekemässään Kouluun!-kirjassa seuraavasti:

"Vauvaa kosketellaan, silitellään, pidetään sylissä ja tuuditellaan rytmikkäästi. Häntä katsotaan ihaillen ja lähes palvoen, ja herkän vanhemmat silmiin nousevat kyyneleet tämän ihanuuden edessä. Mitä tekemistä tällä on ekaluokkalaisen kanssa? Kannattaa miettiä millaisin silmin katsot omaa pikku koululaistasi; miten kosketat häntä, kuinka usein vedät syliin tai kainaloon, tuletko silittäneeksi hänen hiuksiaan tai pörröttäneeksi niitä ohi mennessäsi. [...] Katse kielii lahjomattomasti siitä, millaisia tunteita toinen ihminen meissä herättää. Harva meistä osaa teeskennellä silmillään; huolestunut, harmistunut tai peräti vihamielinen tunnetila näkyy katseesta. Jos taas katselemme johonkin höpsöön touhuun keskittynyttä lasta näystä lumoutuneena, lapsi tajuaa varmasti, että äiti tai isä on tosissaan ja ihan varmasti rakastaa. "Mitä sä siinä tölläät", hän saattaa tokaista sisimmässään onnellisena siitä, että vanhemman katse huokuu rakkautta."

Ja toimii se toisinkin päin, sillä parhaat kuvat äiti-ihmisestä saa hänen katsoessaan jälkikasvuaan. 

Löysäilyä

Meidän piti jo viime viikonloppuna mennä kesäkodille, mutta emme kukaan jaksaneet ajatellakaan pakkaamista ja lähtemistä. Sen sijaan jäimme toipumaan Barcelonan reissusta, kesyttämään valtaisaa pyykkivuorta ja tekemään kaikenlaisia pieniä tehtäviä, jotka olisi hoidettava kuntoon.

Minä olen käynyt nyt molempien poikien vaatekaapit lävitse, ottanut taas kerran pieniksi jääneitä pois ja miettinyt mitä syksyksi tarvitaan. Esikoisen osalta päästiin helpolla, piti vain tilata lisää sukkia ja 128-senttiset käyvät yhä suurelta osin. Vähän on jo seuraavaakin kokoa otettu käyttöön vaatteen mitoituksesta riippuen. Kuopus puolestaan on ottanut sellaisen kasvuspurtin, että puolet vaatteista alkaa olla kokoa 110 cm. Hänelle tarvittiin uusia collegehousuja ja niitä kävin hakemassa Lindexiltä. Homma on siis hyvin hallinnassa ja syksy saa tulla. Kävimme esikoisen kanssa myös yhdessä tekemässä viimeiset koulutarvikehankinnat, nyt on kaikki kunnossa ja penaalikin jo pakattu valmiiksi.

Arki on alkanut tällä viikolla, kun mies palasi viiden viikon loman jälkeen töihin. Me pyörimme ensimmäisen päivän tässä kotinurkilla ohjelmassa vain kauppaa, kirjastoa ja puistoilua. Sen jälkeen ollaan käyty siskon kanssa sushilla ja jätskillä kaupungilla, vietetty päivää koululaisjuhlien merkeissä ja eilen olimme vanhempieni luona aamusta iltapäivään siivoojaa paossa. Myös harrastusasiat on sumplittu kuntoon ja esikoinen aloittaa uutena ja kovasti toivottuna harrastuksena karaten. Futis jatkuu myös ja enempää ei harrastuksia oteta, tärkeintä kun on opetella koululaiseksi. Kuopuksen yritän mahduttaa uimakoulua edeltävään vesipeuhuun, siihen on ilmoittautumiset vasta myöhemmin. Herra itse ei aio suurin surminkaan laittaa päätä veteen, mutta eilen asiasta juteltaessa oli muuten myötämielinen asialle. 

Esikoista ei ole paljon nykyisin näkynyt, kun ovikello soi ja talon samanikäinen poikajoukko pyytää toisiaan ulos vuorotellen. Esikoisella on eskari- ja tulevien koulukavereiden ohella lukuisia samassa pihapiirissä asuvia kavereita ja parhaimmillaan tuossa pihalla leikkii kymmenen kundia Star Warsia, kuopus luonnollisesti mukana innokkaimpana osallistujana. Kerrostaloasumisen hyviä puolia nämä.

Olen elänyt ilahduttavasti ilman kalenteria viimeiset viikot, huomasin sen kun kaivoin tuon arjen järjestelijän jälleen esille. Jo nyt on elo- ja syyskuu täyttynyt kaikenlaisesta tärkeästä, on vanhempainiltoja ja kokouksia, viikonloppumenoja, sitä sun tätä. Mutta tiedättekö, se kaikki tuntuu aika mukavalta, minä nimittäin pidän syksystä ja sen mukanaan tuomista uusista aluista. Vaikka kesä ja loma on mahdollistanut täydellisen rentoutumisen, kirjojen lukemisen kasoittain ja yleisen oleskelun perheen ja ystävien kanssa puhumattakaan reissuista ja aktiviteeteista, on loman jälkeen aina kiva saada takaisin arki, rytmit ja rutiinit. Minun mielestäni siis.

Tänään olemme lähdössä kesäpaikalle heti, kun mies tuossa vieressä saa päivän työt tehdyksi. Meillä on tarkoituksena saada alakerta valmiiksi viikonlopun aikana, eli tiedossa on vessan viimeistelyä, sohvan kokoamista ja lisää nurmikon leikkuuta. Talolla on paljon huonekaluja odottamassa läpikäyntiä ja mitä niille tehdään. Jätämmekö odottamaan kunnostusta vai kierrätämmekö eteenpäin. Tätä olisi tarkoitus ehtiä myös edistää viikonlopun aikana. Viimeksi mies kunnosti pienen hyllyn, joka on ollut aiemmin talon keittiössä. Siitä tuli maalattuna oikein kaunis, saa nähdä mistä tämä tulee paikkansa löytämään. Takana näkyy köyttä, josta teemme portaikkoon kaiteen. Kahden viikon kuluttua isäni tulee mukanamme auttamaan yläkerran pintojen purkamisessa, joten nekin huoneet pitää saada tyhjennettyä viikonloppuna. 

Loppuun vielä kirjavinkki dekkareiden lukijoille. Ruotsalaisten Michael Hjorthin ja Hans Rosenfeldtin yhdessä kirjoittama jännityssarja on ihan parasta kesäluettavaa. Pääosassa oleva rikospsykologi Sebastian Bergman on jälleen yksi lisäys genren kaiken elämässään menettäneisiin ja siitä katkeroituneisiin yksinäisiin sotureihin, joilta löytyy traumoja lapsuudesta saakka vaikka muille jakaa. Hän on renttumainen, vastuuton, itsekeskeinen ja siitä huolimatta lukijaan vetoava. Bergman toimii vastentahtoisena apurina keskusrikospoliisin henkirikosyksikölle ja tapaukset ovat juuri niin karmivia kuin nykyään kai täytyy dekkarikirjallisuudessa olla. Minulta tämän kaksikon teokset ovat menneet aivan ohi ja olisivat menneet yhäkin, ellei täysin tuntematon nainen olisi Suomalaisen pokkarihyllyllä ensimmäistä kirjaa suositellut. Nappasin sen mukaani ja heti luettuani kävin ostamassa loput neljä, viides on juuri ilmestynyt ruotsiksi ja neljäs suomennettuna kovakantisena. Huippukamaa!

Juhlat koulun alkamisen kunniaksi

Olemme RouvaS:n kanssa tunteneet toisemme siitä asti, kun minun esikoiseni ja hänen toinen lapsensa olivat pieniä vauvoja. Olemme jakaneet yhdessä monet kasvatusongelmat, ilot ja surut, lasten kehityksen seuraamisen ja lukuisat hauskaakin hauskemmat syntymäpäiväjuhlat. Joten kun nämä vauvasta saakka toisensa tunteneet kaverukset ovat nyt koulun alkamisen kynnyksellä, piti sitä tietysti juhlia!

Vietimme eilen mukavan päivän Rouva S:n perheen luona. Ajoimme aamupäiväksi perille ja vajaa kuusi tuntia hurahti hujauksessa. Yhdessäolon ohella juhlimme koulukkaitamme kakulla, jonka lapset koristelivat. 

Ystävyyttä parempaa asiaa ei olekaan. Ja mitkä isot ihanat pojat meillä jo on! 

Meidän kuopuksemme löysi hengenheimolaisen toisesta samanikäisestä, tässä tehdään läjää. Treffeistämme ei ole koskaan vauhtia puuttunut!

Mikä onni on saada pitää elämässään ihmisiä, joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella ja joiden kohtaamisesta saa voimaa pitkäksi aikaa. Sekä me aikuiset että lapset.

Kaikki kuvat RouvaS.

Geelilakkaus kotikonstein?

Luin Sally Hansenin Miracle Gel -kynsilakoista Meikkipää-blogista muistaakseni joskus keväällä. Lakka, jolla saisi salonkilaatuisen ja ennen kaikkea kestävän lakkauksen kynsiin kuulosti paremmalta kuin hyvältä. Minä nimittäin käyttäisin värillisiä kynsilakkoja enemmän kuin mielelläni, mutta mikään kokeilemani ei tähän saakka ole kestänyt muutamaa hassua päivää pidempään lohkeilematta. Ei, vaikka käyttäisin alus- ja päällyslakkaakin. Ja koska en jaksa olla laittamassa kynsiäni joka toinen päivä, olen suosiolla pysytellyt nudeissa ja värittömissä lakoissa. Nyt Sally Hansenin lakat kuitenkin iskivät silmääni Stockalla kävellessäni ja ostin samantien sekä värilakan että päällyslakan mukaani. Ja erittäin kirkkaana viininpunaiseen taittavana pinkkinä tietenkin!

Värilakkaa levitetään kaksi kerrosta puhtaalle kynnelle, minä tosin fuskasin kynsien värjäytymisen pelossa sen verran, että laitoin Essien aluslakkaa alle. Annoin molempien kerrosten kuivua huolella ja levitin lopuksi kirkkaan geelilakan päälle. 

Näissä kuvissa lakka on ollut kynsissäni vuorokauden ajan. Peittävyys on oikein hyvä, ei inhottavia raitoja tai epätasaisuuksia, ja päällyslakka kauniin kiiltävä. Tykkään lyhyistä kynsistä ja sehän sopii värillisten lakkojen kanssa mainiosti. 

Nyt vain odotellaan miten käy ja onko Sally Hansenin Miracle Gel todella kaiken hehkutuksen arvoinen. Pysykää kuulolla, seurantaa tulossa. 

Pieni visiitti Barcelonaan

Nyt on sitten Kataloniaakin nähty. Lähdimme matkaan Norwegianin siivin tasan viikko sitten ja edessä oli neljän yön reissu kaupunkiin, jossa kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt. Olimme odottavaisia ja innostuneita, matkaoppaita oli selailtu ja netistä etsitty vinkkejä must-nähtävyyksistä sekä lapsiperheille sopivista paikoista. Oli niin kiva lähteä kotimaan sateista lämpöön ja valoon!

Pakkausmeiningit eivät tällä kertaa valitettavasti menneet ihan putkeen. Olin siis pakannut neljän hengen tavarat yhteen ruumaan menevään laukkuun sekä trolleyhin, joka miehen oli tarkoitus ottaa mukaan matkustamoon. Minulla oli lisäksi käsilaukussa tärkeimmät tavarat ja poikienkin reput jätettiin tällä kertaa pois matkasta. He olivatkin niin tottuneita matkustajia, että mitään kummempaa viihdytystä ei tarvittu. Ipadit, eväät ja yleinen oleskelu riittivät mainiosti ja minä tuuletin mielessäni, puuhakirjat sun muut härpäkkeet saisi jättää pois tavaroista lopullisesti! Lentokentällä totesimme, että nyt oli allekirjoittaneen tilansäästövimma mennyt hieman liian pitkälle ja ettei ole realistista saada mahtumaan neljän ihmisen tavaroita niin pieneen tilaan. Ylikiloja oli siis jo lähtiessä ja päädyimme tunkemaan kaikenlaista ruumaan menevästä laukusta miehen ja minun käsimatkatavaroihin sillä seurauksella, että hermo oli hivenen tiukalla. Lopulta saatiin laukku ruumaan, mutta kannoimme sitten koneessa mukanamme muun muassa crocseja ja sandaaleja. Ei ollut sen arvoista tuo säätäminen ja lupasin tästedes ottaa mukaan kaksi laukkua ruumaan ja vaikkapa kaksi trolleytä käsimatkatavaroihin. Jouduimme nimittäin ostamaan tuliaisille uuden laukun paikan päältä..

Tässä vaiheessa ollaan onneksi jo koneessa ja matka sujuu mukavasti.

Perillä meitä odotti tihkusateinen kaupunki. Itse asiassa myös seuraavana päivänä satoi pieniä kuuroja ja vain yksi päivä oli täysin aurinkoinen, muuten taivas oli pilvessä ja tuuli. Ja luojalle kiitos näin oli, sillä se aurinkopäivä oli niin tukala ettei ikinä missään. Olin vakuuttunut lämpöhalvauksesta, mutta ainoastaan miehen selkä ja hartiat ottivat itseensä hänen hengailtuaan uima-altaalla pari tuntia ilman aurinkorasvaa. Pieni virkistävä sade siis vain virkisti meitä ja ilmaa ja oli enemmän kuin tervetullutta. 

Majoituimme aivan Placa de Catalunyan ja Passeig de Gracian kulmauksessa, hotelli Avenida Palacessa. Meillä oli kaksi huonetta väliovella, sillä en onnistunut löytämään budjettiimme sopivaa hotellia niin, että olisimme mahtuneet kaikki yhteen huoneeseen. Tämä oli ihan toimiva ratkaisu, ei vähiten kahden kylpyhuoneen osalta. Ja sijaintihan oli aivan loistava, metroasema vieressä ja kaikkialle pääsi helposti. 

Myös aamiainen oli runsas ja pojat söivät päivästä vaihdellen puoleen hintaan tai ilmaiseksi. Kuohariakin löytyi, tottakai, mutta itse jätin väliin.

Kaupunkilomalla kun oltiin, kävelimme luonnollisesti paljon. Kuopus jaksoi ihmeen hyvin, kun isoimmat matkat taitettiin maan alla ja välillä napattiin taksikin viemään meitä kohteesta toiseen. Minun jalkani alkoi vasta viimeisenä päivänä vihoitella ja sain kaivaa särkylääkkeet esiin. Viimeinen yö menikin enemmän tai vähemmän heräillen, kun leikattu kohta protestoi. Käytännössä kuitenkin totesin jalan olevan aika pitkälle ennallaan, kun siihen saakka kävelin aivan tavallisesti ja kuten aikaisemminkin. Tässä ollaan ensimmäisenä iltana odottelemassa, että Hard Rock Cafesta vapautuu pöytä.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä kävimme aivan ensimmäiseksi katsomassa Sagrada Familian ulkoapäin ja lähdimme sieltä tutustumaan satamaan ja rannan alueeseen. Näimme Kolumbuksen patsaan ja jonotimme pitkän aikaa katsomaan Akvaarion ihmeitä. 

Päivät kuluivat aika lailla samaa kaavaa noudattaen. Aamulla herätys ja aamiaiselle, sen jälkeen kohti nähtävyyksiä ja iltapäivällä lounaalle. Lounaan jälkeen oli uimisen aika, minkä jälkeen levättiin hetki hotellihuoneessa ennen kuin lähdettiin alkuillasta kävelemään ja katselemaan lähiympäristöä ja sen jälkeen syömään. Tässä lounastetaan sataman tienoilla.

Toinen päivä alkoi kävelyllä Bornin kaupunginosan halki kohti Park de la Ciutadellaa ja siellä sijaitsevaa eläintarhaa. Tämä oli sitten se kuuma päivä, vettä kului ja poikien bongatessa leikkipuiston oli pakko kieltää leikkimiset siellä paahtavan auringon alla. Mutta ei helle pientä juoksukisaa tietenkään estä!

Me söimme kaikki lounaat ja illalliset ulkona ravintoloiden terasseilla. Tämä oli itselleni sitä matkan parasta antia, kun sai istuskella varjossa kauniissa illassa, juoda viiniä ja syödä hyvää ruokaa ihmisten kävellessä ohitse ja kaupungin ollessa vielä ennen puoltayötä täynnä elämää. Esikoisen Magnum-mainoshattu saatiin eläintarhasta ja siitä tuli lapsen ykkösasuste loppumatkan ajaksi. 

Hotellin uima-allas oli pelastus. Se oli juuri sopivan kokoinen lasten polskimiseen ja ahkerassa käytössä myös aikuisilla. Näköalat yhdeksännestä kerroksesta olivat huimat ja baari tarjoili kahvia ja pientä syötävää samalla, kun vahdimme uimareita.

Kolmas päivä oli se, jolloin pyysin poikia etsimään aamulla itse itselleen päällepantavaa, tulos näkyy alla. Nähtävyyskierros alkoi visiitillä Park Guellille. Päästyämme perille saimme kuulla, että Gaudin teoksia ihastelemaan tarvitaan paitsi lippu, myös että ostaessamme liput nyt pääsisimme sisään kolmen tunnin kuluttua. Siitä tuli siis kohtuullisen lyhyt reissu ja päädyimme kurkkimaan vain aitojen raoista ennen kuin nappasimme taksin ja hurautimme katedraalille lähellä La Ramblaa. 

Gaudin arkkitehtuuria tuli onneksi nähtyä ihan ostoskierrosten varrella. 

La Ramblallakin tuli siis viimeisenä päivänä käveltyä, jäimme matkan varrella lounaalle ja jatkoimme taas hotellia kohti. Siitä taas uimaan ja pakkaamaan laukkuja, sillä lento kotiin lähti perjantaiaamuna jo kahdeksalta. 

Entäs ne ostokset? Kaikkialla oli vielä alennusmyynnit menossa ja alennukset järjestään vähintään puolet alkuperäisestä hinnasta pois, yleensä enemmänkin. Tällä kertaa kävi tosin niin, että minä sain kaikkein vähiten uutta, sillä viimeisenä päivänä olin ostanut itselleni ainoastaan huulirasvan, kynsilakan ja sandaalit. Mies sai pari Bossin kauluspaitaa töihin ja Massimo Duttilta ihanat turkoosin ja sinisen neuleen sekä huivin. Pojat saivat molemmat uusia vaatteita, muun muassa farkkutakit ja ihan arkivaatetta lisäksi. Esikoisen ykköstoive, eli FC Barcelonan penaali hankittiin heti ensimmäisenä päivänä ja muuta koulutarviketta siihen lisäksi. Kuopus taas iloitsi eniten suosikki-Minionistaan Bobista. 

Tiedä sitten oliko se niiden kahden lounaalla nauttimani cava-lasillisen seurausta, mutta viimeisenä iltana kävin vielä hakemassa tämän:

Summa summarum: meillä oli oikein mukava ja rentouttava loma ja oli kiva nähdä taas uusi kaupunki ja tutustua Barcelonaan. Oli todella kuumaa, mutta uima-allas pelasti paistumiselta. Hotelli oli hyvä ja sijainti erinomainen ja liikkuminen kaupungissa helppoa. Matkasta jäi hyvä mieli ja hyvät muistot!