Voihan mykoplasma

Katselin tuossa jokin aika sitten paitsi näitä blogin postauksia, myös Facebookiin kirjoittamiani statuksia. Joka ikinen vuosi, monta vuotta takaperin, meno meidän perheessämme on loppuvuotta kohti ollut sanalla sanottuna tautista.

Nyt olemme sairastaneet lokakuun puolivälin paikkeilta saakka, vuorotellen. Minä söin syysloman aikaan jo yhden kuurin poskiontelontulehdukseen ja olinkin viikon verran parempivointinen. Marraskuun alusta saakka ääni on ollut uudelleen kateissa, on pitänyt pientä lämpöä, on ollut yskää, nuhaa ja kurkkukipua. Sama pojilla, joista toinen tällä hetkellä on kunnon kuumeessa. Eikä mies paljon eroa, yhdessä tässä yritetään saada arkea rullaamaan puolikuntoisina.

Verikokeista selvisi, että meillä on lasten kanssa mykoplasma ja siinä missä yksi lääkäri ei olisi tuota antibiooteilla lääkinnyt, kirjoitti toinen kuurit samantien. Jouduin sitten miettimään mitä meidän kannattaa tehdä, virus kun periaatteessa paranee itsekseenkin. Toisaalta olemme olleet kipeitä jo niin pitkään, että kierteen katkaisu millä tavalla hyvänsä olisi suotavaa. Siispä kuurit syötiin. Kolme päivää esikoisen lääkekuurin päättymisen jälkeen hänelle nousi kova kuume. Nyt mennään jo neljättä päivää sairastuvalla, mutta virus tämäkin vain. 

Alan olla niin väsynyt tähän jatkuvaan sairastamiseen. Toki me olemme jo tottuneita tähän, olihan minulla lapsena joka kevät keuhkokuume ja pojat aloittivat tautitaipaleensa vauvoina. Olemme syöneet enemmän antibiootteja kuin kenellekään olisi hyvästä, en usko että meidän suolistoistamme on mitään jäljellä. Vastustuskyky on olematon. Ja lisäksi oleskelu mahdollisesti sisäilmaongelmaisessa koulussa ei varmasti ainakaan auta asiaa. Onneksi lapsilla on ollut myös pidempiä terveitä jaksoja, se antaa vähän toivoa.

Olen pohtinut paljon mitä voisin asian eteen tehdä. Ruokavaliosta sokerin ja maitotuotteiden poisjättäminen on harkinnassa, vitamiineja jo syömme kaikki. Entä joku Antioksidanttiklinikka, josko sieltä saisi apua? Minulla on ollut lähete astman hoitotasapainon tsekkaukseen odottamassa nyt kaksi kuukautta,  ja kahdesti olen siirtänyt esikoisen astmakontrollia, ei sinne voi sairaana mennä. 

Vaikea on lähteä maallikkona miettimään miten voisimme vastustuskykyämme parantaa. Vai onko asia niin, että tällä mennään, aivan kuten minä olen koko elämäni mennyt. Jos tästä jotain positiivista yrittää etsiä, niin ainakin on aikaa lukea tenttikirjoja.