Lempeitä lomapäiviä

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana ja tälle viikolle saatiin myös mies mukaan lomailijoiden joukkoon. Viime viikko kului vähän tylsissä merkeissä poikien sairastamisen vuoksi, mutta nyt kaikki ovat taas kunnossa ja ilahduttavasti kelitkin suosivat.  

Tähän saakka kesäloma on osoittautunut enemmän kuin rennoksi. Olemme nukkuneet myöhään ja valvoneet myöhään tai ottaneet myöhäisen iltapäivän päiväunia vieretysten. Eräänä päivänä kuopus kapusi flunssaa parantelevan isänsä kainaloon sohvalle, toppautui täkin alle ja nukahti siihen. Oli hetki, jolloin oli aivan hiljaista ja vain linnunlaulu ja ohiajavien autojen hurina kuuluu avoinaiselta parvekkeenovelta. Kesä. 

Olemme viihtyneet hyvin kotinurkilla ja nähneet kavereita vanhempineen esimerkiksi lähipuistossa tai ihan vain omalla pihalla. Lapset ovat kyläilleet kavereillaan tai kaverit ovat leikkineet meillä. Kiireetön aika on ihan supertärkeää pitkän kevään jälkeen, joten yöpaidoissa vanuminen puolille päivin on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Samalla minä olen iloinnut siitä mitä kaikkea ehtii ja jaksaa tehdä, kun saa tehdä omassa tahdissa tai olla tekemättä, valinnan mukaan. Olen maalannut uuden pöydän olohuoneeseen, kierrättänyt ahkerasti tavaraa ja kunnostanut kuopuksen kirjoituspöytää. Olen hoitanut kotijuttuja, napannut vuorotellen aina toisen lapsen mukaani asioille ja ostanut jääkaappin kilokaupalla tuoreita hedelmiä ja vihanneksia syötäväksi. Olen ollut stressaamatta siitä miten talon remontti etenee vai eteneekö lainkaan. 

Olen tehnyt pari pitkään mietittyä sisustusostosta ja miettinyt mitä kaikkea haluamme loman aikana tehdä. Nukkunut pitkään, kun isot poikani jo osaavat olla aamuisin ilman vanhempien jatkuvaa läsnäoloa. Olemme käyneet vanhempieni luona kylässä tai lähteneet ykskaks kaupungille lounastamaan. 

Hengailleet Akateemisessa ja viimeistelleet kesäpäivän jätskeillä Kaivarin rannassa. Aidolla kesämiehellä on jätski eväänä ja polvet ruvella.

Tänään olimme taas puistossa ja parvekkeella olisin viihtynyt vaikka kuinka pitkään kirjaa lukien. Huomisen ohjelma on sama.

Torstaina lähdetään pienelle minilomalle Tampereelle, kun Särkänniemi kutsuu. Viime kesänä jo harkitsimme huvipuistoon menoa, mutta totesimme kuopuksen olevan vielä vähän liian pieni. Nyt metrin rajapyykin ylittäneellä ipanalla on jo huomattavasti paremmat laitevalikoimat tiedossa. Jäämme yöksi Tammer-hotelliin ja tulemme perjantai-iltana kotiin. Viikonlopun jälkeen minä palaan työn ääreen ja pojat jatkavat isänsä kanssa lomailua. 

Ja mitäpä sitä kroonisen matkakuumeen puraisemat muuta kuin seuraavaa matkaa suunnittelemassa. Barcelona on vielä edessä kuun lopulla, mutta minne mennä syyslomalla. Pariisi, Rooma ja Köpis ovat nyt vahvimpina vaihtoehtoina muutaman päivän pyrähdykselle. Myös tasan vuoden päästä koittavan Välimeren risteilyn järjestelyjä olemme aloittaneet, nyt mietitään mikä varustamo ja mikä reitti valitaan. Elämä on tasapainossa, kun sähköpostista löytyy vähintään yhdet lentoliput odottamassa!

Kulttuuria ja kesäteatteria

Toissapäivänä lähdettiin käymään kesäpaikalla. Kurkkasimme rempan edistymisen ja haimme kotiin työkaluja parin pöydän hiomista ja maalaamista varten. Violetti syreeni oli vihdoin kukassa ja juhannusruusukin kukki. Huomaa, että alkukesä on ollut viileä. Ilahduttavasti myös viidakko, jota myös pihaksi kutsutaan, oli niitetty tärkeimmiltä osin. 

Varsinainen määränpäämme oli Sammatti ja siellä kesäteatteriesitys "Mestaritontun seikkailut". Aili Somersalon 1919 kirjoittama, lähes sata vuotta vanha lastenkertomus oli tehty paikallisen teatterin voimin näytelmäksi ja olin bongannut esityksen ihan sattumalta. Tarina, samaten kuin sitä edeltävä "Päivikin satu" on pojille tuttu, sillä sitä on luettu ahkerasti päiväkodissa. Ei vähiten siksi, että päiväkodin ryhmien nimet on poimittu Somersalon tarinasta. 

Samalla lipulla pääsi tutustumaan varsinaiseen kulttuurikohteeseen, eli Elias Lönnrotin syntymäkotiin Paikkarin torppaan. 

Sitten oli aika mennä katsomoon ja odotella näytelmän alkamista. Esitys upposikin lapsiin täydellisesti ja he seurasivat molemmat puoliajat hiiskumatta paikoillaan,  niin jännittävä näytelmä oli. Me aikuiset nautimme, kun lapset pitivät, mutta ei tuo ehkä laadullisesti maailman parasta teatteria ollut. Toki budjetti on varmasti harrastelijateatterissa pieni, mutta sitä suurempi ongelma oli kuitenkin täydellinen ylinäytteleminen monen hahmon osalta. All in all, oli silti kiva käydä, sillä kesäteatteri kuuluu Suomen suveen yhtä oleellisesti kuin sade tai hyttyset. 

Ja ne hyttyset, ne tekivät täsmäiskun allekirjoittaneen nilkkoihin sen parin tunnin istumisen aikana. Tästä se raapiminen alkaa loppuakseen joskus syyskuulla, olen valitettavasti itikoiden herkkuruokaa. 

Keinupoika

Kesäpaikkamme pihalle, omenapuun oksaan, on kiinnitetty keinu.

Nurmikko hipoi keinujaa ja liukkaat ulkohousut tipauttivat lapsen jatkuvasti alas. Ei haitannut. 

Oksien läpi siivilöityvä valo oli kaunis.

Keittiösuunnitelma

Kesäpaikan keittiö tulee Ikeasta. Ruotsalaisen jättiliikkeen valinta oli alusta saakka itsestään selvää sekä budjettisyistä että helppouden takia. Ikean keittiöistä kuulee ristiriitaisia kertomuksia, mutta onneksi korviimme on kantautunut tarpeeksi niitä hyviä kokemuksia. Kun keittiön lisäksi ei tarvitse kestää päivittäistä käyttöä, uskomme ikealaisen kestävän vallan hyvin kesäpaikallamme. 

Katselimme kotona mallikuvia nettisivuilta ennen kuin suuntasimme paikan päälle. Miehen suosikki oli tämä alla näkyvä valkoinen maalaishenkinen ovimalli ja minä liputin harmaiden ovien puolesta. Valkoiseen kuitenkin päädyimme ja eräänä iltapäivänä suuntasimme töiden jälkeen Espoon Ikeaan. Pojat tunniksi leikkipaikalle ja me miehen kanssa keittiötä kokoamaan. 

Paikan päällä palvelu oli asiantuntevaa ja nopeaa. Saimme heti apua keittiösuunnittelijalta ja koska meillä oli jo selvät sävelet toivomiemme asioiden suhteen, oli helppo koota tarvittavat elementit kokonaisuudeksi. Ehdottomasti halusimme kuitenkin myyjän tätä tekemään, sen verran pienistä osasista tuo keittiöpalapeli koostuu. 

Ja tältä se sitten näyttää. Otamme tässä vaiheessa vain pienen tiskiallaskokonaisuuden ja kasvatamme kaappi- ja työtasotilaa sitten ajan myötä enemmän. Yläkaapisto koostuu kuivauskaapista ritilöineen sekä sen vierellä olevasta kuiva-ainekaapista. Alas tulee roskiskaapin ohella laatikoita. Kaapistojen vasemmalle puolelle tulee valkoinen 50 cm leveä perusliesi. 

Kuvasta poiketen keittiön lattia on harmaata lautaa. Näin ollen ajattelimme harmaiden ovien tuovan liian yksivärisen kokonaisuuden ja valkoisen raikastavan puolestaan tilaa. Allas on neliönmuotoinen ja syvä, sillä tiskaus hoituu käsin, ja vieressä on laskutilaa astioille. Halusimme ja haluamme taloon vain aitoja materiaaleja ja sen vuoksi päädyimme puiseen tammitasoon. Laminaatti olisi kenties ollut armeliaampi ja helppohoitoisempi, mutta nyt päästään öljyämään. 

Vetimiksi tulee sekä pyöreitä nuppivetimiä että pidempiä vetimiä valkoisen ja metallin sävyissä.

Keittiön paikka pysyy ennallaan ja liesi tulee vanhan puuhellan viereen, sen ja kaapistojen keskelle. Putkivedot odottavat valmiina ja me puolestaan odottelemme putkimiehen tarjousta lämminvesivaraajasta. Päästään jatkossa tiskaamaan suoraan lämpimällä vedellä sen sijaan, että tiskivesi pitäisi ensin keittää. 

Ja koska takan oleva seinä on niin hyväkuntoinen, laitamme välitilaan ainoastaan lasin suojaksi. Puu sää näkyä sieltä alta oikein mieluusti. 

Remppa on nyt siinä vaiheessa, että yllätyksiä on tullut, aikaa menee pidempään kuin ajateltiin ja budjettia on jouduttu kasvattamaan. Perusmeininki siis! Toiveissa on kuitenkin, että ensi kuun puolivälissä alkaisi olla edes jollain tavalla valmista. Saa nähdä.

Tuotekuvat: ikea.fi.

YSL Belle du Jour

Vuoden pari olen ajatellut, että sininen iltalaukku olisi passeli lisä laukkujeni joukkoon. Oikeastaan heti siitä lähtien, kun hankin YSL:n klassikon Belle du Jour -laukun ja totesin tuon nuden clutchin aivan täydelliseksi niin kokonsa kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Mistä tuo sinisen värin toive sitten tulee, siihen en osaa yksiselitteisesti vastata. Tuntuu vain, että se toimisi kaikenväristen vaatteiden kanssa ja toisi pukeutumiseen pikkaisen särmää. 

Olen siis säännöllisesti aleaikaan katsellut millaisia sinisiä laukkuja nettikaupoista löytyisi, mutta takaraivossa on kummitellut tuo Belle du Jour. Harmillisesti vain merkin vaihdettua nimensä Saint Laurentiksi on tämäkin klassikko muuttunut ja nykyään laukun edessä oleva logo on metallinen hillittyjen tikkauskirjanten sijaan. Erityisesti kullanvärisenä tuo logo vie mieleni suoraan kahdeksankymmentäluvulle ja on muutenkin liian huomiota herättävä makuuni. Jäin siis odottavalle kannalle, ehkä jossain vaiheessa tulisi sopiva vastaan.

Eräänä päivänä töissä oli niin hiljaista, että selailin jälleen kerran erilaisia laukkusivustoja ja kurkkailin myös käytettyjen laukkujen valikoimia. Ja siinä se oli. Belle du Jour sinisenä, kiiltonahkaisena, käytettynä ja sen vuoksi myös edulllisempana kuin normaalisti. En voinut jäädä miettimään, tiesin katuvani ellen osta laukkua pois. Joten ostin ja se saapui minulle alkuperäisessä paketissaan kaikkien kuittien kera, uudenveroisessa kunnossa. 

Onneksi uskalsin ostaa tuon, sillä kyllähän käytettyjen tavaroiden kauppaan aina riskejä sisältyy. Purse Forum on hyvä paikka varmistua laukun aitoudesta ja tosiaan kaikki kuitit sun muut paperit pitäisi aina mukana saada. 

Lopuksi vielä kuva laukusta in action, se on juuri sopivan kokoinen. Ja mikä sopisikaan paremmin kuvausvaatteeksi kun yöpuku.

Että nyt ymmärrätte miksi oli syytä laittaa vauhtia kierrätykseen!

Tukholmassa

Jo keväällä tuli mieleen ajatus lähteä juhannukseksi Gröna Lundiin. Tuumasta toimeen, joten varasimme liput Siljan merialesta ja edullisesti päästiin matkaan, kun Promenade-hytti maksoi tältä porukalta alle sata euroa. Juhannuspäivänä oli sitten aika lähteä katsomaan miltä Silja Serenade parin vuoden tauon jälkeen vaikuttaa. 

Meidät ottivat vastaan kuihtuneet koivut eri puolilla kävelykantta. Voisin ihan lyhyesti vetää aikamoisen monta analogiaa kyseisistä rangoista laivan varuste- ja palvelutasoon, mutta tyydyn sanomaan vain ne merkittävimmät. Serenadea ei ole uudistettu ja se näkyy muun muassa tahraisissa vuodevaatteissa, likaisissa hyteissä ja kulahtaneessa kokonaisvaikutelmassa. Leikkipaikan siirtäminen kesälomien ajaksi konferenssikannelle toi kaivattua lisätilaa, mutta saman yhteyden baari myös ei-toivottuja pikkuhiprakkaisia vanhempia lapsiaan "vahtimassa". Ja ruoka, se oli enimmillään kelvollista. Mutta mitäpä näistä, meidän perheemme viihtyi ja kaikkien mielestä oli kiva olla pitkästä aikaa risteilemässä, olkoonkin että miehen pyynnöstä seuraava Tukholman-reissun hoitunee lentokoneella.

Ainoa todellista haittaa aiheuttanut miinus reissussa oli se, että kuopus sairastui juuri laivan ollessa lähdössä. Minulla oli mukana tavanomainen superarsenaali kaikkia mahdollisia lääkkeitä, joten päätimme sitkeinä sisseinä kuitenkin lähteä merelle. Jälleen kerran lapsen ainoa oire oli kuume, joka lääkkeellä laski pois ja lääkkeen vaikutuksen lakatessa huitaisi samantien lähelle neljääkymppiä. Tuntui jo tutulta viimeisen kuukauden ajalta. Ensimmäisenä yönä kiroilin hartaasti mielessäni kuumeista lasta sylitellessäni. Että pitikin lähteä. Olisin tuolloin varmasti vienyt hänet suoraan lääkäriin keskellä yötä, jos olisi voinut. Nyt ei auttanut kuin antaa vuorotellen Buranaa ja Panadolia ja odottaa maanantaita, menisimme heti satamasta Mehiläiseen kokeisiin. 

Risteilyn aikana esikoinen saikin kahmalokaupalla yhteistä aikaa vanhempiensa kanssa, kun toinen meistä oli hytissä lepäämässä kuopuksen kera hänen kuumeensa ollessa noususuuntainen. Esikoinen kävi isänsä kanssa kylpylässä ja saunassa ja minä sain nauttia herran seurasta niin buffet-pöydän illallisella kuin aamiaisilla. Että se onkin hyvää seuraa, huumorintajuinen ja sanavalmis ipana, jolle kuitenkin vielä parhaiten maailmassa kelpaa äidin seura. Selitin myös hovimestarille kuopuksen tilanteen ja veimme ruokaa mukanamme hytiin, mies kävi sitten yksinään ruokailemassa. Oli ollut kuulemma kohtalaisen ankeata. Leikkipaikalla istuimme vuorotellen, minä nappasin ajanvietteeksi kaikki tax free -esitteet hytistä ja kupin kahvia. Aivan infrenaalinen metelihän siellä oli ja kahmalokaupalla huonosti käyttäytyviä, jonottamaan kykenemättömiä ja täysin vailla minkäänlaista valvontaa olevia lapsia. Tunsin itseni aivan tiukkapipoksi, kun pidin esikoisen näköpiirissä ja muistuttelin miten ollaan ihmisiksi. Viidakon laki todella jyräsi.

Sunnuntaina laiva saapui Tukholmaan ja tajusin yhtäkkiä, että laivaltahan saa vuokrata rattaita. Oli selvää ettei kuopus jaksaisi kävellä minnekään, mutta koska kuume ei aamulla ollut kova, olisi kiva saada hänetkin mukaan maihin. Ensin ajattelimme, että minä jään laivalle kuopuksen kanssa ja mies lähtee huvipuistoon esikoisen kera, mutta koska lapsi tosiaan vaikutti virkeältä päädyimme pakkaamaan hänet lämpimästi rattaisiin, ottamaan lääkkeet mukaan ja lähtemään kaupungille. Huvipuisto jäisi sellaiseen ajankohtaan, kun kuopuskin pääsisi mukaan ja jaksaisi nauttia laitteista.

Metrolla oli näppärä mennä edestakaisin ja jäimme pois Östermalmilla. Tukholma on kyllä niin kaunis kaupunki ja päämäärättömään kävelyyn juuri sopiva. Meidän kävelymme tosin sai päämäärän hyvinkin nopeasti, kun huomasimme NK:n olevan auki ja isojen alennuskylttien koristavan ikkunoita. Sinne siis! Kolusimme lastenosaston, leluosaston ja alakerran kosmetiikkaosaston ennen kuin ostimme juotavaa mukaan ja lähdimme lukuisine kasseinemme takaisinpäin. Emme uskaltaneet olla hirveän pitkään kaupungilla kuopuksen voinnin vuoksi, mutta tämäkin pieni piipahdus teki hyvää. 

Sunnuntai-iltana kuopus jaksoi kuin jaksoikin tulla mukaan syömään kuumeen ollessa poissa, mutta eipä häneen paria ranskalaista kummempaa uponnut. Pehmiskone oli hitti ja vuotuisella maitokokeilulla oleva esikoinen huitaisi kolme tötteröä peräjälkeen. Minä pysyttelin alkupaloissa, mies taisi syödä lämmintäkin ruokaa. Aamiaisesta vielä sen verran, etten ymmärrä miten tuon kokoisesta buffasta ei löydy tuoreita hedelmiä, ainoastaan säilykkeistä tehtyä hedelmäsalaattia. Tai sokerittomia marjoja luonnonjugurtin kaveriksi, nyt tarjolla oli vain hilloja. No, se siitä. 

Räjähtääkö teidänkin hytti ihan totaalisesti viimeistään toisena päivänä, vaikka kuinka yrittäisi pitää tavaroita järjestyksessä? Tämä kuva on otettu oikeastaan miehen tyylistä, josta tykkään tosi paljon. Vapaalla rentoa, mutta siistiä ja töissä sitten pikkutakkia ja kauluspaitaa. 

Mitä me sitten sieltä NK:lta ostimme? Toisen näistä paidoista valitsi äiti, toisen lapsi itse. Onneksi se suostuu yhä pukeutumaan käytännössä mihin vaan (paitsi niihin liian tiukkoihin farkkuihin), joten käyttäköön värejä ja kuvioita, kunhan aina tarpeen tullen suostuu tummansiniseen ja valkoiseen. 

NK:n lasten kenkäosasto on pieni, mutta aivan käsittämättömän kattava. Hyvälaatuisia kenkiä erilaisissa tyyleissä niin, että jokainen varmasti löytää omansa. Esikoinen sai ylimmät tennarit odottamaan jalan kasvamista, merkki on minulle ennalta tuntematon italialainen. Kuopus puolestaan sai Vincentin raidalliset tennarit päiväkotiin ja alimman kuvan Primigin kengät kaupunkimenoihin. Alennukset olivat viidestäkymmenestä seitsemäänkymmeneen prosenttiin ja hintaa kengille jäi neljäkymppiä pari. 

Näiden lisäksi täydensin Dermalogican ständiltä itseltäni loppumassa olevien tuotteiden tilalle uudet purtilot ja ostimme laivalta karkkia sekä samppanjaa. Pojat saivat myös legopakkaukset, joilla on leikitty kotiintulon jälkeen ahkerasti. Minä lähetin kaipaavan huokauksen korkokenkien alennusmyyntejä kohtaan Jimmy Choon osaston ohitse kulkiessamme, mutta jalka ei kestä vielä yhtään korkeiden kenkien käyttöä. Matalilla homma sujuu niin, että iltaisin selviää yhdellä särkylääkkeellä, joten tilanteeseen nähden ihan hyvin. Eihän se luukaan ole vielä täysin luutunut, maltti on siis valttia!