Joulu juhlista jaloin

Jatkan pitkistä ja levollisista yöunista haaveilua, viime yönä niitä ei ainakaan tässä osoitteessa nähty. Esikoinen sai unta vasta puoliltaöin, heräsi nenäverenvuotoon ja painajaisiin ja omat uneni loppuivat tuossa neljän kieppeillä. Tunti takaperin hiippailin makuuhuoneesta olkkarin puolelle ja nautin aamun hiljaisuudesta kuusen valojen loisteessa. Pari päivää vielä, sitten viedään kuusi pois ja kerätään muutkin joulukoristeet laatikoihin seuraavaa kertaa odottamaan. Sitä ennen kuitenkin kurkkaus meidän joulunviettoomme tänä vuonna.

Ensimmäinen joulu omassa uudessa kodissa osoittautui juuri niin mukavaksi kuin uskalsin etukäteen haaveilla. Isovanhemmat ja siskoni tulivat meille eikä meidän tarvinnut raahata lapsia, lahjoja ja tavaroita patjamajoitukseen minnekään. Samalla linjalla aiomme jatkaa myös tulevina vuosina, tosin ruokien suhteen on tehtävä pientä justeerausta. Harkitsemmekin miehen kanssa, että perinteisten jouluruokien sijaan siirtyisimme ensi jouluna ihan toisenlaisiin syömisiin. Jouluruoat eivät vain uppoa, eivät kerta kaikkiaan kummallekaan. Minulla on ollut tämä trendi jo useana vuotena peräkkäin, mutta nyt tökkäsi sitten kunnolla. Suurin osa ruoista jäi syömättä ja olenkin viime päivinä tehnyt vanhenevista maidoista puuroa, käyttänyt kalojen loput kiusauksiin ja juustot pitsaan. Jotain täytyy siis keksiä, miksipä ei vaikka ihan toisenlainen kolmen ruokalajin juhlaillallinen. Tähän suunnitelmaan lienee muilla joulunviettäjillä painava sanansa sanottavana, mutta mietitään.

Toinen "mitä opimme tästä" -kohta liittyy lahjoihin. Ensi vuonna en ole niin aivoton, että laitan lahjat kuusen alle odottamaan pukin tuloa ja jakamista. Pikkukundit, eritoten esikoinen kävivät niin kierroksilla koko päivän, että ei ole tosikaan. Edes joulukalenterista tulleet aattoyllätykset eivät tilannetta helpottaneet, polte pakettien avaamiseen oli niin kova. Lopulta jälkiruokaa syötäessä esikoinen istuikin jäähyllä huoneessaan ja minä pillitin kiisseliini. Ja heti lahjojen jälkeen homma muuttui kuin taikaiskusta ja hepuloiva esikoinen oli taas oma itsensä. Kuopus sen sijaan oli lähinnä hämmentynyt pakettipaljoudesta eikä oikein osannut suhtautua asiaan. Joten note to self, ensi vuonna jaetaan ne lahjat vaikka jo aamupäivällä ja pidetään siihen saakka piilossa.

Nämä ovat kuitenkin vain pieniä juttuja, kokonaisuutena meillä oli erittäin onnistunut ja mieleenpainuva joulu. Olemme syöneet överimääriä suklaata, pipareita, pähkinöitä ja ties mitä vielä, katsoneet yhdessä elokuvia (Risto Räppääjä sekä Kaunotar ja Kulkuri), leikkineet ja lukeneet. Nukkuneet päiväunia ja valvoneet iltaisin tavallista myöhempään. Aattoiltana istuin sohvalla viinilasin kanssa, katselin uusia legojaan rakentelevia miehiäni ja olin vaan niin sanoinkuvaamattoman onnellinen että ei ole tosikaan. Näiden kuvien myötä uutta vuotta kohti, tosin sitä ennen lahjoista omaan postaukseensa.