tiistai 4. syyskuuta 2018

Kirja-arvostelussa kulttiklassikko: Loistava menneisyys. Patrick Melrosen tarina I-III


Edward St Aubyn:
Loistava menneisyys. Patrick Melrosen tarina I-III
Suom. Markku Päkkilä. Romaani, 456 s. Otava, 2018.
Kirja saatu arvostelukappaleena Otavalta ja arvio julkaistu
alkujaan Parnassossa.


Elämä kuin huono trippi

Kulttiklassikoksi noussut Edward St Aubynin omaelämäkerrallinen romaanisarja Patrick Melrosen tarina on rujo kurkistus brittiläisen yläluokan kulisseihin ja perheen vinksahtaneisiin valtasuhteisiin. Nyt suomennettu kokonaisuus sisältää sarjan kolme ensimmäistä osaa ja kantaa nimeä Loistava menneisyys.

Romaani käsittää muutamia päiviä Patrickin Melrosen elämästä. Niiden tapahtumat kuitenkin kasvavat kuvaamaan kokonaisia elämänvaiheita yhdenpäivänromaanin tyyliin. 

Ensimmäisessä osassa tapaamme viisivuotiaan Patrickin, joka yhdessä perheensä kanssa viettää kesää huvilalla Ranskan Lacostessa. Arki sadistisen isän ja alistetun äidin kanssa on ulkoisesti yltäkylläistä, mutta sisältä onttoa. Toisessa kirjassa Patrick on nuori aikuinen, jonka elämä täyttyy isän vihaamisesta ja huumeista. Kolmannessa puolestaan hypätään kymmenisen vuotta eteenpäin seesteisempään vaiheeseen.

Patrickin hahmossa on jotain vilpitöntä. Pienestä laiminlyödystä pojasta kasvaa kyyninen ja välinpitämätön, mutta älykkäästi kanssaihmisiään havainnoiva mies. Lakoninen kerronta ei ota tapahtumiin kantaa, vaan näyttää epämiellyttävät kohtaamiset ja ihmiset nostamatta niistä sen kummempaa meteliä. Tosiasiat esitetään, mutta johtopäätökset jäävät lukijalle.

St Aubyn näyttää brittiläisen yläluokan surullisena ja naurettavana konstruktiona, jossa kuiva sarkasmi venyy ilkeilyksi ja elämä täyttyy itsekorostuksesta, alkoholista ja huumeista. Pääasia on ulkoinen moitteettomuus ja narkkarinakin Patrick on kalvosinnappeja myöten huoliteltu. Hän nimittäin kuuluu samaan yläluokkaiseen ryhmään, halusi tai ei.

On sarjassa huumoriakin, ainakin naurua kyynelten lävitse. Toisessa osassa Patrick matkaa isänsä tuhkien kanssa pitkin New Yorkia. Yhden huonon tripin kuvaus yhdessä värikkään dialogin kanssa puolestaan nostaa kerronnan jo absurdille tasolle. Sama pätee teossarjan kolmannen osan juhliin, joiden osallistujista muodostuu herkullisia karikatyyrejä elämän turhanpäiväisyyden vertauskuvaksi.

St Aubyn on kytkenyt tekstiinsä runsaasti symbolisia viittauksia. Patrick on itse harharetkiltään tietä kotiin etsivä Odysseus ja näkee harhoissaan muun muassa isänmurhan tehneen myyttisen Kronoksen. Patrickin isä puolestaan on halunnut huvilan juuri Lacostesta, jossa kesiään vietti myös Markiisi de Sade. Nämä muodostavat tekstille syvemmän tason ja vahvistavat sen tematiikkaa.

Kahden kirjan perusteella on kuitenkin yllätys, että Patrick jää kolmannessa sivuosaan. Hän pystyy myös viimein puhumaan lapsuudestaan ja pohtii jopa anteeksiantoa, mutta toiminnan motiivi jää epäselväksi. Muutos kahden ensimmäisen osan hänestä antamaan kuvaan on merkittävä ja syyt muutokselle hämärät.

Patrick Melrosen tarinan kaksi viimeistä osaa ilmestyvät teoksessa Toivoa sopii.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti