perjantai 23. elokuuta 2019

Tänä vuonna säästän kymppitonnin ja näin sen teen. Osa 1/3



Olemme olleet säästökuurilla. Ai ei siltä vaikuta? Ei minustakaan, kun katsoo kesän menoja ja hankintoja. Mutta totta se on, superkuluttaja on laitettu ruotuun ja ainakin yrittää pysyä siellä. 
Ajattelin kertoa teille miten tavoitteemme muotoutui ja miten siihen aiotaan päästä. Mutta koska kaikissa kunnon tarinoissa on juonenkäänne, se tulee myös tässä. Siksi olen jakanut tarinan kolmeen osaan. Nyt kerron alkuvuodesta, seuraavassa kuluneesta kesästä ja loppuvuodesta katsotaan miten kävi. Mutta aloitetaan.

Palataan viime jouluun. Tuolloin päätimme mieheni kanssa, että arjen menot on saatava hallintaan. Olen jo vuosia todennut syöväni rahani, ruokakauppalaskut ovat järjettömät. On niin helppoa poiketa läheiseen K-Supermarketiin, jossa on paitsi mahtava tuotevalikoima, myös tuplahinnat. S-Market ja Lidl olisivat ihan seuraavassa korttelissa, olisiko aika siirtyä sinne. Emme ole koskaan syöneet paljon ulkona tai ostaneet vaatteita jatkuvasti ja silti rahaa kului. 

Laskimme pakolliset menot ja totesimme, että meille pitäisi jäädä helposti rahaa säästöön. Itse asiassa meidän pitäisi pystyä irrottamaan tuhat euroa kuukaudessa niin helposti ettei se tuntuisi missään. Emme joutuisi kitkuttamaan tai kieltäytymään, ainoastaan lopettaisimme rahan kylvämisen ympäriinsä. Tässä vaiheessa kiitin sitä nuorta itseäni, joka aloitti säännöllisen säästämisen pankin kautta niin, että joka kuukausi tililtä lähtee suoraan tietty summa. Lisäksi säästämme toki maksamalla asuntolainaa alueella, jossa asuntojen arvot jatkavat nousuaan. Että ei tässä nyt millään tavoin heikoilla jäillä olla, mutta paremminkin voisi olla. Oli siis peiliin katsomisen paikka.

Olemme tilanteessa, jossa lasten kasvaminen tuo mukanaan myös isompia kuluja. Haluamme pystyä elämään hyvää elämää myös heidän kasvaessaan ja tarjota heille kaiken mitä he tarvitsevat. Harrastaminen maksaa ja parin vuoden sisällä esikoinen saattaa jo tarvita läppärin kouluhommiin. Peruskulut siis kasvavat. Tätä varten tarvitaan puskuria, sellaista helposti saatavilla olevaa vararahastoa. Lisäksi meillä on matkahaaveita ja toiveita nelikymppisjuhlien järjestämisestä. Ja tuohan raha turvaa, ei sitä voi kieltää.  



Alkuvuosi oli aktiivisen säästämisen aikaa. Tuntui äärimmäisen hyvältä katsoa kuinka säästöön laitettu raha myös pysyi siellä. Tuli jopa pieni syyllisyys, miksen ole aiemmin tehnyt tätä. Pieni syyllistyminen on tervettä. Se kertoo siitä, että ihmisen ei tarvitse saada kaikkea, ei ainakaan kerralla ja heti. Kuukausi toisensa jälkeen tavoite oli lähempänä ja huomasimme sen olevan lomarahojen, veronpalautusten ja omien ekstratöideni kautta saavutettavissa nopeammin kuin ajattelimmekaan. 

Opettelin siirtämään ruokaostoksemme Lidliin. Ensimmäiset kauppareissut kestivät ikuisuuden, kun rutiinia ei ollut. Silti tuijotimme kerta toisensa jälkeen kuittia, miten voi ruoka maksaa näin vähän. Ne mitä Lidlistä ei saanut, ostimme S-Marketista. Kahden kaupan taktiikalla ja kalliin K-kaupan hylkäämisellä ruokakulumme tippuivat keskimäärin 300-400 euroa kuussa. 

Olen aina ollut ahkera kierrättäjä ja myynyt meille tarpeettomaksi jäänyttä tavaraa eteenpäin. Olen myös harmitellut miten vähän isommille lapsille löytyy käytettynä vaatteita, mutta liikuntavälineet sun muut hankimme ehdottomasti käytettyinä. Ja kun edelliset jäävät pieniksi, on aika antaa ne taas eteenpäin. 

Olen jo pitkään keskittänyt lastenvaateostokset alennusmyynteihin ja nyt jätin aleistakin ostamatta ne kalliimmat merkkivaatteet. Tai ostin yhden, kun olisin halunnut ostaa kolme. Lindex, Stadium ja HM ovat vaatettaneet lapsiamme yhä enemmän, ihan samalla tavalla niihin vaatteisiin tulee reikiä polviin kuin kalliimpiinkin. Itselleni en ostanut lähes mitään koko keväänä, työvaatteita oli riittämiin ja ne ovat samoja kuin arjessa normaalisti käytän. 



Jätimme yksinkertaisesti paljon ylimääräisiä menoja pois. Jos mietin iltamenoa keskustaan ilman omaa autoa, valitsin taksin sijaan metron. Emme tilanneet ruokaa kotiin Woltista, vaikka kuinka väsytti. Emme ole koskaan syöneet paljon ulkona, nyt söimme vielä harvemmin. Ainoa matkamme oli vuorokausi Tukholmassa, jonne lennot eivät maksaneet käytännössä mitään. Huomasimme, että sata euroa on loppujen lopuksi pieni raha, kun kuluttamiseen on tottunut.

Tiedän, että kahden palkansaajan perheessä tällaiset kulutustottumusten muutokset on suhteellisen helppo toteuttaa, olkoonkin että vain toinen meistä voi sanoa tienaavansa hyvin. Minä kitkuttelen siellä keskituloisten kantapäillä, mutta kirjoitustöilläni saan helposti lisää tuloja talouteen.

Toukokuussa meillä oli säästössä 6000 euroa. Tuntui hyvältä. Sitten tuli kesä ja kaikki levisi käsiin.





11 kommenttia:

  1. Meillä on suhteessa tuloihin ollut jo vuosia pienet menot ja ajattelin olevani säästäväinen, koska säästöön jäi joka kuukausi rahaa. Sitten kun vuosi sitten tuli selkeä säästökohde, aloin miettimään tarkemmin mitä ostan tai jätänkö ostamatta. Asetin kuukausittaisen säästötavoitteen ja nyt vuodessa olen säästänyt tuplasti sen, mitä aiemmin vuodessa kertyi. Kuitenkin arki on ihan samanlaista, ruokaa on jääkaapissa, lapsilla hyvää vaatetta ja kesälomalla reissattiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten jännä huomata kuinka pieniä menoja poisjättämällä säästösummaa saa kasvatettua. Olen itse tämän koko projektin suhteen luonteelleni uskollisesti aika suurpiirteinen, en ole pitänyt excel-taulukoita tai laskenut yksityiskohtaisia budjetteja. Ainoastaan ruokamenot olen joka kuukausi laskenut kuittien mukaan, se on ollut silmiä avaavaa. Ja tärkeimmäksi olen huomannut sen, että ensin siirrän säästettävän summan pois tililtä ja lopuilla eletään.

      Poista
  2. Tuo viimeinen lause... ��
    Jatkoa odotellessa!
    Marsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pian tulee jatkoa! Tosin mua hirvittää kirjoittaa ihan auki mitä kaikkea ollaan kesän aikana ostettu. Olkoonkin, että osa hyvinkin tarpeellisia. Osa taas ei niinkään.

      Poista
  3. Huomenta!
    Hyvä kirjoitus. Minulla myös menossa säästökuuri. Olen pari viimeistä vuotta miettinyt, että sitten kun asuntolaina on maksettu, voin kuluttaa sihen ja siihen. Mutta nyt kun tuo tilanne tuli, niin siirränkin saman summan säästöön. Mitä sitä kulutustottomuksiaan alkaa löyhentämään, kun olen tähänkin asti pärjännyt pinenellä ja miettinyt mistä ruoat ostaa jne. Voi, että miten tuntuu hyältä seurata säästötilin kasvavaa saldoa. Kylläpä jai sun kirjoitus jännään kohtaan..
    T. Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana tilanne, että asuntolaina on maksettu! Ja hyvä sinä, kun lyhennyssumma menee nyt säästöön kuluttamisen sijaan. Meillä on siinä hyvä tilanne, että lainaa on enää vähän verrattuna siihen mikä asunnon arvo on, eli paljon ollaan maksettu itsellemme jo. Loput lyhenee vähän kuin itsestään. Sitä suuremmalla syyllä piti ottaa näitä säästöaskelia myös muilla tavoin.

      Poista
  4. Mielenkiinnolla odotan jatkoa.
    Ja näin on, että lapset kuluttavat tietyllä tavalla enemmän kasvaessaan, tarvitaan tietokone, ajokortti jne. Näihinkin on hyvä varautua.
    Ootko muuten huomannut, että instagramista löytyy kalifornialainen mrs Erickson, librarylady. Elementaryschools librarian, joka rakastaa lastenkirjoja, of course:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole huomannut, kiitos kun kerroit! Täytyy heti käydä kurkkaamassa!

      Poista
  5. Jäipä jännään kohtaan, jatkoa odotellen!
    Meillä oli ihan vastaava säästökuuri viime lukuvuoden ajan kun olin osittaisella opintovapaalla. Opeteltiin myös tuo Lidlissä käynti, ja harhailukäyntien jälkeen löytyi ne suosikkituotteet. Prismasta olen hakenut täydennyksiä silloin tällöin. Meidän viikon ruuista suurin osa on kasviksia, hedelmiä, kanaa ja kalaa; on kyllä hämmentänyt miten paljon vähemmän ruoka siellä maksaa. Nyt kokeiltiin uutta aluevaltausta Lidlin hajusteettomaan Formil pyykinpesuaineeseen, se voitti äskettäin Kuluttajalehden pesutulos vertailun. Olen itselle ostanut myös treenivaatteita ja alustoppeja, todella hyviä olleet nekin ja ihan hämmästyttävän edullisia. Ruuan lisäksi meille tuli viime vuonna aika paljon säästöä liikkumisesta. Meillä on 2 autoa, mutta kun tein tutkimushommia kotona, ei tullut ajoa työpaikalle ja kuopuksen kanssa pyöräiltiin päiväkotiin lähes koko vuoden. Nyt kun palasin töihin, heti huomasi miten bensakulut pomppasi.
    Tyttöjen vaatteita on tähän mennessä löytynyt tosi hyvin käytettynäkin, juhlakuntoisina meille myydyt ovat menneet surutta arkikäyttöön. Kirppisostoissa mua miellyttää ennen kaikkea ekologisuusajatus, vaikka säästökin on tervetullutta. Ostan myös paljon aleista isommalle tytölle, näyttää että kokoja 140 cm ylöspäin jää tosi usein - 50% aleihin. Ketjuliikkeistä tykkään tällä hetkellä erityisesti KappAhlin Hampton-mallistosta, laadultaan vastanneet hyvin muita, kalliimpia merkkejä ja todella usein on - 20% kamppis. Haluaisin suosia kotimaisia brändejä, mutta näin suht hyvätuloisenkin palkansaajan näkövinkkelistä esim Gugguun vaatteet yli 140 cm koossa on kyllä hintavia vaikkakin lapsen silmää miellyttävät. Niitä olen ostanut täsmätarjouksista.
    Meidän seuraava mietintäkohde olisi taloudessa sähkönkulutuksen leikkaaminen (sähkölämmitys ja laskut on olleet välillä aika huimia).
    Mulla on jo pitkään ollut sellainen ekstrasäästötili, johon säästän tavallisen säästämisen lisäksi johonkin ylimääräiseen materiahaaveeseen. Pitkään tuntui, että mun seuraava haave on Chanelin olkalaukkuklassikko, ja ensi vuonna 40v lahjaksi se voisi toteutua. Nyt mulle on kuitenkin iskenyt joku himmailu ja jotenkin puntaroiduttaa kovasti haluanko käyttää niitä rahoja laukkuun.
    Oletko Vauras Nainen - fb-ryhmässä? Siellä on ajoittain hyviä pohdintoja. Mä sain viimein pitkän kirjastojonotuksen jälkeen luettavakseni Julia Thurenin Kaikki rahasta - kirjan, vaikuttaa hyvältä tähän mennessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pyykinperusvinkistä, tänään on edessä viikoittainen Lidl-visiitti, eli täytyy tutustua. Ja bensakulut, voi bensakulut sentään. Nyt kun työmatka tuplaantui kesän alussa, tuntuu että jatkuvasti saa olla tankkaamassa. Toisaalta oma auto on itselleni arjen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, joten en ole siitä luopumassa. Meillä tuntuu kaikin tavoin olevan hyvin samanlaiset sävelet tässä arjen kuluttamisessa kirppisostoineen sun muineen. Myös tuo nelikymppislahjan pohdinta tuntuu tutulta. Sanoin miehelle vastikään, että en toivo ensi vuoden alussa merkkipäiväksi mitään sen kummempaa. Kun me ollaan periaatteessa siinä tilanteessa, että voidaan ostaa haluamamme asiat koska vaan, ei ole sellaista tarvetta tai toivetta mihinkään. Mies oli samoilla linjoilla. Päätettiin laittaa ne rahat juhliin ja matkaan perheen kanssa ja miettiä laukkuja, kelloja sun muita ihania arjen ylellisyyksiä sitten, kun siltä taas alkaa tuntua. Ja joo, olen lukenut Thurenin kirjan, sain sen joululahjaksi. Oli hyvä.

      Poista
  6. ^ allekirjoitus jäi äskeisestä, t:Karoliina

    VastaaPoista