Heti syysloman alkamispäivänä perjantaina, koulun ja töiden päätyttyä, suuntasimme Norwegianin siivin kohti Kööpenhaminaa. Paikka valikoitui kohteeksemme ensisijaisesti auki olevan Tivolin vuoksi, mutta myös lyhyt lentomatka ja ajatus uudesta kaupungista tutustuttavaksi vaikuttivat päätökseen.
Kööpenhaminan sää oli tavallisen syksyinen, hieman ripotteli vettä ensimmäisenä päivänä, mutta samaan aikaan pärjäsi ohuella takilla tai paksulla villapaidalla. Totesimme molemmat miehen kanssa, että ihmiset ovat ystävällisiä, kaupunki jotenkin tosi rento ja mutkaton ja hotellivalintakin meni nappiin. Yövyimme aivan rautatieaseman ja Tivolin kohdilla ja hotellimme Square Copenhagen oli niin huoneen ja sen siisteyden kuin aamiaisen osalta hyvä tukikohta.
Meillä oli huoneessamme parisängyn lisäksi vuodesohva, joten kaikilla oli kivasti tilaa nukkua. Ikkunoiden toisella puolen oleva talo oli onneksi rakennustyömaana, joten pidimme melkoisen huoletta verhoja auki.
Hotellissa oli halloween täydessä loistossaan, jos tästä pyhästä nyt sellaista ilmausta voi käyttää. Kaikki paikat oli koristeltu kurpitsoin ja muun rekvisiitan määrä oli järjetön. Näin aikuisesta luurangot ja kammotukset olivat ihan hauskoja, mutta täytyy sanoa etten lasten kanssa olisi tarvinnut hirtettyjä zombieita ja verisiä raajoja ihan kaikkialle ympäri aulaa. Onneksi lapset tottuivat eikä kuopuskaan enää loman lopulla kulkenut silmät kiinni ympäri hotellia. Mutta onhan tuo toisen kuvan tyyppi kammottava. Samanlaisia päitä roikkui vastaanottotiskin yllä.
Aamiaisella kundeilla oli kirjat mukanaan, he kun ovat aina valmiita vanhempien ollessa vielä kahvikuppi puoliksi täynnä. Tällä tavalla molemmat saivat yhdet lukudiplomien kirjat lukaistua loma-aamujen aikana.
Sateenvarjoja tosiaan tarvittiin ajoittain, mutta onneksi tihkusateiset kuurot tulivat ja menivät nopeasti. Lauantaina Tivolin aukeamista odotellessamme ehdotin, että mitä jos lähdettäisiin tutustumaan kansallismuseon ihmeisiin. Ehei, me päädyimme Ripley's Believe it or Not -museoon, harvoin olen suoraan sanottuna käyttänyt rahojani turhempaan. Mutta tätähän se lomailu lasten kanssa on, kompromisseja molempiin suuntiin.
Museon vieressä oli H.C. Andersen -museo, jossa käytiin myös. Nopeasti kierretty paikka oli suloinen ja pieni lukuunottamatta seinän aukosta äkkiarvaamatta kurkkaavaa jättiläisrottaa. Lapset muistelevat joka päivä kuinka äiti säikähti ihan tosissaan.
Lopulta kello tuli yksitoista ja Tivoli aukaisi ovensa. Koko päivä siellä kului ja kirjoitan ihan erikseen tarkemmin käynnistämme.
Söimme aamiaisen hotellilla jokaisena päivänä ja lounaan sekä illallisen jossakin lähistön ravintolassa tai kahvilassa. Mitään fine diningia ei tällä reissulla nautittu, ranskalaiset pitivät lasten vatsat täysinä tavalliseen tapaan. Ruoka oli hyvää, ei mitään valittamista. Ja mikä oli istuessa ulkona syömässä lämmittimien pitäessä pahimman kylmyyden poissa.
Jos lauantai kului museoissa ja Tivolissa, oli sunnuntaina nähtävyyksien vuoro. Aloitimme pieneltä merenneidolta, josta jatkoimme Kastelletin halki kävellen kohti Amalienborgin linnaa. Osuimme paikalle sattumalta juuri ennen vahdinvaihtoa, joten jäimme katsomaan sen ennen kuin jatkoimme matkaa. Oli kiva kävellä rauhassa, tosin lapset olivat eri mieltä. Mutta ei auta, välillä tehdään kuten äiti ja isä haluavat, eli tossua toisen eteen vaan. Onneksi luvatut välijätskit olivat ihan lähellä tässä vaiheessa. Kööpenhamina osoittautui etäisyyksiltään hyvin hallittavaksi ja keskustan alue kompaktiksi. Kaikkialle pääsi näppärästi kävelemällä.
Seuraava kohteemme oli Nyhavn. Ennen niin epämääräinen alue on tänä päivänä turistien kansoittama, viehättävä pieni kanavanpätkä täynnä kahviloita. Sinne mekin parkkeerasimme syömään ja juomaan sekä tietysti ottamaan valokuvia.
Sitten koitti jälkkäreiden vuoro, eli churroja, vohveleita ja jäätelöä. Taas jatkettiin jatkaa, olihan vuorossa ostoksia ennen hotellille palaamista.
Loppujen lopuksi emme tehneet kaupungissa paljoakaan ostoksia. Pojat ostivat legokaupasta avaimenperät ja esikoinen minecraft-ukkeleita, kuopus halloween-legoja. Minä kävin vielä salaa ostamassa muutaman joululahjan jo odottamaan. Mies ei tainnut ostaa koko reissulta mitään, minä puolestani itselleni huulirasvan ja kotiin joulujuttuja. Ei ollut yhtään sellainen fiilis, että olisi tehnyt mieli katsella vaatteita tai kenkiä ja olimmehan me matkassakin pelkillä käsimatkatavaroilla. Eli hyvä näin.
Millainen fiilis meille sitten Köpiksestä jäi? Kaupunki on, kuten jo sanoin, oikein kiva ja helposti haltuun otettava näin turistin näkökulmasta. Samaan aikaan se ei tehnyt mitään sen suurempaa vaikutusta, ei hypännyt suosikkikaupunkien joukkoon tai saanut aikaan tunnetta, että palata täytyy. Monella tavalla samanlainen oli Barcelona, joka ei myöskään ole meille mikään must-kohde. Ihan jees, mutta ei enempää. Ja jos verrataan vaikkapa Tukholmaan, vie naapurimaamme pääkaupunki pisteet kotiin. Matkan kohokohta oli Tivoli ja olen iloinen, että kävimme. Ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka joskus palaisimmekin. Ei kuitenkaan ihan lähiaikoina, arvelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti