Tyhjensin astianpesukonetta ja katse osui ylähyllyllä majaileviin kristallilaseihin. Kysymys kuuluu, että miksi me ei käytetä näitä arjessa, vaan hillotaan kaapin perukoilla odottamassa sitä sopivan juhlavaa hetkeä. Nämähän ovat ihan täydelliset vesilasit sen makaronilaatikon kaveriksi ja aina sitä tulee katettua jotain muuta pöytään. Ei järkeä. Nuo vasemmalla näkyvät muranolaista kristallia olevat kultakoristeiset lasit olen puolestaan nimennyt joululaseiksi. Ja saanut esikoisen odottamaan joulua harva se päivä, että saisi käyttää tuota punaista.
Otin nämä nyt tuohon alemmas esille, että muistan käyttää. Pitäisiköhän kaivaa hopeatkin esille, ei maanantaikaan tuntuisi enää yhtä pahalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti