Valokuvissa

Vaihdoin muutamia kuvia eteiskäytävällä sijaitsevalle valokuvaseinällemme. Samalla päätin ottaa esille myös muutaman perinteisemmän valokuvakehyksen. Pitkään aikaan meillä ei ole ollut valokuvia muualla kuin seinällä, nyt siihen tuli vähän vaihtelua.

Veljekset pitävät majaa olohuoneen sivupöydällä.

Nämä kaksi kuvaa puolestaan löytyvät makuuhuoneen lipaston päältä. Kaikista meistä otetuista perhekuvista juuri nämä kaksi taitavat olla suosikkejani.

Reissu Ikeaan on myös edessä. Jotenkin kummasti lennokki lähti pienistä käsistä ilmaan törmäten suoraan tuohon seinään ja pudottaen kehyksiä lattialle. Yhtä ei pystytty pelastamaan. Pahuksen lennokit. Ei mitään tekoa tietenkään sillä, että niitä oli ehdottomasti kielletty lennättämästä sisällä.

Toinen kesä mökinomistajina

Tai mikä mökki se nyt on, täysiverisen talonhan me ostaa pamautimme vajaa vuosi sitten. Jos ensimmäinen kesä meni vähän ohitse remontin vuoksi, emmekä päässeet oleskelemaan talolla muutamaa päivää pidempiä aikoja kerrallaan, on tänä kesänä toivottavasti toisin. Remontti toki jatkuu yhä, mutta samaten voimme asua siellä. Alakerrasta tuli jo viime kesänä priima. 

En millään malttaisi odottaa kauden alkamista ja se on minulle aivan ennenkuulumatonta. Kohta haluan varmaan telttailemaan. Mies kävi talvilomalta tultuamme kuopuksen kanssa kurkkaamassa miten talo talvehtii ja hyvältä siellä näyttää. Sillä aikaa minä jo googlailin, että miten sellainen kunnollinen mökin kevätsiivous tehdään ja mitä kaikkea tarvitsee talven kylmillään olleen talon osalta ottaa huomioon. Mietin vähän, että jokohan toukokuun alussa, helatorstain pitkänä viikonloppuna päästäisiin tositoimiin.

Tälle vuodelle tehtävälista käsittää kuistin, terassin ja yläkerran tekemisen. Itse toivoisin yli kaiken vesijohtoa saunalle suihkun saamiseksi tai vaihtoehtoisesti suihkutilan rakentamista talolle. Se vie kuitenkin sen verran rahaa, että jäänee vielä haaveeksi etenkin, kun meillä on juuri uusittu ja erittäin toimiva pihasauna patoineen. Muut korjaustarpeet menevät nyt edelle. Eikä siinä mitään, näillä mennään ja hiljalleen tehdään. Isona projektina sitten joskus on kaikkien ikkunoiden kunnostaminen, mutta sekin vielä odottaa.

Kuisteista toisen alla on hiven lahoa ja toisessa kosteutta itseensä kerännyt palkki. Jälkimmäinen, eli oikeanpuoleinen ja eteistilaan vievä kuisti korjataan tänä kesänä ja sen jälkeen kulku taloon tulee tapahtumaan sen kautta. Toinen, talon alkuperäisen osan vanhempi kuisti suljetaan odottamaan korjausta, ei sillä mikään kiire ole. Pitää myös pohtia mitä noille portaille tehtäisiin vai tehdäänkö mitään.

Kuistin ohella tällä hetkellä pohdituttaa terassin paikka. Tilaahan sille olisi vaikka ja kuinka, mutta vaikea on silti saada päätöstä tehtyä. Haluamme ensisijaisesti terassin, jolle tulisi muutama sohva löhöilykäyttöön ja joka olisi mahdollisimman suojaisessa paikassa pihaa. Toisaalta taas olisi varmasti kiva grillailla ja syödä ulkona.

Ensimmäisessä tapauksessa terassi olisi järkevää rakentaa omenapuiden taakse, nurmikolle mitä kutsun poikien futiskentäksi. Se olisi myös tasainen ja muutenkin sopiva soppi rakentamiseen.

Toisessa tapauksessa terassin taas kannattaisi olla mahdollisimman lähellä keittiötä. Keskellä pihaa se vaan olisi kulkuväylällä ja liian lähelle tietäkään en haluaisi sitä rakentaa. Onneksi tässä on vielä aikaa pohtia ennen kuin värvätään rakennusporukkaa kasaan ja ryhdytään hommiin.

Kolmas asia tehtävälistalla on yläkerran makuuhuoneiden pintaremontti. Olemme koko ajan ajatelleet tehdä homman itse, mutta nyt aloin miettiä asiaa uudelleen. Saimme kuistin tekemisestä sen verran hyvän tarjouksen, että ehdotin miehelle, jos teettäisimme yläkerran työt myös samalla remonttipoppoolla. Tekisimme itse purkamisen, he hoitaisivat paneloinnin ja sähkötyöt ja me taas sutisimme maalia pintaan. Pääsisimme niin paljon helpommalla taitoihimme suhteuttaen, kun emme edes yrittäisi saada lautaa lattiaan. Mietitään tätäkin. 

Ensimmäinen juhannusjuhla ja -sauna omalla talolla odottaa. Jos vaikka olisi enemmän kuin kymmenen astetta lämmintä tänä vuonna!

"He ovat jatkuvassa liikkeessä, meluavat ja haisevat."

Otsikon teksti on suora lainaus artikkelista, joka julkaistiin Mtv:n nettisivuilla eilen. Juttu esittelee kahdeksan kohtaa, jotka kirjoittajan mukaan vain poikien vanhemmat ymmärtävät. Olen pitkään ollut jo sitä mieltä, että poikien asema yhteiskunnassamme tyttöihin ja poikalasten äitien asema tyttöjen vanhempiin nähden on melko lailla sama kuin paarian. Nyt meni kuitenkin kuppi nurin.

Ystäväni sanoja lainatakseni, jos joku olisi kirjoittanut tyttöjen olevan turhamaisia, kilttejä ja kykenemättömiä kiipeämään puuhun, hänet olisi sosiaalisessa mediassa lynkattu jo iltaan mennessä. Olen suoraan sanottuna kurkkuani myöten täynnä näitä mukahauskoja lehtijuttuja, joissa kerrotaan mitä vain tietyn sukupuolen vanhemmat tietävät. Oletteko lukeneet yhtä ainoata listausta, jossa tyttöihin liitetyt adjektiivit olisivat yhtä lailla negatiivisia kuin poikiin yhdistetyt? En minäkään. Se on paitsi surullista, myös hämmentävää. Mikä saa kuvittelemaan, että toista sukupuolta voi kirjoitetussa tekstissä kohdella millä tavalla tahansa, etenkin kun kyseessä ovat pienet, viattomat pojat. Mikä saa kuvittelemaan, että on ihan ok sanoa toisen sukupuolen lasten haisevan?

Artikkeli aloittaa lupaavasti: "Raskausaikana saatoit kuvitella, että vietätte perheenne kesken iltaisin rauhallisia lukuhetkiä ja kikattelette yhdessä sohvalla." Kaikkihan me tiedämme, että pojat eivät lue, poikien kanssa ei voi istua rauhassa sohvalla ja kikatella yhdessä. Aivan samoin me myös tiedämme, että vain äidit ja tyttäret perheessä shoppailevat samalla, kun isä käy poikansa kanssa katsomassa Monster Truck Showta. Onko kirjoittaja koskaan kuullut sosiaalisen sukupuolen merkityksestä yksilön kasvulle? Siitä, että lapset ovat erilaisia? Siitä, että stereotyyppisistä sukupuolta koskevista luonnehdinnoista on jo kauan yritetty päästä eroon? 

Artikkelin mainitsemat kahdeksan kohtaa ovat seuraavat. Perässä omat kommenttini aiheeseen.

- "Vaatteet eivät merkitse mitään, sillä pojat eivät välitä vaatteistaan ja joka tapauksessa sotkevat ne heti." Oikeasti?

- "Poikien halaukset ovat parhaita, sillä niissä ei ole motiiveja tai taka-ajatuksia, ne ovat aitoja." (Mistä jokainen normaalilla järjellä varustettu ihminen jatkaa ajattelemalla, että tyttöjenkö sitten eivät ole?)

- "Pierut ovat hauskoja." Ne nyt tuntuvat olevan hauskoja lapsista yleisemminkin.

- "Vessasi on aina tahmea, sillä pojat eivät kykene osumaan pönttöön." Voin kertoa, että ei ole ja kyllä kykenevät, kun opetetaan.

- "Kaikki esineet käyvät aseesta." Kyllä, tämä on totta. Ja jokainen Sinkkosensa lukenut tietää miten oleellinen osa poikien kehitystä tämä vaihe on ja ettei sillä ole mitään tekemistä väkivaltaisuuden kanssa. Sama pätee prinsessavaiheeseen tytöillä. Eikä niitä kaikille tule. 

- "Pojat ovat villejä." Kuka on, kuka ei ole. Ihan samalla tavalla kuin jokainen tyttö ei ole rauhallinen.

- "Pojat eivät kuuntele." Artikkelin mukaan poikien aivojen kuuloalue ei kehity yhtä nopeasti kuin tytöillä, mistä syystä pojat eivät tosiaan kuule mitä heille sanotaan. Mikäli tämä tieteellinen fakta pitää paikkansa, huomaan sen ilmentyvän meillä. Keskittymisen ollessa jossain muualla, on mahdotonta kuunnella mitä minä sanon.

- "He syövät - paljon." Noup, eivät syö. Saa nähdä mikä tilanne on murrosiän kasvuvaiheessa.

Toki minä ymmärrän, että tässä on kyseessä jälleen kerran humoristinen ja hauska juttu. Ha-haa. Silläkin uhalla, että minulla on nuttura turhan tiukalla, penään jonkinlaista tasoa julkaistuilta teksteiltä. Minua hävettäisi julkaista omalla nimelläni ja kuvallani moista soopaa, olkoon kuinka ulkomaisista lähteistä otettua tahansa.  

Tautibingon oikea rivi

Tällä kertaa voittajaksi osoittautui kuopus, joka heräsi viime yönä neljältä kuumeen alkaessa kivuta kohti korkeuksia. Valvoin levottoman potilaan vieressä ja varasin samalla aamun ensimmäisen lääkäriajan heittäen jälleen kerran kiitokset sille 27-vuotiaalle odottajalle, joka otti esikoiselleen ja sitä myöten myöhemmin myös kuopukselleen sairauskuluvakuutukset. Mehiläinen, lastemme suosikkileikkipaikka.

Koko aamupäivä kului ensin lääkärissä, sitten laboratoriokokeissa ja niiden tuloksia odotellessa. Nielunäytteestä se syyllinen sitten löytyi ja palkinnoksi oikeasta rivistä kuopus sai kymmenen päivän antibioottikuurin. Minä kuittasin mukaani todistuksen työnantajalle, kotona ollaan ainakin torstaihin saakka. Reippaudesta saadut lisko ja tiikeri tuotiin kotiin. Kahvi piti siitä aamuneljästä saakka valvoneeen potilaan äidin tolkussaan.

Kuopukselle tämä on kuudes angiina vuoden sisään. Kahden viikon kuluttua tauti on toivottavasti voitettu taas hetkeksi ja me menemme korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille pohtimaan olisiko aiheellista poistaa kitarisat tulehduskierteen katkaisemiseksi. Hän on putkittanut molemmat ipanat, leikannut esikoisen kitarisat ja poistanut kuopuksen putket myöhemmin nukutuksessa. Joku selvyys tähän täytyy nyt saada ja tämä jatkuva antibioottien syöminen loppumaan. 

Olisi muuten tosi hienoa, jos joskus ei olisi sairastelu-uutisia tänne kerrottavaksi. 

Happy Birthday Hubby!

Tänään on juhlittu 36-vuotiasta miestäni. Saimme äitini lapsenvahdiksi ja vein miehen juhlapäivän kunniaksi Kämpin brunssille. Pari tuntia yhteistä aikaa herkullisen ruoan ja juoman siivittämänä tuli tarpeeseen. 

Tänään oli myös vuotuisen Kaapelitehtaalla järjestettävän taidegrafiikan myyntitapahtuman Teos 2016:n viimeinen päivä ja poikkesimme kotimatkalla katsomassa valikoimaa. Sanotaan nyt niin, että pari lasia kuoharia luo otollisen pohjan taidegrafiikan ostolle. Tosin pisteet meille siitä, että menimme etsimään teosta tiettyyn paikkaan kotonamme ja sinne sellaisen myös löysimme. Yhden toisen ohella.

Varsinaisen lahjan ostin miehelle jo Pariisista, kun vein hänet Vuittonille valitsemaan uuden solmion sekä syntymäpäivän että uuden työpaikan kunniaksi. Mies päätyi vaaleanpunaiseen.

Nyt on palattu taas arkeen, kun tulimme kotiin, esikoinen häipyi naapuriin kaverilleen ja kuopuksen kaveri on meillä leikkimässä. Minulla on vielä kolme jaksoa Netflixiin perjantaina tullutta House of Cardsin neloskautta jäljellä, säästelen herkkuja iltaan, kun lapset ovat nukahtaneet. Tähän mennessä sanoisin, että pienoisen pettymyksen aiheuttaneen kolmoskauden jälkeen ollaan taas huipulla. Erittäin hyvä!

Tärkeitä ihmisiä

Jos eilinen aamupäivä kului esikoisen luokan kanssa teatterikäynnillä, oli tänään kuopuksen vuoro. Päiväkodissa oli alkamassa tärkeän ihmisen päivä ja minä olin menossa kuopuksen mukaan aamupäivän puuhiin. Aamulla ennen lähtöä nappasin oman tärkeän ihmiseni kameran eteen kesken aamupalaomenan.

Ennen puoltapäivää oli ehditty jo piirtää, lukea kirjaa, pelata ja laulaa salissa yhdessä muiden päiväkotiryhmien kanssa. 

Tilaisuuden loputtua kurvattiin yhdessä Stockan noutopisteeseen hakemaan yksi paketti ja jatkettiin ruokakaupan kautta kotiin. Pyykit koneeseen, lounasta ja nyt päiväkahvit ihanassa auringonpaisteessa. Esikoinenkin tulee kotiin ihan pian, perjantaisin varsinainen koulu loppuu aikaisin. 

Aurinko lämmittää ja läikittää jo olohuoneen ja ruokapöydän. Arkivapaat ovat parhaita! 

Pojatkin lukee

Facebookissa ja Instagramissa on alkanut kampanja #pojatkin lukee. Erinomaista! Tälle on selkeä tilaus, sillä yleisen käsityksen mukaan pojat lukevat yhä vähemmän ja vähemmän. 

Ei lukeminen itsessään ole mikään autuaaksi tekevä asia ja jos poikasi mieluummin pelaa jääkiekkoa tai soittaa viulua, ihan hyvä niin. Kyse ei olekaan yhden harrastuksen arvottamisesta toista paremmaksi tai toivotummaksi, vaan siitä mihin kaikkeen lukemisen myötä on mahdollista päästä ja mitä sillä saavuttaa. Ei ole myöskään väliä sillä milloin oppii lukemaan. Yksi nelivuotiaana aloittanut voi olla huomattavasti hitaampi ja haluttomampi uppoutumaan sanojen maailmaan kuin toinen, jolle lukutaito avautuu koulussa. 

Yksi lempisloganeistani on "lue enemmän, luulet vähemmän". Se on harvinaisen totta. Lapsi, joka koululaisesta saakka oppii ja tottuu lukemaan, hakee todennäköisemmin tietoa painetuista lähteistä myös aikuisena ja osaa suhtautua lukemaansa tarvittavalla kriittisyydellä. Lukeminen kehittää mielikuvitusta, tavaamisella on selkeä yhteys rytmitajuun ja hyvää kirjaa lukemalla ei koskaan ole tylsää. Lukemalla saamme tietoa erilaisista ihmisistä ja elämäntyyleistä ja opimme näkemään oman napamme ulkopuolelle sekä arvostamaan erilaisuutta. Romaaneista on moneksi.

Lukemisen pitää olla ensisijaisesti kivaa. Jos tytöt ainakin ennen lukivat stereotyyppisiä tyttökirjoja, kuten Nummelan ponitallia tai Neiti Etsiviä, oli pojille jo kolmekymmentä vuotta takaperin Viisikkonsa ja muut seikkailukirjansa. Oleellista onkin löytää pojille kiinnostavaa lukemista. Osa pojista haluaa lukea mainittuja hevoskirjoja ja osaa tytöistä ei voisi jokin etsiväneitonen vähemmän kiinnostaa. Laajalla otannalla väitän kuitenkin, että tietynlaiselle, juuri poikia puhuttelevalle lukemiselle on kysyntää ainakin lukemisen alkuvaiheessa. Kyllä minun lapseni mieluummin ottaa hyllystä poikapäähenkilöstä kertovan kirjan kuin tytöstä kertovan pinkillä kannella, yritän minä kasvattaa häntä miten sukupuolisensitiivisesti tahansa. Ja vasta, kun lukemisesta tehdään mukavaa, siitä voi lapselle sellaista tulla. Ei myöskään pidä aloittaa liian vaativasta päästä ja olettaa, että lapsi jaksaa samantien kahlata satasivuisen opuksen lävitse. Ei varmasti jaksa, ihan kuin en minäkään ole koskaan voinut ostaa t-paitaa tekstillä "Olen lukenut Alastalon salissa". 

Lukemaan oppii lukemalla. Sujuvuus tulee vasta harjoituksen myötä ja tästä syystä minä pyydän esikoistani joka päivä lukemaan lukuläksyn pari kertaa ääneen, huolella ja tarkasti. Ei lapsi tätä omasta mielestään tarvitsisi, sillä hän osaa lukiessaan poimia tekstistä sen ydinajatuksen, kun kyselen häneltä luetun ymmärtämisen varmistamiseksi. Toki se, että ymmärtää lukemansa, on kaiken tavoitteena. Silti, harjoitus tekee mestarin tässäkin ja ääneen lukeminen on erinomaista harjoitusta kaikelle muulle. Esikoista myös eräänä päivänä huolestutti muistaako hän kaiken lukemansa, jos on lukenut kirjaa vaikkapa jo sata sivua eteenpäin. Pyysin kertomaan pari asiaa parhaillaan kesken olevasta kirjasta ja sain lapsen rauhoittumaan. Hän lukee nopeasti, mutta ymmärtää ja muistaa lukemansa. Jokainen varmasti myös tietää ääneen lukemisen merkityksen lapsen kehitykselle ihan kaikilla mittareilla. Vaikka lapsi osaisi itse lukea, ei ole iltasadun voittanutta äidin tai isän kainalossa.

Esikoinen aloitti lyhyillä ja helposti kirjoitetuilla kirjoilla, erityisesti Sanna Pelliccionen Onni-poika -kirjat ovat hyviä vasta lukemaan oppineelle. Tällaisten kirjojen kautta oli helppo siirtyä ensimmäisiin helppoihin romaaneihin, kuten jännittäviin Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjoihin. Koulun lukudiplomin suorittaminen toi mukaaan uusia tuttavuuksia, kuten Heinähatun ja Vilttitossun. Tällä hetkellä esikoinen on täysin koukuttunut ensimmäiseen Harry Potter -romaaniin ja lukee sitä aamulla ennen koulua, iltapäivällä läksyjen jälkeen ja illalla ennen nukahtamista. Kuopus, joka juuri on oppinut lukemaan, tykkää Tatuista ja Patuista yli kaiken. Myös Aku Ankat ovat helppo tapa päästä sinuiksi kirjallisuuden kanssa ja Aku Ankka Juniori -lehti taas on omiaan viisivuotiaalle. 

Suosittelen lämpimästi vierailua lähimpään kirjastoon. Me kävimme juuri hakemassa sieltä uudeksi tuttavuudeksi Roald Dahlin kirjoja ja aloitimme iltasatulukemikseksi kirjan Jaakko ja Jättipersikka. Etenkin viisivuotiaasta se on aivan hulvattoman hauska. Esikoiselle luen seuraavaksi Kuka pelkää noitia, kunhan kesken oleva Aarresaari on saatu päätökseen. Ennen loppuu meiltä aika kuin maailmasta lukeminen. Se on lohduttava tieto.