maanantai 23. maaliskuuta 2015

Keltainen keskiviikko

Niin se kevät on edennyt jo Hulluille Päiville saakka. Kuvasto tuli tällä kertaa postiluukusta kotiin saakka perjantaina kuten pitikin, mutta miehen nimellä. Mitä uskollisen asiakkaan kohtelua tämä on, kysyn vaan. Hmph.

Tänä vuonna ajattelin mennä paikalle vain keskiviikkona ja itsellenikin yllättäen löysin eniten harkinnanarvoisia hankintoja naisten vaatteista. Näitä seuraavia ainakin lähden katsastamaan heti aamusta. 

Andiatan mekon malli on kiva, mutta kuosia pitää vielä tarkastella lähempää liikkeessä.



Näistä tuo maksihame on todella edullinen ja sille olisi varmasti käyttöä kesäisin. Lisäksi PBO:n paita viehättää niin värisävyn kuin hihojen osalta. 


Ralph Laurenin mekkoa lähden hakemaan tositarkoituksella. Hyvä hinta, kaunis kuosi ja minulle juuri oikeanlainen malli. 


Myös tämä raidallinen Noomin kesämekko on niitä, joita ei vaan voi olla kaapissa kesää ajatellen liikaa.


Bossin puvut ovat miehen vakiovaatetusta ja olen hakenut hänelle useammankin kerran edullisesti uuden hulliksilta. Tällä kertaa toiveissa on tummansininen puku. 


Wondersin ballerinat ovat parhaita, mutta tämän ostoksen taidan tehdä netin kautta. Tai ainakin yrittää tehdä, eiköhän nuokin ole niitä hittituotteita, jotka menevät heti. Joka tapauksessa nudet olisivat ykkösjuttu kesäksi. 


Perinteen mukaan käyn varmaankin myös lastenosastolla kurkkaamassa vaikka mitään ihmeempiä tarpeita ei nyt olekaan. Myös Akateeminen ansaitsee aina oman piipahduksensa. Ja vaikka itse en tällä hetkellä mistään sisustusjutuista innostunutkaan tai kosmetiikkaa tarvitse, oli kuvasto jotenkin mielestäni aiempia kertoja monipuolisempi ja tuotteiden osalta laadukkaampi. Vai mitä olette mieltä?

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Jee ja buu

Hyvää ja kaunista:

- Ostin valkoiset Converset. Otan selvästi tennarimuijan osan tosissani.

Kuva: stadium.fi

- Tauon jälkeen kesäkotirintamalla on taas parikin potentiaalista kohdetta.

- Sähköpostista löytyy lentolippuja jopa kaksin kappalein kesäksi.

- Juhlajärjestelyt yhdistetyille 35-vuotisjuhlillemme sekä kymmenennen hääpäivän juhlistamiselle etenevät.

- Hullujen Päivien kuvasto tuli postissa. Keskiviikko tulee olemaan hyvä ostospäivä.

- Esikoisen eskarikeskustelu opettajansa kanssa meni hyvin. Toteamus "kun sillä on se äly" kiteyttää aika paljon.


- Esikoinen teki futisturnauksen kahdessa pelissä yhden maalin ja syötti toisen.




- Olen oppinut silittämään hamahelmiä.

Valitusvirsi:

- Olen silittänyt hamahelmiä jatkuvalla syötöllä tehtaan ollessa lähes tauotta käynnissä. Yhä jatkuu.


- Jalka on aivan järkyttävän kipeä ihan jo siitä, että jalassa on kenkä. Siihen päälle kävelyä, niin avot.

- Kuopus sai kuin saikin minun ja esikoisen viimeviikkoisen vatsapöpön, mutta onneksi ämpäri oli turha.



 - Takatalvi uhkaa katkaista lupaavasti alkaneen kevään.

Ilahduttavaa huomata, että jee-kategoria on paljon pidempi. 






perjantai 20. maaliskuuta 2015

Ebben kevät

Ruotsalainen ebbe on minulle todella mieluisa lastenvaatemerkki. Merkin lyhenne tulee sanoista "extra beautiful basic equipment" ja sellaisia vaatteet todella ovat. Mukavia trikoisia paitoja ja housuja, helppoja lasten olla ja leikkiä ne päällä. Lisäksi kuosit ovat kauniita, rakastamani raidat hyvin edustettuina ja hinnat edullisia. Myös laatu on kokemukseni mukaan hyvää, nämä kestävät käyttöä ja pesemistä nukkaantumatta ja kulahtamatta muuten. 

Bongasin merkin uuden kevät-kesämalliston kuvia ja ajattelin jakaa ne teidän kanssanne. Eikö olekin kauniita, raikkaita värejä ja vaatteita!


Jos en voi vastustaa kyynärpaikkoja, en voi myöskään vastustaa rintataskuja. Myös pojat tykkäävät, sinne sujauttaa helposti legoukon tai pikkuauton talteen.






Minttu, vedenvihreä, aqua. Ihana sävy!


Vaikka en pidäkään periaatteessa lasten pukemisesta kaksosiksi, on tässä kiva idea. Jos vaikka esikoiselle vaaleanpunaiset shortsit ja sinivalkoruudullinen paita ja kuopukselle vihreät shortsit keltavalkoraidallisen paidan kanssa. Olisiko se tarpeeksi erilaista, ettei mene samistelun puolelle. Kamala jo sananakin!

Kaikki kuvat: ebbekids.se

Merkin sivuilta löytyy paljon kauniita vaatteita myös tytöille, mutta sattuneesta syystä tämä kollaasi keskittyy poikiin. Nyt täytyy enää osata sanoa itselleen tiukasti, että en osta, en osta, en osta!

Jälkikirjoitus: Kysyin eilen illalla tämän kirjoitettuani esikoiselta ostettaisiinko hänelle nuo roosat shortsit. Juu, sanoi esikoinen, kyllä se käy. Mutta hän sitten käyttää niitä vain kotona, koska ulkona muut pojat voi nauraa hänelle. Tähän on siis tultu, vaaleanpunainen on tyttöjen väri ja tämä ilmeisen väistämätön kehitysvaihe tyttöjen ja poikien jaottelusta rantautunut meillekin. Teki mieli sanoa, että sinäkin Brutukseni, pinkin pulkan ylpeä omistaja. 


torstai 19. maaliskuuta 2015

Pikkukundit pukeutuu kevääseen

Nyt kun kevätauringon säteiden myötä jo aikaisemmassa postauksessa mainittu siivousmania on kukkeimmillaan, kannattaa se valjastaa kaikkeen mahdolliseen ennen puhdin lopahtamista. Vatsatauti aiheutti pienen takapakin, mutta täällä on kuulkaa tähän mennessä kaapit taas järjestetty, vaatteista pienet viikattu pois ja lasten leluja karsittu kunnon kädellä kierrätykseen eteenpäin. Siivooja jynssäsi kurahuoneen, eli entisen kylpyhuoneen, joka kevätsään myötä on muuttunut hiekkaisten ja rapaisten ulkovaatteiden säilytyspaikaksi ja minä pakotin koko perheen eräänä iltana varastokopille hakemaan muun muassa uutta palasta kirjahyllyyn. Jääkiekkomailat ja sukset on laitettu odottamaan ensi talvea, välikausivaatteet nimikoitu ja enää pitäisi jaksaa pestä jääkaappi ja uuni sun muita tällaisia tylsempiä hommia. No äkkiäkös sitä, rätti käteen ja toimeksi. Etenkin, kun vatsatauti on vuorostaan kuopuksessa, jonka hain päiväkodista kuumeisena kotiin. Että aikaa on. 

Mutta niistä vaatteista puheenollen. Kevään jälkeen tulee äkkiä kesä ja siihen on hyvä olla varautunut. Kevät-kesämallistot tupsahtelevat kauppoihin ja lastenvaatteiden osalta olen nettikauppoja selaillessani löytänyt vaikka ja mitä ihanaa. Päätin kuitenkin olla viisas, pyysin miestä ottamaan poikien yläkaapeista kaikki vaatejemmat alas ja hain itse varastosta esikoiselta kuopusta varten säästöön pakatut vaatteet läpikäytäviksi. Ajattelin, että katsotaan mitä meillä jo on, että tiedän sitten mitä uutta tarvitsee hankkia. 


Tuota tuota. Esikoisella on kesää odottamassa esimerkiksi kahdeksat kaupunkishortsit ja viisitoista t-paitaa. Kuopuksella on viisi välikausitakkia haalarin lisäksi. Että juu, onpa hyvä kun kävin jemmavarastot läpi ennen uusien vaatteiden hankkimista. Vilénin Sulo oli näemmä muistamattaan taas vähän varautunut. 

Tämän myötä ostoslistalle päätyi vain muutamia tarpeellisia vaatekappaleita. Molemmat pojat tarvitsevat collegeshortseja pihaleikkeihin ja niitä tulee taatusti jossain vaiheessa Hennesille myyntiin. Hankitaan niitä sitten siinä vaiheessa. Näiden lisäksi tein muutaman täsmäiskun vakiokauppoihin ja tilasin niitä tarpeellisia. Babyshop, Alex&Alexa sekä Village Kids ovat paitsi hyviksi ja nopeiksi toimittajiksi todettuja, myös luotettavia ostospaikkoja. Mutta mitä se postipoika sitten ovellemme kiikutti? 

Mies tilasi Hennesiltä uusia farkkuja ja minä laitoin tilaukseen mukaan harmaat twillihousut esikoiselle. Hän ei yhäkään tykkää farkuista ja käyttää vain Popin joustavia pöksyjä ilman valitusta. Kokeillaan, jos nämä Hennesin kangasversiot kelpaisivat myös. 


Oikeastaan pojilta uupuu vain parempia, siistimpiä paitoja. Ralph Laurenin lyhyt- ja pitkähihaiset pikeet ovat vaatekaappien peruspilareita mitä tulee lapsiin ja mieheenkin ja minun mieleeni ne ovat myös. Niistä saa siistin asun kaikkialle kaupunkihengailusta kyläilyyn tai kaverisynttäreille riippuen siitä laittaako paidan kaveriksi ihan farkut tai vetäiseekö päälle siistin neuletakin tai slipoverin. Lyhythihaiset ovat kesällä ihan ykkösvaatteita, kun lähdetään kotipihaa kauemmas. 

Esikoisella ei ollut jemmassa odottamassa kuin yksi valkoinen lyhythihainen pikee, joten hän sai sekä sinisen että turkoosin lyhyillä hihoilla sekä valkoisen tummansinisomisteisen pitkillä hihoilla.  Housukuvassa näkyvä Wimbledon-t-paita oli hauska ja bongasin sen jostain alekorista muutamilla euroilla. Mukaan tilaukseen siis myös se, onpahan sitten se kuudestoistakin t-paita hankittuna..




Ylin neuletakki on Mayoralin uutta mallistoa ja sitä en voinut jättää kauppaan. Tilasin reilun koon, sillä merkin mitoitus on pientä. Samoin Gantin tummanisininen ja RL:n harmaa neulepaitaa saadaan ottaa heti käyttöön, mutta menevät kyllä pitkään. Muutama laadukas neulepaita riittää ja näistä on esikoisen vaatekaapissa iloa pitkään. Käyvät varmasti myös lämmikkeeksi koululaiselle, vaikka meidän tuleva koululainen ei vielä sen kummempia kommervenkkejä olekaan pukeutumisen suhteen esittänyt. Hän on sitä laatua, että kaikki käy. Lisäksi tiedän, että nämä kaikki vaatteet säilyvät pesuista ja pitämisestä huolimatta iskemättöminä kuopuksen käyttöön sitten aikaan, sen verran hyvää on laatu näissä.




Kuopukselle ei tarvittu kuin muutama paita, esikoisen jemmoista kun kaivoin hänen 4-vuotiaana käyttämiään pikeepaitoja muutamat jo esille. Valkoinen on aina hyvä ja klassinen valinta ja kaapista löytyy nyt veljen jäljiltä myös sininen sekä sinivalkoraidallinen pikee. Pitkähihaisen otin kuopukselle sinisenä, niitä ei meillä ollutkaan hänen käyttämässään koossa odottamassa. 



Sitten mentiin puhtaasti heräteostosten puolelle, mutta katsokaa nyt miten hienoja rusetteja Mini Rodinilta. Nämäkin ovat alekorin löytöä, toisessa robotteja ja toisessa pilkkuja. En ole aikaisemmin pahemmin välittänyt ruseteista pikkupojilla, mutta viimeisen vuoden aikana mieli on muuttunut. Ja pojat tykkäävät, joten win-win -tilanne siinä mielessä. Nämä ovat yhtä ja samaa kokoa, joten vaihdelkoot sujuvasti. Tai ketä minä yritän huijata, todennäköisesti ne tulevat tappelemaan tuosta robottirusetista niin, että joudun laittamaan sen kokonaan pois. Aina ei voi voittaa, mutta yritys on kova.













keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kuntoutuja ryhtyi tennarimuijaksi

Tänään on uuden elämäni ensimmäinen päivä. No, ei ehkä mitään noin dramaattista oikeasti, olenpahan vain viimein päässyt keppien lisäksi eroon myös kipsisaappaasta. Bye bye, ei tule ikävä. Nyt pitää pärjätä omilla koivilla ja jalan kanssa on siirrytty kuntoutusvaiheeseen. 

Sen olen jo ehtinyt huomata, että tästä tulee vielä pitkä matka ennen kuin kaikki on kunnossa. Hätäiselle luonteelleni ominaisesti en ollenkaan ollut varautunut siihen kuinka lyhyitä matkoja pystyn tässä vaiheessa kävelemään ja kuinka väsynyt niiden jälkeen olen, puhumattakaan siitä kuinka kipeä on jalka. Kävelyt ihan vain tuohon lähikauppaan ja takaisin tai poikien päiväkodille sujuvat kyllä, mutta olen jatkuvasti ihan uuvuksissa niiden jälkeen ja illalla saan nostaa koiven ylös ja napata särkylääkkeen jos toisenkin. 


Eilen alkoi myös fysioterapia, jossa todettiin tämän liikkumattomuuden vaikuttaneen eniten nilkan toimintaan. Liikeradat olivat hyvinkin rajoittuneet näiden viikkojen jäljiltä ja itsellänikin on outo tunne kävellessä. Satunnainen kipu tuntuu leikkaushaavan tienoilla, mutta muuten käveleminen ottaa eniten juuri nilkkaan. Onnun hieman vaistomaisesti, sillä tuntuu kuin vasen jalkani olisi viisi senttiä oikeaa lyhyempi. 


Fysioterapiassa kartoitettiin ensin tilannetta, minkä jälkeen nilkkaa hieman käsiteltiin. Tuo "hieman" sai vedet valumaan silmistä, sen verran makeasti koski ihan pelkkä nilkan taivutus eteen samalla, kun fysioterapeutti painoi jalan takaosan lihaksia ja jänteitä. Kotona tiedossa on jumppaa kahdesti päivässä ja seuraava käyntikerta pääsiäisen jälkeen. Myös pyöräily on hyvästä, joten toivotaan kevään jatkumista ilman luvattua takatalvea. Hyvä tästä vielä tulee, kun vaan maltan mieleni. Olisin esimerkiksi voinut eilisellä käynnillä jättää runttaamatta itseni kyykkyyn sillä seurauksella, että seuraavalla kerralla pääsin tasan yhdeksänkymmenen asteen kulmaan polvineni ennen kuin nilkka totesi, että no can do. Mutta kun kysyttiin onnistuuko kyykky, niin eipä tullut mieleenkään ettei onnistuisi.

Mutta miten nämä kenkäkuvat tähän liittyvät? No siten, että tästä eteenpäin suositeltiin etupäässä lenkkareiden käyttämistä, korkokengät jätetään vielä hyllylle eivätkä täysin flatit ballerinatkaan ole ne parhaat kengät toipuvalle jalalle. Kävin eilen Facebook-suositusten perusteella sovittamassa sekä Niken Air Maxeja että Free Runeja ja valinta osui jälkimmäisiin. Tuntuivat hyvältä jalassa, mutta on se aikamoinen opettelu itselleni tallustella tennareissa ympäriinsä, olkoon kuinka trendikästä juuri nyt tahansa. 


Mutta eiköhän siihen totu, ainakin väri on kiva.




sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Lahja miehelle

Viime viikolla juhlittiin siis miehen 35-vuotispäivää. Koska sankari sairasti ja allekirjoittanut oln yhä liikuntarajoitteinen, mentiin hieman pienemmillä bakkanaaleilla kuin omana juhlapäivänäni pari viikkoa aikaisemmin. Lahja oli kuitenkin hankittu jo hyvissä ajoin odottamaan.


Lahjasta kuuluu kiitos siskolle, joka pyynnöstäni poikkesi ostoksille Pohjois-Espan kulmaputiikkiin. Olin jo pitkän aikaa miettinyt solmion hankkimista miehelle ja suosikkikuosikin oli nettisivuilta löytynyt. Onneksi se löytyi myös liikkeestä ja matkasi kauniisti paketoituna siskon kanssa kotiin. Kortti kirjoitettiin yhdessä poikien kanssa ja juhlapäivän aamuna sitten onniteltiin isää ja aviomiestä.


Paketista paljastui siis Vuittonin Damier Classique -silkkisolmio. Kuosi on miehekäs eikä liian ilmeinen ja mies ilokseni tykkäsi uudesta skragastaan kovasti. Solmio tuntuu laadukkaalta ja on toivottavasti sitä myös. Ja kun puku tai vähintään pikkutakki sekä kauluspaita ovat miehen vakiovaatetusta, tulee lahjalle ahkeraa käyttöä.




Arkeen tai juhlaan, töihin tai vapaa-aikaan. Minne ja milloin vain. Monikäyttöinen asuste vuosiksi eteenpäin. 



perjantai 13. maaliskuuta 2015

Melkein putkeen

On päiviä ja viikkoja, jolloin asiat menevät vähän sinnepäin. Melkein putkeen, mutta ei ihan.  

Mies sairastui viikko sitten, kun jokin kummallinen pöpö vei ihan veteläksi ja peiton alle. Perheemme toinen aikuinen  nukkui käytännössä kolme vuorokautta. Samaan aikaan itselleni iski oikein kunnon flunssa ja jälleen kerran ääni hävisi. Aikuisuuden myötä tullut kurkunpääntulehdus on pirullinen vaiva, aina flunssan iskiessä tietää kohta joutuvansa kähisemään sanottavansa. Ja kun allergiakevät rantautui samaan aikaan, olin aivan tukossa. Kukaan ei jaksanut tehdä lämmintä ruokaa, joten mentiin sieltä mistä aita on matalin. Avokado-tomaatti-mozzarellasämpylät uppoavat sairastavillekin.






Lapset saivat ihan liikaa ruutu- ja peliaikaa. Miehen synttärit menivät vähän ohitse, mutta viime viikonloppuna mies sai raahauduttua viemään auton katsastettavaksi, luonnollisesti pari päivää ennen takarajaa. No miksipäs se olisi läpi mennytkään, uusi yritys kuukauden sisällä korjaamokeikan jälkeen.



Kuopus halusi leipoa pannukakkua, se on kuulemma päiväkodissa niin hyvää. Ei muuta kuin tekemään, leipuri sekoitti aineet ja vahti kypsymistä uuninluukun läpi. Leipuri näyttää peukkuja, mutta raakaahan se oli. Ei muuta kuin takaisin uuniin heti, kun saatiin sieltä esikoisen kanssa tehdyt sämpylät ulos. Joista unohtui puolet hiivasta. 



Alkuiviikko oli ok, kunnes eilen illalla tuli vähän kummallinen olo ja suuntasinkin askeleeni makuuhuoneen ja unten sijaan vessaan. Kiva juttu, oksennustauti on saapunut meillekin. Sitä tuntuu olevan aivan hirveästi liikkeellä juuri nyt ja joka toinen lapsiperhe kärsii taudin kourissa parhaillaan. Onneksi tämä tuntuu olevan myös melko nopea pöpö ja näin vajaata vuorokautta myöhemmin toivon jo veden, sipsien ja mehukeiton pysyvän sisällä. Sitten vain odotetaan kuka kaatuu seuraavaksi ja osuuko kuopus jo ämpäriin. Vähän jännitystä elämään.

Onneksi on viikonloppu edessä. Ja vielä monta Potteria lukematta. 
t. koukuttunut.