Ensin kiristi, sitten helpotti

Olen todella huono sietämään epäjärjestystä ja sotkua. Kaksi viikkoa yhteistä lomaa takana, kaikki kotona ja lopputuloksen voi arvata. Koska kolmea muuta perheeni jäsentä ei pieni sekasotku vaivaa lainkaan, huomaan itse keräileväni vaatteita lattioilta, leluja pöydiltä ja siivoavani muruja jatkuvalla syötöllä. Ensin kiristi, sitten napsahti ja nyt taas helpottaa. Jos ne tavarat vaikka taas parin päivän ajan eksyisivät oikeille paikoilleen muidenkin kuin minun toimestani ja en olisi itse ainoana vastuussa mukaan otettavista tavaroista ja pakkaamisesta.

Eilen lähdettiin iltapäivällä uimaan esikoisen kummiperheen kanssa. Alkuun lasten mielestä kylmältä tuntunut vesi ei enää haitannutkaan yhtään ja porukka puljasi rantavedessä minkä ehti.

Välillä pidettiin vesimeloni- ja hernetaukoa. Kuopus oli kurassa kasvoista pieniin varpaisiin.

Loppupäivä iltaan saakka vietettiin grillaten ja herkutellen. Lapset pomppivat itsensä hikeen trampoliinilla, pelasivat Unoa korteilla ja juoksivat syömään jälkiruoaksi jäätelöä, mansikoita sekä "tösseliä", kuten kuopus strösseliä nimittää. Kesä, loma ja kaverit, ihan parasta!

Nyt alamme tehdä lähtöä vanhempieni luokse, taas olisi ohjelmassa grillaamista ja syömistä. Mies ja esikoinen pudotetaan matkalla golfkentälle ja me kuopuksen kanssa suuntaamme kauppaan. Illalla sitten futista, jos suinkin jaksan valvoa. Tähän mennessä olen ollut iltamatsien aikaan jo unessa tai ainakin lukemassa sängyssä. Mutta ehkä loppuottelun kunniaksi sitä voisi vähän pinnistellä!

Arvoituksia

Aina kun lapset pitää saada pidettyä automatkalla hereillä, kysytään me toisiltamme arvoituksia. Esikoinen on jo ihan pro hommassa, kuopuksen mielenliikkeiden ja sitä myöten oikeiden vastausten ymmärtäminen on ilahduttavan absurdia. Kerran oli taas esikoisen vuoro esittää kysymys. 

"Se vaihtaa toisinaan väriä ja on välillä punainen, välillä keltainen ja välillä vihreä."

Me kaikki kolme iloitsimme tietävämme vastauksen, liikennevalot! 

Mutta ei, se olisi kuulemma liian helppo ratkaisu.

Oikea vastaus oli tietenkin puu, jonka lehdet vaihtavat väriä vihreästä keltaisen kautta punaiseen aina syksyisin. 

Äidin rakas älypää. <3

Haluan myös palata vielä sen verran mielipiteitä kirvoittaneeseen postaukseen lasten ja kesäloman yhdistämisestä, että kirjoitan pari sanaa meidän poikiemme päivähoidosta. Parissa kommentissa ihmeteltiin ristiriitaisuutta oman osa-aikatyöni ja poikien kokoaikaisen päivähoidon välillä ja tajusin, että en ole tainnut tästä asiasta vielä kirjoittaakaan. Esikoinen ja kuopus eivät siis ole päivähoidossa kokopäiväisesti, vaan sopimuksella 5-7 h päivässä. Käytännössä hoitoaika on melko tarkkaan kuusi tuntia päivässä, sillä mieheni vie pojat aamulla kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä aamupalalle ja minä haen heidät päästyäni töistä. Lähden kahdelta, ajan suoraan päiväkodille ja olen siellä viimeistään puoli kolmelta, eli juuri kun esikoisen ryhmä lopettelee välipalaansa. Siitä me sitten lähdemme yleensä kaupan kautta kotiin ja usein käymme myös kirjastossa hakemassa uutta luettavaa. Iltapäivä ollaan sitten yhdessä ja mies kotiutuu yleensä kuuden aikoihin. 

Lapsemme eivät ole koskaan olleet päiväkodissa täysiä päiviä, vaikka monta vuotta maksoimmekin kokopäiväisestä hoidosta. Minun työni ovat olleet niin hajanaiset, että varmuuden vuoksi pojilla oli kokopäiväisestä hoidosta sopimus, vaikka he käytännössä eivät koskaan ole olleet n. kuutta tuntia pidempään hoidossa. Esikoisen aloitettua aikanaan päiväkotiuransa joutui hän muutamana päivänä minun iltapäiväpainotteisten töideni vuoksi olemaan tarhassa sinne lähemmäs kello viittä. Muistan yhä sen hetken, kun sydän kurkussa, kamala ikävä ja ontto olo korventaen avasin marraskuun hämärässä päiväkodin portin ja etsin katseellani esikoista. Sieltä hän löytyi, vajaa kaksivuotias ipana hoitajan vierestä. Hän oli kyykyssä ja piirteli hiljakseen lapiolla hiekkaan viivoja suu vakavana viivana, silmät etsien. Sen jälkeen olemme järjestäneet asiat niin, että haku on ollut välipalalta. 

Nyt mietityttää ensi vuosi ja se, riittäisikö esikoiselle viiden tunnin hoitopäivä. Siihen sisältyy neljä tuntia eskaria, joten käytännössä miehen pitäisi viedä lapset vasta yhdeksäksi ja minun olla heti kello kaksi päiväkodilla. Ajatus sinällään on hyvä, mutta perhettä ajatellen tuskin se paras vaihtoehto. Miehen työpäivät nimittäin venyisivät ihan kohtuuttoman pitkiksi ja hän olisi vasta illalla kotona. Eli jos kaikkien hyvinvointia ajatellaan, lienee sama vanha 5-7 h hoitopäivä se meille sopivin. Pojat aamupalasta välipalaan hoidossa, minä ehdin rauhassa ajaa hakemaan heitä ja mieskin ehtii tehdä jotain iltaisin kanssamme. Näillä siis mennään. Ja vuoden päästähän täällä sitten vasta mietitään, että miten tulevan ekaluokkalaisen aamut ja iltapäivät järjestetään. Tämä on vielä iisiä.

Lomalaiskuus

Kuka tulisi lajittelemaan puhtaat pyykit kylppäristä tai siivoaisi poikien askarteluhetken jäljet keskeltä olohuonetta?

Mä en nyt millään ehdi, koska mulla on lomailu kesken.

Golf-kärpäsen puremat

Me olemme miehen kanssa olleet jo pitkään kiinnostuneita golfin aloittamisesta. Totuusa vain on pikkulapsiaikana ollut tähän saakka se, että ei meillä ole mahdollisuuksia pelata yhdessä, toisen pitäisi aina olla lasten kanssa toisen kiertäessä kenttää. Nyt kuitenkin esikoinen on kasvanut niin isoksi, että hänet voi hyvin ottaa mukaan pelailemaan ja niinpä ensimmäinen askel kohti toivottavasti koko perheen tulevaa harrastusta on otettu. 

Heti miehen loman alkajaisiksi viime viikolla kaksikko kävi golfin alkeiskurssin. Paikaksi valikoitui Tuusulan Golfklubi, sillä perheestämme löytyy sinne osake, paikka on tuttu ja ennen kaikkea lähellä vanhempiani. Näin me kuopuksen kanssa hengailimme siellä yhtenä päivänä miehen ja esikoisen harjoitellessa ja muutenkin ajomatka tuonne on todella iisi. Kurssi sujui mainiosti ja kuvassa kaksikko poseeraa uunituoreiden green cardiensa kera. 

Sitten alkoi varusteiden hankinta. Onneksi tajusimme katsoa käytettyjen tarvikkeiden markkinat, sieltä nimittäin löytyi lähes kaikki tarvittava. Mies otti käyttöönsä osan isäni vanhoista mailoista, sillä isäni ei enää jaksa pelata. Golfbägi löytyi käytettynä sekin. 

Myös esikoiselle löytyivät valmentajien suosittelemat US Kids Golfin mailat bägin kera hyvään hintaan. Tori.fi oli meidän aarreaittamme tässä ja kun normaalisti lapsen mailoista saa maksaa useamman sata euroa, jäi tälle setille hintaa alle satanen. Hyvä diili siis, etenkin kun näihin pätee sama kuin kaikkiin muihinkin lasten urheiluvarusteisiin. Joka vuosi pääsee ostamaan uudet ja isommat.

Mies kävi hakemassa alennusmyynneistä itselleen pari uutta mailaa ja kasan erilaisia tarvikkeita palloista alkaen. 

Niin ja tietysti kengät. Hauska sattuma, että molemmille löytyi valko-oranssit golfjalkineet. 

Tässä innokkaat golfarit lähdössä testaamaan Talman yhdeksän reiän mittaista par 3 -rataa. He ovat käyneet nyt ahkerasti harjoittelemassa ja esikoinen on jaksanut yllättävän hyvin. Hänestä golf on superhauskaa!

Samaan aikaan me kuopuksen kanssa suuntasimme kummityttöni synttärikutsuille herkkupöytien ääreen!

Toiveissa olisi, että muutaman vuoden kuluttua minä pääsisin lajin alkeita opettelemaan tämän kaverin kanssa. Sitten golf voisi olla tosiaan meidän koko perheen yhteinen harrastus ja tapa viettää aikaa yhdessä. Pidetään siis peukkuja, että miehen ja esikoisen innostus kestää!

Pieniä aarteita

Nämä tyypit. Ja tietysti myös tuo isompi, josta näkyy vain jalkoja. Ja kyllä, kuopuksella on sukat sekä jaloissa että käsissä tuossa toisessa kuvassa. Kun on vähälihaista sorttia tuppaa palelemaan helteilläkin. Oli kuulemma kovasti kylmä.

Ja sitten nämä. Niitä toisenlaisia aarteita, jotka kätketään sydämen lisäksi muistojen laatikkoon. Ja kaivetaan ulos sieltä katsottavaksi sitten, kun ipanat ovat kovasti kasvaneet ja huitelevat maailmalla. Tämä koriste löysi paikkansa lasikulhosta lipaston päältä. 

Mökö

Aina välillä on niitä päiviä, kun yhdellä ei mene ihan putkeen ja se paitsi näkyy että kuuluu. Kuopus.

Ensin se otti ensin sellaiset kierrokset hampaiden pesemisestä, etteivät kyynelten jättämät raidat kuivuneet pitkään aikaan. Ilmoitin, että ennen kuin harja on käynyt suussa oman yrityksen tuloksena, en tule pesemään. Ja lähdin vielä eteisessä valmiina odottavan esikoisen kanssa roskikselle kiristelemään hampaitani samalla kun pidemmän pinnan omistava mies jäi odottamaan huutamisen loppumista. Loppuihan se viimein, vain alkaakseen alusta viiden sekunnin kuluttua. Tennari ei mene jalkaan byääh!

Kun treffasin tämän kaverin ensimmäistä kertaa, se karjui. Se karjui koko sen ajan minkä isänsä sylissä leikkaussalissa vietti, karjui läpi pesujen ja mittausten, läpi pukemisten ja siirtymisten. Vauvana se oli kuin ihmisen mieli ja täyttä hymyä, jos hommat kulki. Jos ei kulkeneet, me kuultiin se kyllä. 

Se ei vielä osannut oikein puhua muutamaa sanaa enempää, kun se osasi jo ilmaista mielipiteensä. Laittoi kädet puuskaan, laski leuan ja suupielet alas, tuijotti äkäisenä kulmien alta ja lausui painokkaasti "ei haluu". Toinen bravuuri oli laskeutua hallitun hitaasti lattialle makaamaan niin, että kaikki varmassti ymmärtävät. Kohta mennään, pian kolisee otsa lattiaan. Vielä ehditte tehdä mieleni mukaan. 

Niin pieni ja niin äkäinen. Mökö. 

Ja nyt se soittelee äänikirjastaan erilaisia eläinten mölinöitä esittäen itse mukana jokaista elikkoa. Eikä kun eläinkirja onkin vaihtunut numeroiden opetteluun. Ja juuri nyt en jaksa kuin istua tässä vieressä ja odottaa sen nukahtamista pakkasessa odottava jäätelö mielessäni siinnellen. Koska koko päivä on taas vähän ollut mallia Mökö. 

Tässä välissä, kun latasin kuvia ja ihastelin tuota vienoa hymyä viimeisessä, se on taas painunut mököttämään huoneensa nurkkaan. Että tosiaan näitä päiviä.

Yksinäinen

Mies ja esikoinen aloittivat eilen golfin intensiivikurssin. Iltapäivällä on ensin esikoisen opetus ja pienen tauon jälkeen miehen koko illan kestävän opetuksen vuoro. Vanhempani asuvat lähellä klubia, joten olimme eilisen päivän heidän luonaan ensin kaksin kera kuopuksen, myöhemmin myös esikoinen liittyi isoäitinsä seuraan ja minä nappasin kuopuksen mukaani kyläreissulle. Tämä on kurssin toinen päivä ja huomenna jo loppuu.

Kysyin eilen äidiltäni josko hän jaksaisi hoitaa tämän iltapäivän ja illan lapsenlapsiaan, ensin kuopusta pari tuntia yksinään ja myöhemmin illan molempia poikia. Äiti lupasi ja minä ajattelin ottaa pienen yksinäisen iltapäivän, lähteä kaupungille ja tehdä mitä huvittaa. Ja arvatkaa, että oli vaikeaa pyytää hoitoapua. Tässä pitää kyllä petrata, tunsin suurta syyllisyyttä siitä että halusin olla pari tuntia itsekseni. Ihan turhaan, tottakai.

No, kotona ollaan. Kaupungille lähtemisen sijaan olen pitänyt sadetta sisällä, katsonut monta jaksoa maailman kenties parasta komediasarjaa "Hulluna sinuun" boksilta ja ottanut pitkät päiväunet. 

Sen jälkeen olen imuroinut, pitänyt lisää sadetta parvekkeella, lukenut yhden kirjan loppuun ja aloittanut toista. Villasukat jalassa, heinäkuussa. 

Kiitos mama näistä tunneista! Kun ajoittain on vähän aikaa erossa, on taas kiva olla yhdessä. Tosin mä nyt olen ihan mamis ja mietin jo täällä milloin saan perheeni kotiin, he ovat siis olleet poissa viitisen tuntia. Eli kuten edelliseen postaukseen kirjoitin, ei siihen oikeasti kovin paljoa omaa aikaa tarvitse, että on taas akut ladattu ja perheen paluu kotiin parasta, mitä on.