Parrakas viikonloppu

Jos kesäloman viimeinen viikonloppu pitäisi tiivistää muutamaan sanaan, kertoisin sen koostuvan parroista, burgereista ja hattarasta. Perjantaista sunnuntaihin oltiin menossa ja mikä sen mukavampaa! Kaupunkilaiselämää parhaimmillaan, juuri sitä miksi me asumme kymmenen minuutin päässä ytimestä. 

Kyseisenä viikonloppuna Bearded Villains - parrakkaiden miesten hyväntekeväisyysyhdistys tapasi Helsingissä. Mikäli konsepti kiinnostaa, kannattaa käydä lukemassa linkistä lisää, sieltä löytyy kattava mitämissämilloin-paketti. Mies oli järjestänyt viikonloppua jo pitkään yhdessä ystävänsä kanssa ja nämä kaksi aloittivatkin viikonlopun piipahtamalla Radio Suomipopilla haastattelussa. Tämä Radio Suomipopin instasta napattu kuva on mielestäni niin mahtava, partamiehet otettiin asiaankuuluvasti vastaan toimituksessa:

Perjantai-iltana saimme siskoni katsomaan poikien perään pariksi tunniksi niin, että ehdimme miehen kanssa illalliselle Albertinkadun Pompieriin. Palomiesravintola oli minulle uusi tuttavuus, mutta erittäin mieluinen sellainen. Herkullinen ruoka ja mukava seura viihdyttivät mainiosti ennen kuin oli aika lähteä päästämään lapsenvahti kotiin ja tainnuttamaan karkilla ja jäätelöllä marinoituneet ipanat. Vaatetuksen osalta mentiin ihan kasuaalilla linjalla, minäkin heitin vain trikoomekon päälle jakun ja jalkaan ballerinat. 

Lauantaina meillä oli pikkukundien kanssa ohjelmassa uusien koulu- ja eskarivaatteiden hankkimista, mutta sitä ennen ehdimme lounastaa yhdessä Primulassa. Miehen tapasimme seuraavan kerran illalla, kun saavuimme poikien kanssa illanviettopaikkaan Otaniemen rantasaunalle. Paikalla oli useita lapsia, jotka nauttivat paljussa polskimisesta ja yhteisistä pelailuista. Esikoinen kävi kastautumassa meressäkin. Vatsat täytettiin Naughty Brgrin Akseli Herlevin tekemillä hampurilaisilla ennen kuin oli aika lähteä kotiin ja jättää vain aikuiset jatkamaan juhlintaa. 

Tämän kuvan  on ottanut Håkan Holmberg:

Sunnuntaina olikin sitten poikien eniten odottama päivä, kun lähdimme Linnanmäelle. Olimme paikalla heti yhdeltätoista puiston auetessa ja ensimmäisiin laitteisiin ei tarvinnut jonottaa lainkaan. Mies ja pojat ottivat rannekkeet, minä keskityin aamukahviin. 

Esikoinen on nyt ylittänyt 130 senttiä ja näin ollen paineli samantien Kingiin. Mies meni mukaan ja ilmoitti jälkeenpäin, että ei enää ikinä mene moisiin maailmanlopun vekottimiin. Vanhuus ei tule yksin. Minä katsoin parhaaksi kääntää selkäni koko tapahtumalle, sen verran paljon hirvitti jo esikoisen meno yksinään mustekalassa. Mutta minä olenkin ihan arkajalka mitä tulee huvipuistolaitteisiin ja käyn vain karusellissa. Kuopukselle ei tänä kesänä tullut uusia laitteita eteen, hän on nyt n. 110 cm pitkä ja seuraava etappi siintelee vasta kymmenen sentin päässä. Sai hän silti isänsä naaman vihertämään kahvikuppikarusellin ja lohikäärmejunan myötä. 

Lopuksi syötiin vielä hattara neljään pekkaan, poikien ensimmäinen sellainen. Tai itse asiassa minä ja esikoinen maistoimme ja mies kera kuopuksensa söi herkun loppuun saakka. Me esikoisen kanssa totesimme, että ei kiitos enempää sokeria siinä missä kuopus olisi pistellyt yksinään koko hattaran. 

Neljä tuntia siinä meni ja sitten iski väsy kuopukseen. Sain yllättäen syliini ihan poikki olevan pienen ihmisen ja päätimmekin suunnata pian tämän jälkeen kotia kohti. Sen verran rankka oli viikonloppu ollut pitkine iltoineen, että huvittelu laitteissa sai siltä erää riittää. Ehkäpä käymme vielä syksyn tullen kerran huvittelemassa tai sitten ei. Jää nähtäväksi.  

Mutta kivaa oli!

Terassin rakentamisen lyhyt oppimäärä

Pitkään pallottelimme miehen kanssa kumpi tehdään tänä kesänä, terassi pihalle vai yläkerta valmiiksi. Molemmat houkuttelivat, terassi ihanien syyskesän viikonloppuiltojen varalle ja yläkerta keskentekoisena. Lopulta päätimme, että yläkerran makuuhuoneisiin hankitut sisustustavarat odotelkoot vielä, me tekisimme nyt pihaa valmiimmaksi. Ja onhan tässä vielä syysloma aikaa, josko silloin nakuttelisi hieman paneelia seiniin ja kattoon siellä makkareissakin. 

Ensin hahmoteltiin paikkaa ja kokoa. Halusimme tässä vaiheessa tehdä riittävän suuren terassin niin ruokapöydälle kuin lepotuoleillekin, mutta sitä pitäisi tulevaisuudessa saada helposti jatkettua. Ei siis muuta kuin tikkuja maahan, narua niiden ympärille ja mittaamaan. Ensimmäinen pienehkö kinastelu käytiin siinä kolmen minuutin kohdalla. Allekirjoittanut kun ei jaksa pientä nysväämistä lainkaan ja tarkistusmittaus jo sanana lähentelee mandariinikiinaa. Lienee tarpeetonta sanoa, että mies on toista maata. Onneksi. 

Kannoimme vielä kaikki tässä vaiheessa terassille sijoiteltavat kalusteet paikoilleen niin, että näimmme miltä kokonaisuus näyttäisi. 

Terassin kooksi päätettiin 4x6 metriä, eli 24 neliötä. Se sijoitettiin niin, että lyhyt sivu on taloa kohti. Toiselta pitkältä sivulta pystyy terassia jatkamaan vielä vaikka kuinka paljon, kun yksi kuollut ruusupensas ja toinen yhtä lailla henkensä heittänyt omenapuu kaadetaan pois. Tässä vaiheessa rahat riittivät kuitenkin vain näihin neliöihin, mutta joskus terassista tulee hieman l-kirjainta muistuttava ja grillikin saa oman paikkansa. Nämä raaskut siis saavat joskus lähtöpassit:

Ja lopultahan siinä kävi niin, että mies sen terassin viimeisellä lomaviikollaan rakensi poikien ja isäni kanssa. Totesimme yhdessä, että vallan mainio ratkaisu, itsemme tuntien. Pojat menivät talolle maanantaina ja iltaan mennessä oli perustukset tehty. Mies valitsi Ax-Designin Kanto-terassijalat, joiden lisäksi käytettiin suodatinkangasta, hiekkaa terassijaloille kaivettuihin kuoppiin sekä betonilaatat jalkojen alle. Betonilaattojakaan ei olisi tarvittu, jos olisi käytetty vaikkapa kivituhkaa. Meillä kuitenkin hiekkaa ja laattoja löytyi jo omasta takaa, joten niillä mentiin.

Seuraavana päivänä pystyssä oli jo koko runko sekä suurin osa laudoituksesta, kun miehet olivat huhkineet aamusta iltaan. Näin kolmannelle päivälle ei jäänyt kuin vähän viimeistelyhommia ja viimeisten lautojen ruuvailua paikalleen. Kestopuun voisi käsitellä, mutta minun mielestäni se saa rauhassa harmaantua. Kaiken kukkuraksi nämä kaksi mestarirakentajaa tekivät supertarkkaa ja siistiä työtä, terassi on erittäin hieno.

Kuopus herkutteli heti terassilla oman pihan vadelmilla ja mustaherukoilla.

Minä tulin loppuviikoksi auttamaan sivustojen siistimisessä, kun mies ruuvasi sivulaudat paikoilleen sahattuaan niitä sopiviksi maastoa mukaellen. 

Porras rakennetaan seuraavalla kerralla, nyt pari koivupölliä toimii väliaikaisina askelmina.

Sitten olikin jo aika siivota koko rakennelma sekä ulkokalusteet, laittaa ne paikoilleen ja vähän fiilistellä. Vettä tuli koko päivän ihan huolella, joten sisustustyynyt, pehmusteet, huovat ja lyhdyt jäivät vielä odottamaan sisälle. Niistä saatte kuvia sitten, kun terassillamme vietetään muutaman viikon kuluttua ensimmäisiä rapujuhlia ystävien kanssa. Kyllä kelpaa!

Arvonnan voittajat

Lahjakortit Hyvinvoinnin tavarataloon on nyt arvottu ja kaksi onnekasta voitti itselleen viidelläkymmenellä eurolla tuotteita osoitteesta www.hyvinvoinnin.fi.

Tällä kertaa käytin arvonnan suorittamiseen random.orgin systeemiä, johon syötetään osallistujien kokonaismäärä. Voittajiksi selviytyivät alusta laskien kommentit numerot 33 ja 39, eli 

s-postiosoite liinapau35@gmail.com sekä nimimerkki lentoemo. 

Paljon onnea voittajille! Laitan molemmille s-postia tämän viikonlopun aikana, niin pääsette ostoksille.  

Oma pakettini saapui jo muutaman päivän kuluttua tilaamisesta, nyt on vitamiineja koko perheelle vaikka ja kuinka. Hyvinvoinnin tavaratalo on kauppana minulle aivan uusi tuttavuus, mutta tilaaminen ei varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi. Voin suositella lämpimästi.

Eivätkä nämä arvonnatkaan ihan tähän jää, eli kannattaa pysytellä kuulolla syksyn mittaan. Myös lisää lahjakortteja Hyvinvoinnin tavarataloon arvotaan muiden bloggareiden tonteilla, eli pitäkää silmällä ellei nyt onni suosinut.

Pieni turvaverkko

Yksi lapsiperheen kullanarvoisimmista asioista on turvaverkko. Se isotäti, joka hakee lapset tarhasta vanhempien työpäivän äkillisesti venyessä tai isovanhemmat, jotka mahdollistavat hetken yhteisen hengähdystauon lapsiperhearjen pyörteissä. Turvaverkon merkityksen huomaa kaikkein selvimmin silloin, kun sitä ei ole. 

Meillä on ensi viikon viikonloppuna tiedossa häät, jotka kestävät aikaisesta iltapäivästä toivottavasti pikkutunneille saakka. Otin ilahtuneena vastaan tiedon aikuisten juhlista, sillä on superkivaa päästä kahdestaan miehen kanssa juhlimaan. Sitten tajusin, että niin. Samoihin juhliin tulevat myös siskoni miehineen sekä vanhempani. Toisin sanoen koko turvaverkkomme on samoissa juhlissa. Kuka siis hoitaa poikia?

Lapsemme eivät ole koskaan olleet yötä muiden kuin isovanhempiensa tai tätinsä kanssa. Miehen puolen isovanhemmat ja sisarukset eivät ole samalla tavalla arjessamme mukana eivätkä ole koskaan poikia hoitaneet. Ja ystäväperheet, kehtaisiko heitä vaivata. Jos kyse olisi parista tunnista kysyisin keneltä tahansa lähellä asuvalta tuttavalta, mutta nyt on kyseessä pitkä hoitokeikka. Esikoisen kummeilta kysyimme ja kuopuksen kummitäti tarjoutui apuun, mutta päivä ei valitettavasti sopinutkaan. Iso kiitos heille kuitenkin jo ajatuksesta!

MLL:n hoitajapäivystys oli hetki sitten vielä lomalla, joten kävin katsomassa Hoitonetin ja Väestöliiton Kotisisar-palvelun kautta hoitajaa. Tuntihinta noissa on kolmenkympin tienoilla, eli satasia saisi kaivaa lomapakosta useita. Näissä tilanteissa tunnen akuuttia kateutta kaikkia niitä kohtaan, joilla kummit, mummit, tädit ja sedät suorastaan kilpailevat siitä kuka saa lasta kulloinkin hoitaa. Koska tuntuuhan se kohtuuttomalta, että päästäksemme kerran yhdessä ulos joudumme maksamaan satoja euroja lastenhoidosta.

Nyt saimme MLL:ltä vastauksen, että hoitaja järjestyy. Todella hyvä, sillä pahimmassa tapauksessa mies olisi muuten joutunut jäämään kotiin lasten kanssaa. Nyt voikin sitten suunnata katseeni siihen mitä pukisi juhliin päälle, olisiko musta pitsimekko nudein asustein hyvä vai laittaisinko sinistä. Täytyy sovitella.

Muistuttelen lopuksi, että tänään ehtii vielä osallistua lahjakorttien arvontaan ennen kuin huomenna arvon voittajat. Klikkaa siis itsesi tänne!

Lukulaskurin heinäkuu

Olipa kiireinen heinäkuu! Olin etukäteen vähän arvellut tämän kuukauden paukuttelevan lukuennätyksiä, mutta vielä mitä. Aika normimäärältähän tuo vaikuttaa. No mutta asiaan. Heinäkuussa luin seuraavat kahdeksan kirjaa:

Gillian Flynn: Paha paikka
Gillian Flynn: Teräviä esineitä
Cilla&Rolf Börjlind: Nousuvesi
Cilla&Rolf Börjlind: Kolmas ääni
Cilla&Rolf Börjlind: Musta aamunkoitto
Antti Ritvanen: Miten muistat minut
Eppu Nuotio: Nainen parvekkeella
Ilari Aalto&Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen

Tykästyin Gillian Flynnin kirjoitustyyliin ja tarinankerrontaan luettuani hänen bestselleriksi nousseen kirjansa Gone girl (suom. Kiltti tyttö). Ennen matkaa etsin sopivia pokkareita mukaan pakattaviksi ja valinta osui Flynnin aikaisempiin teoksiin. 

Paha paikka on kirjailijan toinen teos. Päähenkilö Libby Day on elämässä eksynyt, päivittäisen toimeentulonsa ja painajaisten kanssa kamppaileva kolmekymppinen nainen, jonka menneisyydestä löytyy tragedia. Libby on lapsena joutunut keskelle joukkosurmaa, jossa menehtyivät niin hänen äitinsä kuin kaksi sisarustaankin. Libby jäi ainoana henkiin ja teosta tuomittiin hänen veljensä Ben. Mutta onko Ben kuitenkaan syyllinen? Sen haluaa tietää salaperäinen Kill Club, joka palkkaa rahapulassa painiskelevan Libbyn käymään vielä kerran läpi mitä tuona lapsuuden päivänä oikein tapahtui. 

Minä tykkäsin, ja voin suositella kirjaa nopeaksi, vaikkakaan ei ehkä kevyeksi ajanvietteeksi. Sitä paitsi minuun ilmeisesti vetoavat tällaiset hivenen epävakaat ja epäluotettavat kertojaäänet, kuten myös Flynnin esikoisromaanissa Teräviä esineitä. 

Flynnin esikoinen esittelee meille Chicagossa, pienessä ja tuntemattomassa lehdessä työskentelevän Camillen, joka lähetetään tutkimaan vanhassa kotikaupungissaan tapahtuneita koulutyttöjen sieppauksia. Paluu Wind Gapin pikkukaupunkiin nostaa esiin Camillen lapsuuden traumat ja syvälle haudatun menneisyyden. Edes muistojen oikeellisuudesta ei ole varmuutta ja otsikon mukaisesti terävät esineet alkavat jälleen houkutella Camillaa puoleensa.

Jos pidit Kiltistä tytöstä ja aiot lukea Pahan paikan, lue myös Teräviä esineitä. 

Uusin dekkarilöytöni on ruotsalainen aviopari Cilla ja Rolf Börjlind, joiden käsikirjoitustaitoja olemme tähän saakka saaneet ihastella esimerkiksi Beck-elokuvien myötä. Myös dekkareiden kirjoittaminen sujuu, siitä todisteena kolmeosaiseksi ehtinyt sarja vastavalmistuneen poliisin Olivia Rönningin sekä vanhan konkarin Tom Stiltonin tutkimuksista. 

Sarjan ensimmäisessä osassa Nousuvesi vielä poliisikoulussa oleva Olivia ja hyllyttämisensä jälkeen jäljettömiin kadonnut Tom yhdistävät voimansa selvittääkseen ratkaisemattomaksi jääneen nuoren naisen hukkumiskuoleman yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Tässä teoksessa myös tutustutaan muihin sarjan hahmoihin ja liikutaan niin asunnottomuuden kuin yläluokan yltäkylläisyyden piirissä. Tv-sovitus kirjasta esitetään muuten Ylellä tulevana syksynä.

Sarjan toisen osan Kolmas ääni alussa on kulunut vuosi edellisistä tapahtumista ja paljon on muuttunut. Tom lähtee ystävänsä kanssa Ranskaan selvittämään retkeilyalueelta löytyneen paloitellun ruumiin kohtaloa samalla kun Olivia kamppailee tulevaisuutensa kanssa ja joutuu vedetyksi mukaan kotimaan kuolemantapaukseen. Yllättäen, tai ehkä odotetusti, molempien tapauksilla onkin kytköksiä toisiinsa.

Sarjan kolmas osa Musta aamunkoitto on juuri ilmestynyt suomennettuna. Tällä kertaa selvitettävänä on lapsenmurha, jolla epäillään olevan rasistisia kytköksiä. Pian toinenkin lapsi kuolee ja tutkinta vie Tomin ja Olivian yhä syvemmälle menneisyyteen. Samaan aikaan Tomin mieltä painaa tapaus, joka häneltä jäi aikanaan selvittämättä.  Sarjan neljännen osan Sov du lilla videung pitäisi ilmestyä aivan näinä päivinä. 

Luin minä sentään jotain kotimaistakin viime kuussa. Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen teosta Nainen parvekkeella olin odotellut jo hyvän aikaa ennen kuin lopulta sain sen kirjastosta lainattua. 

Kirjalla on kiehtova lähtöasetelma. Dokumenttiohjaaja Salome Virta ottaa kohteekseen Edelfeltin taulun "Nainen parvekkeella", johon hänellä on myös henkilökohtainen side. Hän tutustuu taulun omistavaan keräilijään ja saa samalla tietää lisää paitsi taulusta myös omasta menneisyydestään. Kun soppaan heitetään mukaan ranskalainen Edelfelt-tutkija ja muutama taulua havitteleva varas, on tuloksena mielenkiintoinen jännitysromaani taiteen maailmassa. 

Itselleni kiinnostavinta antia olivat teoksen syntyajankohtaan sijoittuvat jaksot, joiden kertojana on Edelfeltin talonmiehen emäntä. Saadaanko lopussa myös yksi mahdollinen ratkaisu siihen mitä tapahtui Edelfeltin muusalle ja oletetulle lasten äidille Virginielle?

Sanokaa minun sanoneen, että Antti Ritvasen Miten muistat minut on korkealla vuoden parasta esikoista valittaessa. Tässä on nimittäin huikean hieno ja ehyt kirja rankasta aiheesta.

Jesse Vuorinen on elänyt koko ikänsä äitinsä varjossa. Kun äiti, kirjailija Marjatta Aalto teoksen alussa löytyy kuolleena tamperelaisesta kylpyammeesta ja teosta epäillään äidin miesystävää, alkaa menneisyyden vyyhti pikkuhiljaa purkautua. Kahden kertojan taktiikka tuo lukijan eteen niin Jessen kuin Marjatankin näkökulmat lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Esiin piirtyy kuva lapsesta, joka on koko elämänsä janonnut tunnustusta ja rakkautta, tietoisesti tai tiedostamattaan. Äidille elämä taas on ennen muuta materiaalia kirjallisuuden tarpeisiin. On kivuliasta, että äidin lähellä ei voi elää, mutta häntä ilmankin on vaikea olla. Ja lopulta äitiä ei enää ole.

Ilari Aallon ja Elina Helkalan Matkaopas keskiajan Suomeen on itse asiassa lasten hyllystä napattu tietokirja, mutta tarjoaa mainion lukupaketin myös aiheesta kiinnostuneelle aikuiselle. Kirjassa käydään seikkaperäisesti ja aihe aiheelta lävitse millaista elämä oli 1400-luvun Suomessa, kun ruoka oli yksinkertaista, raha erilaista ja arki työntäyteistä. Tekijät luovat kiehtovalla tavalla menneen eläväksi ja minä jatkoin samalla linjalla kertomalla kirjaa tarinamuodossa lapsille iltasaduksi. Kuuntelivat muuten hiiskahtamatta, sen verran jännittävää oli palata parinkymmenen sukupolven takaisiin tunnelmiin. Lämmin suositus!

P.S. Muista osallistua arvontaan täällä.

Pieniä pintaremppoja ja (uus)vanhoja hankintoja

Siinä missä minä vietän vapaa-aikani mieluiten vaakatasossa ja kirja kädessä, tykkää mies puuhastella kesäpaikalla kaikenlaista. Olen todella onnekas, kun hän on niin kätevä käsistään ja nikkaroi, maalaa, kunnostaa ja remontoi paitsi ongelmitta, myös rentoutuakseen. Isompiakin juttuja on tänä kesänä rakentunut, kuten terassi, mutta siinä ohella myös monta pientä hommaa.

Saunan sisäänkäynti uudistui miehen toimesta, minä autoin kannustamalla kovasti. Sisäänkäynnin kohdalla olleet puulaatat olivat osin jo lahonneet ajan myötä ja sisääntulo näytti siivottomalta. Ideoimme erittäin pienen budjetin muutoksen, jossa hyödynnettiin olemassa olevia materiaaleja ja tehtiin työt itse. Ainoastaan puulaatat ostettiin uusina.

Mies aloitti homman kaivamalla vanhaa maata ja juuria pois mittaamaltaan alueelta ja kantoi sitten tilalle useita kottikärryllisiä hiekkaa tontilla valmiina olleesta hiekkakasasta. Sitten oli minun vuoroni tulla tamppaamaan hiekkaa tiiviiksi. Sen jälkeen aseteltiin puulaatat paikoilleen niin, että olivat kaikki samalla korkeudella ja heilumatta, tähän mies käytti apuna vanhoja laudanpätkiä kiilaamaan laatat tiiviisti paikoilleen. 

Minä puolestani keksin, että olin nähnyt jossain tontilla tuollaisia irtokiviä, joita voisi hyödyntää reunaa koristamaan. Pienellä kaivelulla niitä löytyikin enemmän kuin riittävästi ja asettelimme ne paikoilleen osin somisteeksi, osin tukemaan laattarakennelmaa. Olen myös tullut siihen tulokseen, että mitä vajasta ei löydy, sitä ei tarvita. Varsinainen aarreaitta, mutta valitettavasti umpitäynnä ja sekaisin. Seuraavaa raivausinspiraatiota odotellessa, saattaa kestää jonkin aikaa. Vanha penkki on kulunut, mutta yllättävän tukeva vielä ja sai jatkoaikaa istuimena esimerkiksi kenkien riisumista varten.

Tässä puolestaan siistiytyy kamarin hirsiseinä. Mies laitteli pellavariveitä paremmin, poisti turhat ja lisäsi puuttuviin koloihin lisäeristystä.

En minäkään ihan koko aikaa tällä kerralla vain kannustanut tai lukenut. Katseeni osui rautakauppareissulla kaakelimaaliin ja nappasin pienen purkin mukaani. Wc:n ruskeat kaakelit saivat kaksi kerrosta valkoista väriä päälleen ja avot!

Entä ne uusvanhat, uudet ja vanhat hankinnat sitten? Paikallisesta kirppariryhmästä löytyi tämä tarjotinpöytä, jonka tarjotinosa on irrotettava. Se löysi heti paikkansa olohuoneesta.

Zara Homen kello odottaa pääsyä yläkerran makuuhuoneeseen, kunhan se joskus valmistuu. Sitä ennen olkoon olohuoneessa vanhan hyllyn päällä. 

Myös tämä tuhkakuppi/kulho sekä suurennuslasi ovat Zarasta, hankin ne reissutuliaisiksi Barcelonan lentokentältä yhdessä kellon kanssa. Lasilla on jo tutkittu useammatkin ötökät, sillä pitäähän sellainen kesäpaikalta löytyä pikkupoikia varten, kuulemma. 

Muista myös osallistua arvontaan täällä.

Arvotaan kaksi lahjakorttia Hyvinvoinnin Tavarataloon

Arvontalaulu ei juuri nyt raikaa, mutta silti on arvonnan aika. Sain lauantaisilta blogijuhlilta mukaani yhteensä kolme lahjakorttia Hyvinvoinnin Tavarataloon ja laitan niistä nyt jakoon kaksi teille lukijoille.

Hyvinvoinnin Tavaratalo on Suomen suurin hyvinvointiin keskittyvä verkkokauppa, joka tarjoaa laajan kirjon tuotteita aina luontaistuotteista ja luonnonkosmetiikasta kotiin ja urheiluun. Täältä löydät myös painonhallintaan liittyviä apuvälineitä sekä paljon erilaisia vitamiineja ja ruokatuotteita. Tuotemerkkejä on valtavasti ja jokaiselle löytyy varmasti jotain mieluista hankittavaa.

Nyt arvon kaksi lahjakorttia verkkokauppaan, molempien arvo on 50 euroa. Summalla saa mukavasti tuotteita, minä itse laitoin tilaukseen ison satsin vitamiineja syksyä varten ja muutamat kodin siivoussuihkeet päälle.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta, ihan mikä vain merkki käynnistäsi riittää. Arvonta on voimassa tämän viikon arkipäivien ajan, eli osallistua voi perjantaihin 5.8.2016 klo 23.59 saakka. Lauantaina arvon kaksi onnellista voittajaa. Arvonnassa on nopea aikataulu sen vuoksi, että lahjakortit ovat voimassa elokuun loppuun saakka ja näin saadaan ne hyvissä ajoin voittajille. 

Onnea osallistujille!