My 2012

Norpan hienosta blogista löysin tämän "My 2012" -kyselyn. Mikä sen parempi hetki tehdä välitilinpäätös kuin nyt, kun vieressä on lasillinen Piperia ja lapset nukkuvat. 

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Pidin esimerkiksi esikoiselle ensimmäiset varsinaiset kaverisynttärit lähes vuosi sitten. Myin myös edellisen asuntomme alusta loppuun itse.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutena vuotena tekemäsi lupaukset?

En ole tehnyt erityisempiä lupauksia vuosiin, joten niiden pitämisestäkään ei ole ollut huolta. Tavoistani poiketen teimme kuitenkin miehen kanssa äsken yhteisen lupauksen tulevalle vuodelle. 

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Heti tuli mieleen yksi, jonka seuraavaa Helsingin visiittiä odotan kovasti. Jospa Kämpin brunssi kutsuisi taas?

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

Kyllä, valitettavasti. 

5. Missä maissa vierailit?

Kävin ensimmäistä kertaa Kreikassa, kun lomailimme Kreetalla perheen kesken. Myöhemmin tutustuin vielä Washingtoniin Usa:n reissulla.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?

Työpaikan. Omaa alaa tai jotain muuta, mutta töitä. Etsivä ei löytänyt ahkerasta hakemisesta huolimatta.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

28-29.2. ja muutto uuteen kotiin pitkän rakentamisajan jälkeen sekä ensimmäinen yö täällä. Myös tupaantuliaiset 2.6. olivat mieleenpainuvat.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Opiskelujen viimeistely lähes valmiiksi. Ylipäätään ahkera opiskeleminen koko syksyn.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Se, ettei töitä löytynyt.  

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Sairastin kyllä, pitkittyneitä flunssia ja keuhkoputkentulehduksia. Vielä ennen joulua pari korvatulehdusta putkeen.

11. Mikä oli paras ostoksesi?

 No tämä koti. Kirkkaasti paras ja unelman täyttymys.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Ylipäänsä itseään toisia ylemmäs arvottavien ihmisten. Aina tasaisin väliajoin heidänlaisiinsa ihanuuksiin elämässä törmää.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Asumiseen ja ruokakauppaan.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Siitä, kun tajusin saavani oikeasti opiskelut loppuun kymmenen vuoden kunniaksi, kun vaan laitan töpinäksi.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Olen superhuono muistamaan lauluja ja niiden sanoja, lisäksi kuuntelen musiikkia lähinnä autossa ja sielläkin Suomipop-kanavaa. Ehkä erilaiset lastenlaulut, joita olen lapsillemme laulanut.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:

i. onnellisempi vai onnettomampi: Onnellisempi, sillä en ainakaan ole onnettomampi.

ii. laihempi vai lihavampi: Varmaan aika samoissa, en käy vaa'alla.

iii. Rikkaampi vai köyhempi: Köyhempi, sillä edellisenä vuonna sain vielä äitiyspäivärahaa ja myöhemmin kotihoidontukea. Nyt ovat nuo tuet finito, opintotukikuukaudet käytetty ja käsi miehen taskulla. ;)

Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Tavanneeni ystäviä. Tämä asia jää arjen pyörityksessä ensimmäisenä väliin ja harmittaa eniten.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Stressanneeni työ- ja raha-asioista.

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulua perinteisesti vanhempieni ja siskoni kanssa, mutta aiemmasta poiketen täällä kotonamme, juhannusta Suomenlinnassa ja kotona.

20. Rakastuitko kauden aikana?

Rakastuin mieheeni taas kerran uudelleen, se on ihana tunne.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

Olin muiden suomalaisten tavoin koukuttunut Vain elämää -sarjaan. 

22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?

En taida vihata mitään enkä ketään. En ainakaan kovin vakavasti.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat on upea, mutta ei hän sillä olisi samanlaiseen suosioon noussut kuin mitä Puhdistus sai aikaan. Ian McEwanin Sovitus on myös hyvä.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Sellaista ei tainnut tulla. Olen vieläkin ihan innoissani Youtuben mahdollisuuksista.

25. Mitä halusit ja sait?

Oman suuremman asunnon ja tänne helposti kotiutuneet lapset. Kaksi erittäin onnistunutta ja rentouttavaa lomaa. Yhteistä aikaa perheen kanssa.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?

No niitä töitä, jälleen kerran.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Hektinen arki on pakottanut valitsemaan television, leffojen ja kirjojen lukemisen väliltä ja leffat ovat jääneet täysin. Yhden kerran kävin siskon kanssa elokuvissa, mutta kotiin en tainnut vuokrata yhtä ainutta leffaa. En siis osaa vastata, mutta teatterin osalta vastaan Kaupunginteatterin Kolme iloista rosvoa sekä Fedja-setä, kissa ja koira. Molemmat huippuja!

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi, ja paljonko täytit?

Täytin 32 vuotta. Muistelisin käyttäneeni itse päivän pakkaamiseen, sillä muuttopäivä oli ihan lähellä. Edeltävänä päivänä allekirjoitimme uuden kotimme ostopaperit, joten siinä huumassa se meni. 

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?

Taas vastaan ne työt ja sitä myöten säännölliset tulot.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Sanoisin, että olen jo useamman vuoden tuntenut tyylini eikä kulunut vuosi tuonut siihen merkittäviä muutoksia. Hyvin simppeli, klassinen ja naisellinen, uutuutena ehkä ennen kesää iskenyt innostus sinivalkoisiin raitoihin. Niitä löytyy paitarintamalta yhä, mutta menevät hyvin siihen klassisen kategoriaan.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Mies, aivan ehdottomasti.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?

Mä olen niin tylsä näissä. En varmaan ketään. 

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?

Kyllä se oli presidentinvaalit ja Haaviston kannatus. Sai vanhan Kokoomuksen kannattajankin piirtämään äänestyslappuun jotain muuta kuin ennalta arvelin.

34. Ketä kaipasit?

Kummitätiäni, joka menehtyi kuopuksen yksivuotispäivänä edellisen vuoden joulukuussa.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Tähän en kyllä osaa sanoa mitään. 

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?

Esikoinen siinä kuinka vaivattomasti ja helposti hän lensi mukanamme Atlantin yli. Kuopus, jonka luonne vauvavuoden jälkeen tuli kunnolla esille ja hän osoittautui mitä mahtavimmaksi persoonaksi. Ja kerta kiellon päälle vastaan vielä, että mies. Minun ei tosin pitäisi enää yllättyä siitä kuinka täysillä hän on sitoutunut perheeseemme ja kuinka laittaa meidät aina tärkeysjärjestyksessään ykköseksi.  

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

1. Teen puuttuvat kaksi tenttiä ja valmistun.

2. Löydän töitä.

3. Opettelen paremmaksi rahankäyttäjäksi ja alan säästää, edes kympin kuussa.

4. Yritän olla huolehtimatta liikaa.

5. Otamme miehen kanssa enemmän aikaa itsellemme pariskuntana.

Bloglovin' & Blogilista

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Pyynnöstä lisäsin blogini nyt Bloglovin'-sivustolle sekä Blogilistalle. En ole ihan vielä keksinyt kuinka saada linkit tuohon sivupalkkiin, mutta homma on työn alla..

Lahjukset

Poikien huoneen tasoja, olohuoneen sivupöytien päällyksiä ja eritoten asuntomme lattioita koristavat näin joulun jälkeen kaikenlaiset härvelit, pienet ukkelit ja hirviöt. Osa on rakennettu legoista, osa tullut suoraan figuureina, mutta paljon niitä on. Lahjoja siis tuli ja kiltteinä oltiin oltu, ainakin jotain sinne päin. Ilokseni voin todeta kaiken olleen kunnollisia, laadukkaita ja toivottavasti myös pitkäikäisiä toiveita, jotka ilahduttanevat poikia pitkään. Tuli kirjoja ja vaatteita lelujen lisäksi, ne ilahduttavat aina myös äitiä erityisesti. 

Esikoisen joululahjat ovat listattuna tässä, ihan että muistamme kaikki vielä myöhemminkin. Me miehen kanssa annoimme hänelle seuraavia:

Angry Birds -figuurit
Risto Räppääjä/Risto Räppääjä ja polkupyörävaras -dvd
Mauri Kunnas: Kummallisuuksien käsikirja
Hämähäkkimies-pyjama
Hämähäkkimies-kalsarit x2
Cars-palapeli
Sanna Pelliccioni: Onni-poika saa uuden ystävän -kirja
Muistipeli Tigerista aakkosilla
Lego Ninjago suuri lohikäärmetaistelu (se ainoa, ehdoton toive)

Isovanhemmilta esikoinen sai Mayoralin paidan ja housut, paksut kintaat, Aakkospelin, tyynyliinan, remonttimiehen työkalusalkun, Duplon formulavarikon, Kaunotar ja Kulkuri/Pepi -dvd:n sekä kauko-ohjattavan helikopterin. Toiset isovanhemmat muistivat kauko-ohjattavalla Bemarilla ja käly Brion koottavalla lentokoneella.

Yhdeltä ystäväperheeltä tuli hauska palikkapeli ja toiselta piirustussetti. Siskoni, eli esikoisen kummitäti muisti ipanaa Hämähäkkimies-kuosisilla pyyhkeellä ja sateenvarjolla ja toiset kummit Ninjago-legoilla ja toisella koottavalla hirvityshahmolla. 

Kuopus puolestaan kuori meidän paketeistamme seuraavia lahjoja:

Angry Birds -figuurit
Tammen kultaisia kirjoja 2 kpl
Supervauva-pyjama
Paloasema autoineen
Maisa-dvd
Barbababa-pehmolelu
Puinen mopo
Mikki Hiiri -kuosinen trikoopaita

Kuopus sai isovanhemmiltaan trikoohousut ja -paidan, kintaat, tyynyliinan, Dumbo-dvd:n, remonttisalkun, Duplon poliisimoottoripyörän ja Star Wars Angry Birds -pehmolelun. Kummit lahjoivat pientä kauko-ohjattavalla Ferrarilla, Nalle Puh -palapelillä, pikkuautoilla ja kirjalla. Viimeksi mainittuja tulikin ihan urakalla, sillä pikkuautoja tuli yhteensä kuusi myös siskoni ostettua niitä ipanalle ja käly puolestaan lahjoi lasta neljällä supersuosituksi jo tulleella Cars-aiheisella kirjalla. 

Näiden lisäksi toisilta isovanhemmilta tuli hauska poliisiasema-leikkisetti ja ystäviltä tarroja. Isoveljen tavoin myös piirustussetti löytyi sukulaisten antamasta paketista. 

Me itse annoimme läheisillemme muun muassa Michael Korsin ja Coachin laukut, liput teatteriin, vuosikalenterin poikien kuvilla, paljon kirjoja kummilapsille ja isommille suoraan rahaa. Päiväkodin hoitajia lahjottiin Villa Stockmann Hotel -sarjan valkoisilla käsipyyhkeillä ja Marseille-saippualla, isovanhemmat saivat bonuslahjoina vielä poikien päiväkodissa äänittämät cd:t. 

Muutamia lahjoja sain itsekin, vaikka olimme miehen kanssa sopineet lahjattomasta politiikasta ja vanhempani maksoivat jo ennakkolahjaksi lentomme Washingtoniin puolitoista kuukautta takaperin. Paketeista kuoriutui muun muassa Tess Gerritsenin uusin dekkari, yövoidetta ja lahjakortti kasvohoitoon. Sisko antoi kauniin hopeisen rannekorun ja oli ostanut samanlaisen myös itselleen. Samikset. 

Hyvä päivä

Meillä on tiedättekö ollut hirmu mukava päivä, vaikka mies onkin sairastanut sohvalla ja kuopuksen kanssa on käyty korvalääkärillä näyttäytymässä. Yleinen fiilis on ollut kaikesta huolimatta positiivinen, päivärytmi ja rutiini ovat joulun jälkeen tehneet paluun lasten elämään ja sitä myöten on omakin arki taas hivenen ennakoitavampaa. En ole mikään kovin tiukkojen rutiinien kannattaja, mutta perusraamien kyllä. Niissä sitten liikutaan sopivasti tilanteen mukaan. Pyjamassa on vapaapäivinä hyvä heilua vaikka hela dagen, tässä meidän pieni Ipad-addikti pistää menemään etusormi viuhuen. 

Kuopuksella on, jälleen tai yhä, korvatulehdus ja sitä myöten antibioottikuuri sekä korvatipat taas päällä. Lapsi itse on kuitenkin aivan oma itsensä eikä vaikuta lainkaan kipeältä. Hänen jäädessä isänsä kanssa päiväunille otin esikoisen vuorostaan mukaani ja hurautimme Kampin keskuksen parkkiin. Yleensä käytämme aina Stockmannin parkkihallia, ei vähiten ilmaisen tunnin vuoksi, mutta sunnuntaisin puolestaan Kampin parkki on maksuton. Kävimme tuon maailman parhaan shoppailukaverini kanssa ensin PO.Pin myymälässä ja kurkkasimme paria muutakin kauppaa. Kovin kauaa ei liikkeen junarata jaksanut kiinnostaa ja ipana halusi mukaani valitsemaan vaatteita, eritoten pikkuveljelleen. Valitettavasti ei ihan juuri passeleita kokoja löytynyt, yritys oli kuitenkin kova. Esikoinen huolehtii liikuttavan tarkasti siitä, että veljelle tuodaan aina tuliaisia, jos jossain ilman häntä ollaan. Mutta osaa se pikkuvelikin, kun jokaisella suklaansyöntikerralla joulun aikaan otti kaksi konvehtia antaakseen toisen isommalleen. Pitääkin kirjoittaa joku kerta tuosta parivaljakosta vähän tarkemmin.

Lähdimme siis kotiin PO.Pin kassin kanssa. Ja kahden Angry Birds -ilmapallon, kuka onkaan keksinyt avata Angry Birds -myymälän sinne Kampin kolmoskerrokseen lastenvaatepuotien keskelle. Kiitos vaan, loistava idea. Ja minä tosi helppo, en taaskaan saanut kieltäydyttyä ostamasta. Tai en oikeastaan edes halunnut, miksipäs ei. Eli rahaa kuluu ja Rovio kiittää. No, nämä PO.Pin vaatteet ilahduttavat meitä sittenkin, kun palloista on ilma loppu.

Kuopukselle chinot päiväkotiin pehmeästä collegekankaasta.

Esikoiselle alla olevien lisäksi kirkkaanvihreät skinny jeansit. On kätevää, kun voi suoraan jo kysyä lapselta käyttääkö se tätä ja tätä vai jätetäänkö väliin.

Itse odottelen malttamattomana Mulberryni tuloa. Sieltä se kiitää kotia kohti UPS:n kyydissä, ensi viikolla pitäisi saapua. 

Iltapäivällä pojat katsoivat isänsä kanssa Risto Räppääjä ja polkupyörävaras -leffan minun nukkuessa päiväunia ja illalla leivottiin vielä pakasteesta viimeiset piparitaikinat tälle vuodelle. Huomenna onkin sitten vuoden viimeinen päivä ja minä vietän sitä käymällä lävitse edesmenneen läheisemme asuntoa.

Joulu juhlista jaloin

Jatkan pitkistä ja levollisista yöunista haaveilua, viime yönä niitä ei ainakaan tässä osoitteessa nähty. Esikoinen sai unta vasta puoliltaöin, heräsi nenäverenvuotoon ja painajaisiin ja omat uneni loppuivat tuossa neljän kieppeillä. Tunti takaperin hiippailin makuuhuoneesta olkkarin puolelle ja nautin aamun hiljaisuudesta kuusen valojen loisteessa. Pari päivää vielä, sitten viedään kuusi pois ja kerätään muutkin joulukoristeet laatikoihin seuraavaa kertaa odottamaan. Sitä ennen kuitenkin kurkkaus meidän joulunviettoomme tänä vuonna.

Ensimmäinen joulu omassa uudessa kodissa osoittautui juuri niin mukavaksi kuin uskalsin etukäteen haaveilla. Isovanhemmat ja siskoni tulivat meille eikä meidän tarvinnut raahata lapsia, lahjoja ja tavaroita patjamajoitukseen minnekään. Samalla linjalla aiomme jatkaa myös tulevina vuosina, tosin ruokien suhteen on tehtävä pientä justeerausta. Harkitsemmekin miehen kanssa, että perinteisten jouluruokien sijaan siirtyisimme ensi jouluna ihan toisenlaisiin syömisiin. Jouluruoat eivät vain uppoa, eivät kerta kaikkiaan kummallekaan. Minulla on ollut tämä trendi jo useana vuotena peräkkäin, mutta nyt tökkäsi sitten kunnolla. Suurin osa ruoista jäi syömättä ja olenkin viime päivinä tehnyt vanhenevista maidoista puuroa, käyttänyt kalojen loput kiusauksiin ja juustot pitsaan. Jotain täytyy siis keksiä, miksipä ei vaikka ihan toisenlainen kolmen ruokalajin juhlaillallinen. Tähän suunnitelmaan lienee muilla joulunviettäjillä painava sanansa sanottavana, mutta mietitään.

Toinen "mitä opimme tästä" -kohta liittyy lahjoihin. Ensi vuonna en ole niin aivoton, että laitan lahjat kuusen alle odottamaan pukin tuloa ja jakamista. Pikkukundit, eritoten esikoinen kävivät niin kierroksilla koko päivän, että ei ole tosikaan. Edes joulukalenterista tulleet aattoyllätykset eivät tilannetta helpottaneet, polte pakettien avaamiseen oli niin kova. Lopulta jälkiruokaa syötäessä esikoinen istuikin jäähyllä huoneessaan ja minä pillitin kiisseliini. Ja heti lahjojen jälkeen homma muuttui kuin taikaiskusta ja hepuloiva esikoinen oli taas oma itsensä. Kuopus sen sijaan oli lähinnä hämmentynyt pakettipaljoudesta eikä oikein osannut suhtautua asiaan. Joten note to self, ensi vuonna jaetaan ne lahjat vaikka jo aamupäivällä ja pidetään siihen saakka piilossa.

Nämä ovat kuitenkin vain pieniä juttuja, kokonaisuutena meillä oli erittäin onnistunut ja mieleenpainuva joulu. Olemme syöneet överimääriä suklaata, pipareita, pähkinöitä ja ties mitä vielä, katsoneet yhdessä elokuvia (Risto Räppääjä sekä Kaunotar ja Kulkuri), leikkineet ja lukeneet. Nukkuneet päiväunia ja valvoneet iltaisin tavallista myöhempään. Aattoiltana istuin sohvalla viinilasin kanssa, katselin uusia legojaan rakentelevia miehiäni ja olin vaan niin sanoinkuvaamattoman onnellinen että ei ole tosikaan. Näiden kuvien myötä uutta vuotta kohti, tosin sitä ennen lahjoista omaan postaukseensa.

Vähän naattina

Takana vuorokauden mittainen reissu Itä-Suomeen ja autossa istumista taas vähän ajan tarpeiksi. Illalla kotona mies tuli kipeäksi ja kuopuksen korva vuotaa edelleen, huomenna mennään hänen kanssaan aamusta lääkäriin. Noinkohan ensimmäinen antibioottikuuri ei olekaan korvaan tehonnut. Kotona on sotkuista, imuri odottaa tarttujaansa keskellä lattiaa ja jouluna käytetyt paremmat astiat pitäisi nostella takaisin kaappeihin säilöön. Jos lasten kanssa ei raahaudu ulos, on loppupäivän meno vähän liian hyperaktiivista allekirjoittaneen korville. Kerroinko jo, että inhoan puistoissa notkumista yli kaiken. Tai että pian viisivuotias esikoinen on tajunnut vastaanväittämisen jalon taidon.

Nyt on sellainen fiilis, että en oikein jaksaisi. Hyydyttää, olen koko ihminen nuupallani. Omakin korva vihoittelee yhä, mutta olo onneksi on muuten jo parempi ja sairastamisen osalta reippaampi. Positiivista on se, että tiedän mistä tämä johtuu ja tiedän kaikkien elämän perusasioiden olevan kohdallaan. Joulupäivänä meidät tavoittanut viesti läheisen ihmisen poismenosta vetää luonnollisesti mielen matalaksi ja pysyy ajatuksissa jatkuvasti. Jos ei aktiivisesti, niin jossakin taka-alalla päilymässä. Ylihuomenna saadaan onneksi aloittaa käytännön järjestelyt ja mennä vainajan asunnolle katsomaan. Ajan kanssahan se tästä, mutta välillä tuntuu niin toivottomalta jaksaa arjen rutiineissa. Lähinnä sitä haluaisi vain vetää peiton silmille ja paeta koko maailmaa. Ja sitten kuuluu kutsuhuuto ja äitiä tarvitaan. 

Mietin olisiko läheinen kenttä jo jäädytetty, jos lähtisimme esikoisen kanssa huomenna verestämään luistelutaitoja. Viime talvena homma pelitti jo aika kivasti. 

Nyt kuitenkin peiton alle, hetki kirjaa ja valot pois. Aamut tuppaavat alkamaan kohtuullisen aikaisin tässä huushollissa.

Pari faktaa allekirjoittaneesta

Välipäivät, mikä ihana keksintö! Ainakin tänä vuonna, kun lomailu jatkuu tästä vielä viikon eteenpäin ja tiedossa on täysimittaisen rentoilun ohella vielä teatteria minulle ja miehelle sekä reissu isoäitien luokse Itä-Suomeen. Tämä on ollut suurten tunteiden joulu, hyvissä ja valitettavasti hieman surullisemmissakin merkeissä. Lähisukulaisen poismenosta tullut tieto saavutti meidät joulupäivän iltana. Joulutalosta tuli sitä myöten myös surutalo ja on tehnyt mieli ottaa entistä rauhallisemmin. 

Nyt kuitenkin vähän mukavia juttuja tähän väliin. Tämä haaste on saatu Norpalta ja tarkoituksena kerätä ...and that's who I am -nimiseltä Tumblr-sivustolta omaa persoonaa kuvaavia juttuja. Katsotaanpa. Näitä alla olevia asioita ette ehkä tienneet minusta.

No joo, olihan siellä itsestäänselvyyksiäkin joukossa. Listojen tekeminen, kuka olisikaan ikinä arvannut. And they lived happily ever after ja sitä rataa. :D

Jouluinen tervehdys

Rouva Eriksson huoneineen ja perheineen rauhoittuu nyt viettämään joulua. Palataan asiaan viimeistään pyhien jälkeen, jolloin onkin hyvä kääntää katse alennusmyyntien antimiin sekä esikoisen tuleviin supersankarisynttäreihin.  

Siispä pidemmittä puheitta, taianomaista joulua itse kullekin!

Pari sanaa paketeista

Minä tulen perheestä, joka osaa lahjojen hankinnan paremmin kuin hyvin. En myöskään ole itse lainkaan toistaitoinen tämän asian suhteen, päinvastoin. Minusta on ihanaa ostaa läheisilleni lahjoja ja muistaa tärkeitä ihmisiä silloin, kun siihen aihetta on. Ja vähän muulloinkin. Meillä vietetään nimipäiviä, ostetaan paljon paketteja jouluksi ja hallitaan tämä lahjahomma kaikilla tavoin erinomaisesti. 

Esikoinen sai lahjoja jo ollessaan vielä vatsassani. Ensimmäisenä joulunaan hän sai neljäkymmentä pakettia. Vuosi tuon jälkeen me miehen kanssa teimme ensimmäistä kertaa sopimuksen ja jätimme ostamatta joululahjoja toisillemme. Sen sijaan hankimme jotain yhteistä, kenties vähän isompaa, ja tällaisia hankintoja ovat olleet muun muassa untuvapeitot ja -tyynyt tai digijärkkäri. Tämän vuoden lahjonnat hoidettiin reilun kuukauden takaisella matkalla Washingtoniin ja siellä tehdyillä huolellisilla ostoksilla. Emme kumpikaan halua ostaa mitään vain ostamisen vuoksi, hankimme mieluummin tarpeellista silloin, kun se tulee kohdalle. 

Lasten kohdalla mopo sitten keulii. Poikien isoäitiä ei ole yksin syyttäminen lahjamäärästä, sillä myös minä olen kantanut korteni kekoon huolellisesti. Alunperin päätimme miehen kanssa, että matka on meidän perheemme yhteinen joululahja tänä vuonna. Sitten kuopus jäikin kotiin ja mieli muuttui muutenkin. Molemmat pojat saavat tänä jouluna yksin meiltä isänsä kanssa yksitoista lahjaa per nuppi.

Sinällään minä ymmärrän äitiäni oikein hyvin. Antaminen on ihanaa, sopivien lahjojen miettiminen, etsiminen ja löytäminen on ihanaa. Silti olen yrittänyt saada jotain tolkkua tähän hommaan, koska meille ei kerta kaikkiaan mahdu tavaraa tätä tahtia. Miksi sitten itse ostin ne kaikki lahjat lapsilleni? En tiedä. Voin puolustautua sillä, että paketeista löytyy useita tarpeellisia juttuja, kuten uudet pyjamat, kirjoja, sun muuta mielekästä ja muutenkin tarpeellista. Molemmat pojat ovat saaneet myös toivoa yhtä isompaa lahjaa ja esikoisella se on Lego Ninjagon suuri lohikäärmetaistelu, kuopuksella tuo mopo. Ostan myös lahjoja pitkin vuotta odottamaan sopivaa antamisaikaa. Koska rakastan läheisteni hemmottelua annan myös muiden hemmotella heitä. Olen kuitenkin yrittänyt pitää jonkinlaisen järjen mukana tässä rumbassa eikä esikoisen ensimmäinen joulu toivottavasti tule enää toistumaan.

Puhuin äidin kanssa tänään. Hän toivoi, että ensi vuonna lopetetaan tämä nihkeily lahjojen suhteen ja ostetaan taas ihan reilulla kädellä. Että tulee se joulumieli. 

Toivottavasti näiden saajille tulee joulumieli ylihuomenna. 

Minä sen sijaan sain parhaan lahjani eilen. Esikoinen tuli yökyläilemästä isovanhempiensa luota ja oli siellä kertonut haluavansa hankkia lahjat minulle, isälleen ja pikkuveljelleen. Isoäidin kanssa olivat ryhtyneet tuumasta toimeen ja lahjat avattiin heti eilen, niin malttamaton oli pieni neljävuotias aarteemme. Isänsä sai lumisadepallon, veljensä kuusenkoristeen ja minä tämän tiaran. Niin sitä paatunut materialistikin toteaa, että parasta ikinä. Aion käyttää tätä aattona. <3.

Tunnelma kohdallaan

Rakastan näitä joulua edeltäviä iltoja yli kaiken. Lapset nukkuvat puhtaissa lakanoissa joulusaunan ja kylvyn jäljiltä, isoveli halusi tulla ihan pienemmän viereen pitämään tästä yölläkin huolta. Kauppa-asiat on hoidettu huomista kalojen ja kinkun hakemista lukuun ottamatta, koti siisti ja kaikki valmista. Mies kokosi äsken kuopuksen joululahjan, pian pieni pääsee kurvailemaan omalla puisella mopolla kotia ympäri. Minä sidoin ohjaustankoon rusetin punaisesta silkkinauhasta. 

Kävimme tosiaan jo tänään ensimmäisen kerran saunassa, mies ensin poikien kanssa ja minä perässä. Saunoin hetken ihan rauhassa kynttilän luodessa pehmeää valoa kylpyhuoneeseen ja kuorin, puunasin ja kosteutin koko kropan päästä jalkoihin. Mies aikoo mennä vielä jouluaattona uudelleen saunaan ja ipanat seuraavat takuuvarmasti perässä. Minä passaan, tämänpäiväinen riittää. Ennen tätä taisin saunoa juhannuksen tienoilla, en ole saunaihmisiä. Paitsi joskus. 

Nyt tässä vieressäni on lasillinen valkoviiniä ja kulhoissa pähkinöitä ja suklaata. Pähkinät ovat tosin vain miehelle, minä olen niille allerginen. Aikaisemmin tänään tein hieman kattauskokeiluja ja nauroin miehelle, että tosi perinteisellä linjalla mennään. Punainen pellavaliina reikäkirjailuineen ja samanlaiset, mutta valkoiset lautasliinat ovat häälahjojamme. Pöytä katetaan valkoisin lautasin ja V&B:n kristallilasein sekä hopeisin aterimin ja ottimin. Ostin uuden amarylliksen kuihtuneen tilalle ja ajattelin napsaista kukkaosat joulupöydän koristeiksi. Kynttilät ja kynttilänjalat toki kuuluvat kattaukseen myös. Ei blingiä, vaan klassista. 

Huomenna käydään viemässä muistokynttilöitä Hietaniemeen ja Tapiolan uurnalehtoon. Meidän edesmenneet läheisemme on haudattu kauas täältä, joten kynttilät syttyvät yhteiselle muistopaikalle. En viitsi lähteä lasten kanssa aattona siihen kaaokseen, joten käymme jo huomenna. Illalla onkin edessä tämän joulun koetinkivi, kun kinkku laitetaan uuniin. Ikinä ennen en ole kinkkua paistanut, joten onhan se aikakin kypsässä 32 vuoden iässä se tehdä. Pitäkäähän peukkuja! 

Ruokaa ruokaa enemmän ruokaa

Sain tässä vielä iltapuhteeksi (tai yö nyt kyllä oikeasti on) kirjoitettua jouluaaton syömiset ylös. Kun päässä suhaa miljoona tehtävää asiaa, on paras laittaa ne kaikki paperille. Ei tarvitse sitten joulupäivällisen päätyttyä huomata, että kappas. Niin se jäi gluteeniton lanttulaatikko sulattamatta pakkasesta ja juustot laittamatta pöytään. Tässä siis muistiin myös tulevia vuosia varten Casa Erikssonin syömingit jouluna 2012.

Aamulla pojat syövät ihan normaalin aamupalan ja heidän lounaansa on meidän aikuisten aamiainen. Riisipuuro soijamaitoon tehtynä ja keitettynä vaniljatangon kanssa on hyvä aloitus päivälle. Sen kanssa kanelia ja sokeria sekä tietysti se manteli. Tai kaksi, molempien kundien kulhon pohjalle omat. Saadaan vähän pienennettyä sitä todennäköisyyttä, että joku itkee jo ennen puoltapäivää. 

Seuraavaksi hypätään aperitiiveihin, jotka ajattelin tarjoilla joulupukin käynnin jälkeen siinä neljän kieppeillä. Valinnan mukaan löytyy joko Piper-Heidsieck -samppanjaa tai glögiä kaverinaan manteleita ja rusinoita. Myös pähkinöitä katetaan tarjolle. Lahjojen avaamisen lomassa laitetaan perunat kiehumaan ja viimeistellään ruoat kilistellen samalla. 

Alkupalat ovat perinteisesti hyvin kalapainotteiset. Minä itse en välttämättä tarvitsisi suurtakaan osaa perinteisistä jouluruoista, mutta kaloista pidän kovasti. Tarjolla on kylmäsavulohta tillin ja sitruunan kera, siianmätiä kavereinaan smetanaa sekä punasipulia, sinappisilliä ja jokirapumoussea. Lisäksi syödään maalaispateeta sekä Cumberland-kastiketta, sienisalaattia, rosollia ja keitettyjä perunoita. Koska olen suuri juustojen ystävä, on meillä tarjolla läpi koko aterian sini- ja valkohomejuustoja, vuohenjuustogoudaa sekä tavallista goudaa. Näistä minä syön vatsani pullolleen, lämpimiä ruokia uppoaa yleensä aika vähän.

Perinteiset laatikot löytyvät toki, nimittäin lanttu- ja porkkanalaatikko. Kinkku paistetaan aaton vastaisena yönä ja sinappia on jo hankittu jääkaappiin odottamaan. Perunoita riittää  yhä, lisäksi on erilaisia leipiä ja voita. 

Jälkiruokana tarjottava luumukiisseli kermavaahdon kera on yksi suosikkiruokani mitä jouluun tulee, joten sitä aterian lopuksi. Juomina löytyy niin kivennäisvettä, erilaisia limppareita kuin myös puna- ja valkoviiniä ja olutta. Itse taidan pitäytyä samppanjassa läpi aterian. Tässä vaiheessa jatketaan lahjojen avaamista ja kahvin ollessa vuorossa on jokainen poikkeuksetta kehittänyt itselleen jonkinasteisen ähkyn. Päätimmekin äitini kanssa jättää kaikki kakut suosiolla leipomatta. Kahvia sekä konjakkia, torttuja, pipareita ja suklaakonvehteja, ne riittävät kyllä. 

Joulupäivänä olemme ihan oman perheen kesken kotona, syömme aatolta jääneitä ruokia ja ajattelimme miehen kanssa tehdä luumurahkaa sen päivän jälkiruoaksi. Tapaninpäivä taas vietetään vanhempieni luona enkä tiedä niistä tarjoiluista sen enempää. 

Jouluruoat ovat parhaimmillaan erinomaisia, ainakin ne minun suosikkini pöydän antimista. Silti ruoka ei ole mikään ykkösasia allekirjoittaneelle ja voisin aivan mainiosti syödä jouluna vaikkapa sushia. En myöskään jaksa jouluruokia montaa päivää peräkkäin, viimeistään tapaninpäivän jälkeen maistuu pitsa erinomaisen hyvälle. Poikien vuoksi me kuitenkin leivomme yhdessä pipareita ja pidämme perinteitä yllä, sillä tietysti haluan heille niitä välittää. Mitään ruokia en kuitenkaan tee itse kinkun paistamista lukuun ottamatta. Tuskin kukaan sitä epäilikaan! Sen sijaan minusta on tosi kiva laittaa pöytä kauniiksi, miettiä miten katan ja mistä astioista ruoat tarjoilen. Ehkä jatkan miettimistä vasta huomenna, nyt on aika mennä oikeasti sinne makuuhuoneen puolelle ja vetää peitto korviin. 

All you need is love. And a nice bag.

Ensin vähän taustaa tälle postaukselle. Kuopuksemme aloitti päiväkodin tämän vuoden elokuun viimeisinä päivinä ja hoitovapaa oli osaltani ohitse. Pojat ovat samassa tarhassa ja viettävät siellä kuutisen tuntia päivässä. Mies vie lapset aamulla aamupalalle puoli yhdeksään mennessä ja minä haen välipalalta siinä kahden - puoli kolmen kieppeillä. Tämän syksyn olen itse käyttänyt sekä työnhaun (jotain osa-aikaista tai -päiväistä on toiveissa) että ennen kaikkea opiskelun merkeissä.

Kymmenen yliopistolla vietetyn vuoden kunniaksi päätin valmistua. Olen tyypillinen tapaus, jolle on opiskelujen oheen tullut ensin töitä, sitten pari lasta ja taas töitä. Gradun tein esikoista odottaessani viisi vuotta takaperin ja viimeistelin lapsen ollessa pari kuukautta vanha. Koska puuttuvat opinnot olivat lähinnä tentteinä tehtäviä olen kuluttanut nämä loppuvuoden kuukaudet lähinnä lukemiseen. Pari juttua suoritin istumalla ihan luennoilla, mutta etupäässä minut on löytänyt tästä sohvalta. 

Alkuperäinen suunnitelma oli valmistua nyt jouluksi. Tämä ei kuitenkaan ihan toteutunut, sillä kaksi tenttiä jäi odottamaan ensi vuotta. Molemmat aion suorittaa heti tammikuussa, joten kuukaudella viivästyi tämä suunnitelmani valmistumisesta. Eipä siinä mitään.

Nyt voidaankin siirtyä sujuvasti aiheeseen laukut. Minulla on ollut kesästä saakka nuden sävyinen Mulberryn clutch, jota en kuitenkaan ole oikein "osannut" käyttää. Lopulta päätin myydä sen parempaan kotiin ja tilasin itselleni Net-a-Porterilta toisenlaisen tilalle. Olen ehdottomasti kattavan, mutta järkevän laukkukokoelman kannattaja enkä halua haalia kaappiini mitään aika kivaa tai joskus käytettävää. Nude clutch on kuitenkin omaan vaate- ja asustekokoelmaani ehdottoman tarpeellinen klassikko ja sellaisen ostin. Bonusta tuli siitä, että kyseistä mallia löytyi vielä vanhalla logolla ja vanhaan hintaan. Nykyään Yves Saint Laurent on Saint Laurent Paris ja laukku entistä hintavampi. 

Tässä se siis on, YSL:n Belle du Jour clutch. Ikoni ja klassikko mitä laukkuihin tulee. Sävy on todella kaunis, harmaaseen taittava kylmä nude. Minä en tästä aio luopua ikinä. Plussaa tulee kauniista paketista, toiset nettikaupat ne vaan osaavat ja viitsivät panostaa.

Miten tämä sitten liittyy opiskeluihin? No, alunperin tämän oli tarkoitus olla valmistumislahja minulta minulle. Nyt se on lähinnä palkinto tästä syksystä, on nimittäin ollut ajoittain aikamoista pyöritystä lukemisten, lasten- ja kodinhoidon sekä miehen pitkien työpäivien kanssa. Katsotaan sitä varsinaista valmistumislahjaa sitten myöhemmin rahatilanteen mukaan. Ideoita on kyllä ja jotain ikuista sekä kestävää sen pitää olla. 

P.S. Tänään on ollut taas ihan hulinapäivä ja lepäämään en ole kauheasti ehtinyt. Esikoisen kanssa käytiin uudelleen lääkärissä ja pari tuntia takaperin kuopus yritti tehdä piruettia olkkarin pöydän päällä, kompastui ja iski silmänsä miehen pöydälle jättämän Vichy-pullon korkkiosaan. Tuloksena haava silmäluomeen ja varma musta silmä, mutta ei onneksi mitään pahempaa. Lastenklinikalla olivat jälleen todella nopeita ja ystävällisiä, lasta olivat tutkimassa kaksi hoitajaa, lääkäri ja kirurgi. Nyt onnettomuusaltis kuopus, herkästi sairastava esikoinen sekä isänsä ovat kaikki nukkumassa. Pitäisi itsekin mennä, mutta pesen tässä vielä vähän pyykkiä ja juutuin sohvalle.

Sairastuvalla

Meidän molemmat pojat ovat olleet korvakierretapauksia ja saaneet putket korviinsa heti reilun yhden vuoden iässä. Esikoisen sairastelut loppuivat siihen ja kuopuskin on pysynyt tähän saakka terveenä. Eilen ihmettelin mitä ipanan korvassa oikein on, mahtaako se olla huitonut kädellään ja sotkenut ruokaa korvan alueelle. Illalla tajusin, että jotain nestettä valuu ihan norona korvasta eikä se todellakaan ole mitään ruoanjämiä. Sillähän on korvatulehdus. Ei muuta kuin kone auki ja lääkäriaikaa varaamaan. Yleensä olemme Mehiläisen kanta-asiakkaita, mutta nyt paikan ajanvarausjärjestelmä oli alhaalla ja päädyimme Tapiolan Pikkujättiin. 

Molemmat pojat käytettiin nyt samalla tsekkauksella, mutta esikoisen kamala yskä ei onneksi ole merkki tulehduksesta. Kuopuksella sen sijaan on todellakin korvatulehdus, mutta putkien ansiosta mönjä ei jää korvaan, vaan valuu ulos. Tämän ansiosta lapsi ei ole pahemmin kipeän oloinen, onpahan vaan vähän reppana. Antibioottikuuri on seuraavan viikon ajan päällä ja lisäksi laitetaan tippoja estämään putkien tukkeutuminen. Ei päiväkotia tänään, joten meillä alkoi joululoma vähän ajateltua aikaisemmin. Kiitos ja hei, kassan kautta kotiin. Lapsiperheen paras sijoitus ikinä on vakuutus. 

Korvatulehduspotilas tietää kyllä mitä tehdä, kun äiti lähestyy tippojen kanssa.

Minä söin pari viikkoa takaperin kuurin molemminpuoliseen korvatulehdukseen. Vuorokausi sitten omakin olo huononi jälleen, korvia alkoi särkeä ja hengittäminen tuntui työläältä yskästä puhumattakaan. Esikoinen päiväkotiin, mies ja kuopus kotiin ja auto kohti keskustaa ja omaa lääkäriaikaa. Korvatulehdus yhä, bonarina keuhkoputkentulehdus ja antibioottikuurin päälle kortisonitabletit normaaleiden astmalääkkeiden oheen. Olo on kamala, voin kertoa. Nukuin iltapäivän miehen hoitaessa kuopusta, tehdessä töitä minkä voi ja viedessä esikoisen yökyläilemään isovanhemmilleen.

Me emme ole olleet yhtenäkään jouluna esikoisen syntymän jälkeen kaikki terveinä. Perinne siis jatkuu, tosin tässä on onneksi monta päivää parantua ennen aattoa. Ja jos joskus, niin nyt kiitän itseäni kaikista ennakkovalmisteluista ja asioiden hoitamisesta kuntoon jo hyvissä ajoin. Ei tarvitse muuta kuin antaa ostoslista miehelle käteen ja hänen kävellä tien yli kauppaan. Mitään sen kummempaa ei tarvitse enää tehdä, kunhan tuo ruoat ja viinit kotiin, lykkää kinkun uuniin ja hakee lahjat kellarista sitten aattona. Esikoinen tulee huomenna illalla yökyläilemästä ja viikonlopun ajattelin viettää näissä merkeissä.

Jos tässä nyt jotain hyviä juttuja haluaa keksiä, niin ulkona on ihana talvi-idylli ja sisällä lämmintä sekä kotoisaa. Tämän enempää joulufiilistä ei voisi olla, äsken sytytettiin miehen kanssa kynttilät ruokapöytäänkin. Eilen illalla käytiin metsässä taskulamppupolulla, lapsilla tonttulakit päässä. Oli menestys, esikoinen oli tosi fiiliksissä ja kuopus tärkeänä mukana oman lampun kanssa. Myös uudet Emut tulivat ja pääsivät heti tänään jalkaan. Nappiostos, tykkään valtavasti. Kyllä nyt kelpaa taas niin eleganttina tarpoa hakemaan kundeja hoidosta untuvatakki päällä, pipo päässä ja Emut jaloissa. Eikä tietenkään mitään meikkiä, hädin tuskin hiukset kammattuina. Päiväkodin hoitajat kerran totesivat, että juu, kyllä minusta näkee koska tulen suoraan kotoa ja milloin olen ollut kaupungilla. Kiva kiitti moi. :D

Yöpöydällä nyt

Eilen illalla iski kriisi. Viimeisin Scarpetta-kirja oli luettu, mutta mitä tilalle. En osaa olla lukematta, oli ihan kädetön olo ilman kirjaa, johon tarttua. Pääsen vasta huomenna katsomaan löytyykö äitini hyllyistä sarjan seuraavia osia, joten jokin nopea hätäratkaisu oli keksittävä. Päädyin nappaamaan Christie-valikoimastani kuningattaren ensimmäisen teoksen Stylesin tapaus. Mitä siitä, että muistan murhaajan ja juonen ihan kohtuullisen hyvin. Christiet, jos jotkut kestävät vaikka kuinka monta lukukertaa.

Toivon muuten saavani jouluna käsiini Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkitun uutuuden Jää. Se kiinnostaa kovin. Varma tapaus taas on Tess Gerritsenin uutuusdekkari, tiedän sen paljastuvan yhdestä joulupaketista. Noilla pärjäisin pyhien yli, sillä tenttikirjojakin on luettavana. Seuraavaksi teenkin sen "Työpöydällä"-postauksen. 

Oi kuusipuu

Siinä se nyt komeilee olohuoneen nurkassa ja on kaunis kuin mikä. Eilen illalla täällä oli koristelutalkoot ja kuusen pallojen lievä alapainotteisuus korjattiin poikien mentyä nukkumaan. Kuusen koristelu on selvästi pipareiden syömisen ja leipomisen ohella lasten suosikkipuuhaa jouluna ja onneksi jatkuu vielä huomenna. Lapset menevät yökylään isovanhemmilleen ja siellä odottaa vielä yksi kuusi pienten kädenjälkeä. 

Itselleni joulukuusi ei ole mikään pakollinen jouluun liittyvä asia, eikä meillä parina viime vuotena ole ollut kuusta lainkaan. Nyt tuntui taas kivalta hankkia sellainen, mutta muovikuusi on myös harkinnassa. Ehkä jonakin vuonna. Koristeiksi riittävät valot, pallot ja tähti, mitään nauhoja ei meidän kuuseemme tule. Punaista ja kultaa, vähän vihreää ja tämän vuoden uutuutena kuparin ja ruskean sävyjä, muutama mustakin pallo. 

Kuusen sijaan joulukukat on se mun juttu. Amaryllis <3.

Tarroitettu

Pallopäät saivat aamulla joulusukistaan tarroja. Eteisen jakkara on nyt koristeltu Hulkin, Rautamiehen ja Kapteeni Amerikan kuvilla. On ne nopeita.

Fiilistelyä

Mies kävi esikoisen kanssa ostamassa kuusen ja se on nyt sulamassa kylpyhuoneessa. Huomenna koristellaan.

Amarylliskin avasi ensimmäisen kukkansa.

Nämä sunnuntaina leivotut piparit on jo suurelta osin syöty. 

Esikoinen oli innokas leipuri siinä missä kuopus keskittyi lappamaan taikinaa suuhunsa ja sai raivarit joka kerta, kun yritin herran taikinaa muotilla lähestyä. 

Yöpöydällä nyt

Kun edellisen Scarpettan sain loppuun, odotti toinen jo vuoroaan hyllyssä. Tämän jälkeen pitää taas käydä ratsaamassa äidin kirjavarastot, sieltä pitäisi seuraavienkin osien löytyä. Äidiltähän tämä dekkari-innostus on peräisin. Niin kauan kuin muistan, on äiti lukenut kaikenlaista salapoliisi- ja rikoskirjallisuutta muun romaanikirjallisuuden ohella. Yhdessä katseltiin jännärisarjoja televisiosta ja nykyään vaihdetaan kirjoja päittäin varmistaen, että molemmat saavat kaiken luettua. Ja tasaisin väliajoin ihmetellään, että kaikkia kamaluuksia mekin rentoutuaksemme luemme!

Nyt yöpöydältä löytyy Patricia Cornwellin Raatokärpänen. Nämä kirjasarjan puolenvälin teokset, kuten Syttymispiste, Mustalla Merkitty, Viimeinen piiri ja tämä kyseinen Raatokärpänen ovat ehkä kammottavimpia koko sarjassa. Alun kirjoista tuttu jonkinasteinen toiveikkuus, italialaisen ruoan tekeminen ja elämästä nauttiminen kammottavien rikosten ratkaisemisen vastapainona ovat poissa. On vain synkkää, kylmää ja toivotonta, vastoinkäymisiä toisensa perään. Henkilöhahmot ovat muuttuneet robotin kaltaisiksi ja tulevat sarjan loppua kohden muuttumaan vielä lisää. En voi sanoa pitäväni siitä millaiseksi kirjailija on henkilönsä ja hahmonsa tehnyt. Tässä tapauksessa vanhassa vara parempi, mutta haluan silti lukea sarjan kokonaisuudessaan uusiksi. Puolivälissä tosiaan mennään nyt. 

Kuva Suomalainen.com

Sunnuntai - eikä mitään tekemistä

Ulkona ikkunan takana lumi pyörii kierteinä, mutta sisällä on lämmin. Ennustukseni kävi toteen, tietenkin heräsimme tänä aamuna viiden jälkeen tultuani kotiin vasta kuusi tuntia aiemmin. Onneksi olin lähtenyt autolla ja saatoin aamusella raahautua silmät ristissä olohuoneen sohvalle koomailemaan. 

Nyt mies ja esikoinen nukkuvat vielä päiväunia, me kuopuksen kanssa nousimme jo. Perhepäikkärit - mikä ihana keksintö! Kaikki vierekkäin ja pari tuntia sikeää unta. Jaksaa taas loppuillan, aiomme poikien kanssa leipoa pipareita ja joulutorttuja. Eilen törmäsimme pukuostosten ohella Kampin Narinkkatorille pystytettyyn Lasten Jouluriehaan. Mikä siinä sitten auttoi, ei muuta kuin karuselleihin pyörimään. Lapset nauttivat, mikä ettei!

Olen niin jouluihminen kuin vain olla voi. Tämä on maagista aikaa, ehdottomasti paras aika vuodesta. Olemme poikien kanssa jo kertaalleen tätä ennen leiponeet, joulusukista löytyy aamuisin yllätyksiä ja joululauluja kuunnellaan. Päiväkodin joulujuhlat ovat jo takana, koti koristeltu kuusta lukuunottamatta ja Stockmannin jouluikkuna katsastettu. Ensi viikolla haetaan kotiin kuusi ja mennään tonttupolulle. Kaikki joulupaketit ovat olleet valmiina jo viime kuun lopusta lähtien, kinkku ja kalat tilattu lähikaupasta ja ostoslista aatonaatolle tehty. Pukkikin tulee lapsia ja isoäitiään ilahduttamaan. Minua valmistelut eivät stressaa, vaikka haaveilenkin siitä hetkestä, kun aattoilta kallistuu yöksi ja istun sohvalla kädessä lasi samppanjaa. Siitä alkavat pitkät rauhalliset pyhät, kun takaisin töihin ja päiväkotiin mennään vasta tammikuun puolella.