Ruokaa ruokaa enemmän ruokaa

Sain tässä vielä iltapuhteeksi (tai yö nyt kyllä oikeasti on) kirjoitettua jouluaaton syömiset ylös. Kun päässä suhaa miljoona tehtävää asiaa, on paras laittaa ne kaikki paperille. Ei tarvitse sitten joulupäivällisen päätyttyä huomata, että kappas. Niin se jäi gluteeniton lanttulaatikko sulattamatta pakkasesta ja juustot laittamatta pöytään. Tässä siis muistiin myös tulevia vuosia varten Casa Erikssonin syömingit jouluna 2012.

Aamulla pojat syövät ihan normaalin aamupalan ja heidän lounaansa on meidän aikuisten aamiainen. Riisipuuro soijamaitoon tehtynä ja keitettynä vaniljatangon kanssa on hyvä aloitus päivälle. Sen kanssa kanelia ja sokeria sekä tietysti se manteli. Tai kaksi, molempien kundien kulhon pohjalle omat. Saadaan vähän pienennettyä sitä todennäköisyyttä, että joku itkee jo ennen puoltapäivää. 

Seuraavaksi hypätään aperitiiveihin, jotka ajattelin tarjoilla joulupukin käynnin jälkeen siinä neljän kieppeillä. Valinnan mukaan löytyy joko Piper-Heidsieck -samppanjaa tai glögiä kaverinaan manteleita ja rusinoita. Myös pähkinöitä katetaan tarjolle. Lahjojen avaamisen lomassa laitetaan perunat kiehumaan ja viimeistellään ruoat kilistellen samalla. 

Alkupalat ovat perinteisesti hyvin kalapainotteiset. Minä itse en välttämättä tarvitsisi suurtakaan osaa perinteisistä jouluruoista, mutta kaloista pidän kovasti. Tarjolla on kylmäsavulohta tillin ja sitruunan kera, siianmätiä kavereinaan smetanaa sekä punasipulia, sinappisilliä ja jokirapumoussea. Lisäksi syödään maalaispateeta sekä Cumberland-kastiketta, sienisalaattia, rosollia ja keitettyjä perunoita. Koska olen suuri juustojen ystävä, on meillä tarjolla läpi koko aterian sini- ja valkohomejuustoja, vuohenjuustogoudaa sekä tavallista goudaa. Näistä minä syön vatsani pullolleen, lämpimiä ruokia uppoaa yleensä aika vähän.

Perinteiset laatikot löytyvät toki, nimittäin lanttu- ja porkkanalaatikko. Kinkku paistetaan aaton vastaisena yönä ja sinappia on jo hankittu jääkaappiin odottamaan. Perunoita riittää  yhä, lisäksi on erilaisia leipiä ja voita. 

Jälkiruokana tarjottava luumukiisseli kermavaahdon kera on yksi suosikkiruokani mitä jouluun tulee, joten sitä aterian lopuksi. Juomina löytyy niin kivennäisvettä, erilaisia limppareita kuin myös puna- ja valkoviiniä ja olutta. Itse taidan pitäytyä samppanjassa läpi aterian. Tässä vaiheessa jatketaan lahjojen avaamista ja kahvin ollessa vuorossa on jokainen poikkeuksetta kehittänyt itselleen jonkinasteisen ähkyn. Päätimmekin äitini kanssa jättää kaikki kakut suosiolla leipomatta. Kahvia sekä konjakkia, torttuja, pipareita ja suklaakonvehteja, ne riittävät kyllä. 

Joulupäivänä olemme ihan oman perheen kesken kotona, syömme aatolta jääneitä ruokia ja ajattelimme miehen kanssa tehdä luumurahkaa sen päivän jälkiruoaksi. Tapaninpäivä taas vietetään vanhempieni luona enkä tiedä niistä tarjoiluista sen enempää. 

Jouluruoat ovat parhaimmillaan erinomaisia, ainakin ne minun suosikkini pöydän antimista. Silti ruoka ei ole mikään ykkösasia allekirjoittaneelle ja voisin aivan mainiosti syödä jouluna vaikkapa sushia. En myöskään jaksa jouluruokia montaa päivää peräkkäin, viimeistään tapaninpäivän jälkeen maistuu pitsa erinomaisen hyvälle. Poikien vuoksi me kuitenkin leivomme yhdessä pipareita ja pidämme perinteitä yllä, sillä tietysti haluan heille niitä välittää. Mitään ruokia en kuitenkaan tee itse kinkun paistamista lukuun ottamatta. Tuskin kukaan sitä epäilikaan! Sen sijaan minusta on tosi kiva laittaa pöytä kauniiksi, miettiä miten katan ja mistä astioista ruoat tarjoilen. Ehkä jatkan miettimistä vasta huomenna, nyt on aika mennä oikeasti sinne makuuhuoneen puolelle ja vetää peitto korviin.