Alelöytöjä

Aika maltillisesti ovat nämä alennusmyynnit saaneet omalta osaltani käynnistyä. Muutamia ostoksia tein ja eilen kävimme yhdessä koko perhe humputtelemassa kaupungilla. Mutta ei mitään överiä, ei mitään tarpeetonta. Onneksi se Bayswater Tote suklaanruskeana myytiin vihdoin loppuun Mulberryn nettialesta. Ei tarvitse enää kuolata. 

Mieheltä sain joululahjaksi kirjojen ohella lahjakortin Zioon ja eilen kävimme ostoksilla. Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä, vaikka ensin hieman pohdinkin onko korkoa liikaa. Platoopohja teki kengistä kuitenkin todella mukavat jalassa ja ei muuta kuin kassalle. Toinen ostos oli Wondersin mustat nilkkurit, sellaiset jokapaikan kengät. Alennettuna hintaakin jäi alle satanen.

Stockalla käytiin ostamassa täydennystä astia- ja aterinvalikoimaan. Mukaan lähti kolme Artik-ruokalusikkaa, joita meiltä on mystisesti katoillut. Epäilen niiden jonain päivänä löytyvän kuopuksen jäljiltä jostain lastenhuoneen rakosesta tai sitten ne ovat joutuneet jo kaatopaikalle. Nyt on joka tapauksessa taas sama määrä kaikkia aterimia.

Samalla ostimme muutaman uuden Paratiisi-sarjan mukin. Niitä on vahingossa mennyt rikki ja päivitimme määrän. Nyt on kaksi jokaista kolmea sävyä, kauniit kupit kuudelle.

Olen uusien kotivaatteiden tarpeessa, vanhat alkavat olla vähän kulahtaneita. Vaihdan aina samantien vaatteet tultuani kotiin ja hengailen täällä trikoisissa housuissa ja pitkähihaisissa paidoissa. Haluan silti olla kotonakin ihmisen näköinen ja heitän rikkinäiset vaatteet surutta roskiin. Odottelenkin parhaillaan H&M:ltä paketillista uusia housuja ja paitoja. 

Pojat saivat muutamia vaatteita Popista, mutta mitään ihmeempää ei sieltä löytynyt. Esikoiselle kirkkaansiniset tvillifarkut seuraavassa koossa odottamaan ja molemmille yhdet päiväkotipaidat. Myös Pomp de Luxen alennuksista tilasin kuopukselle reilulla kädellä paitoja ja housuja, nämä myös päiväkotiin. Hän alkaa siirtyä kokoon 98 cm ja niitä tarvittiin. Muutama Mayoralin paita on myös odottamassa ipanoiden kasvua.

Lopuksi oli tietysti kurkattava Akateemisen alekirjat. Itselleni en lopulta ostanut mitään, mutta pojille Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan sekä pari muuta opusta. Edullisesti selvittiin tällä kertaa!

Bye Bye Christmas!

Joulu alkaa taas tältä vuodelta olla pulkassa. Me olemme viettäneet superrentoja ja ihania päiviä, mutta pian alkaa riittää. En itse pidä asioiden pitkittämisestä ja joulun viettäminen loppiaiseen, saatikka sitten nuutinpäivään saakka tuntuu liialliselta. Niinpä uutena vuotena käännämme katseet uuteen ja riisumme kodin koristeista. Ensi vuonna jälleen.

Tänään on syöty viimeisiä suklaita ja jo eilen tehtiin siivousoperaatio kotiin sekä käytiin ruokakaupassa ilman, että ostoskorissa oli suklaita, glögiä tai torttutaikinaa. Eilen illalla tässä huushollissa alkoi myös järjestyksessään miljoonas unikouluyritys, kun pojat siirtyivät nukkumaan omaan huoneeseensa, omiin sänkyihinsä. Minä en jaksa enää kymmentä herätystä per yö ja tilanpuutetta. Niin ihania kuin vieressä tuhisevat pallerot ovatkin, herään joka kerta toisen vaihtaessa asentoa. Ei enää. Nyt pitää saada uniasiat kuntoon. Ensimmäinen yö ja tämä alku toista on ollut menestys, mutta en uskalla puhua vielä enempää aiheesta. Katsotaan nyt muuttuuko uusi nukkumatapa rutiiniksi.

Tuleva vuosi on toivottavasti terveempi kuin tämä vuosi on ollut. Jotta en sairastaisi ihan koko aikaa, olemme miehen kanssa päättäneet tehdä ruokavalioremonttia, ostaneet ison kasan vitamiineja ja kolmantena sitten tämä yöunet kuntoon -projekti. Vastustuskykyä on pakko saada paremmaksi, en yksinkertaisesti halua olla jatkuvasti kipeänä. 

Mutta vielä kurkkaus meidän jouluumme tänä vuonna. Kaikki alkoi tietysti joulujuhlista, joiden jälkeen koristeltiin kuusi. Olimme ostaneet sen jo edellisenä päivänä ja kuusi tuotiin kotiovelle samalla, kun me miehen kanssa herkuttelimme Katajanokan Kasinon joulubuffassa.

Esikoisen kanssa käytiin ostamassa vähän katseiden kestävää raitavaatetta Popista, ihan joulunpyhien oleilua ajatellen. Ipanat viihtyivät pyhät päällään uudet Lentsikat-yöpuvut. Luonnollisesti.

Ennen joulua askarreltiin. Bongatkaa kuvista muiden muassa joulu-Yoda kädessään valomiekka, kyklooppitonttu ja itkevä joulutähti.

 Aattoaamuna tonttu oli jättänyt joulusukkiin rusinoita ja pipareita aamupalaksi. Esikoinen vannotti kertomaan totuuden, ei tonttuja ole olemassakaan ja äiti laittaa tavarat ja herkut sukkiin.

Omat paketit jäivät kuusen alle odottamaan joulupäivän aamua, kun me suuntasimme vanhemmilleni heti joulurauhan julistuksen jälkeen.

Pukkijännitys oli suuri.

Kun punanuttuisen miehen ääni kuului alakerrasta, läppäsi kuopus kädet silmilleen ja kiljaisi "Apua, piiloon!"

 Jo helpottaa!

Ipanat nukahtivat jouluyönä vasta puolenyön aikaan autoon, kun lähdimme kohti kotia. Neljä tuntia myöhemmin yritti esikoinen ylös ja lahjoja avaamaan. Lopulta saimme armonaikaa seitsemään, sitten ei enää kumpikaan lapsi kestänyt odotusta.

Jee, paketista paljasstui ykköstoive!

Seuraavaksi sitten aleostoksista, joululahjoista ja siitä elämäntaparempasta. Niin ja unikoulusta. Ja luetuista kirjoista suosituksineen. Eiköhän tämä bloggaus tästä taas kiihdy!

Joulu on täällä

Jouluiloa! Me hauduttelemme täällä riisipuuroa, viimeiset luukut joulukalenterista on avattu ja tonttu oli aamuksi jättänyt joulusukkiin herkkuja aamupalaksi. Joulurauhan julistuksen jälkeen lähdemme vanhempieni luokse ja tulemme sitten yöllä kotiin. Meillä on edessä pitkä joululoma, lapset palaavat päiväkotiin vasta loppiaisen jälkeen ja me miehen kanssa teemme satunnaisia työpäiviä. Rentoutumista siis luvassa, toivottavasti teille myös!

Vuosi lähenee loppuaan

Olen aikaisemmin jo kirjoittanut tänne, kuinka tämä vuosi on ollut yksi vaikeimmista elämässäni. Monien ilonhetkien oheen on valitettavasti mahtunut ihan liikaa suurta surua ja asioita, joiden läpikäyminen jatkuu yhä. Uskalsin jo kääntää katseeni ensi vuoteen, joka toivottavasti olisi onnellisempi. Elämä kuitenkin yllätti vielä kerran ja saimme toissapäivänä tiedon isoäitini poismenosta. 

Meidän perheessämme on siis jälleen tuore suru, joten blogi saattaa jonkin aikaa olla hiljaisempi. Lähdemme vielä ennen joulua hautajaisiin, myös pienet pojat tulevat ensimmäistä kertaa mukaan. Kuten isäni puhelimessa huokaisi, mikä tässä joulussa onkin. Jo kolmatta vuotta peräkkäin olemme menettäneet läheisemme juuri joulun alla. Myös isoisäni menehtyi aikanaan lähes kymmenen vuotta sitten jouluna. 

Kävimme eilen poikien kanssa viemässä kassillisen leluja, kirjoja ja pelejä Spr:n ja kirkon järjestämään joulukeräykseen vähävaraisille perheille. Samalla kertaa ajoimme kummitätini haudalle sytyttämään kynttilän hänen menehtymisensä vuosipäivälle ja sytytimme toisen myös isoäidilleni. Pienistä suista kuuluivat taas ne viisaimmat sanat. Esikoinen kertoi olevansa pahoillaan, kun minulla on suru mummoni menettämisen vuoksi. Kuopus taas lohdutti, että mummo on nyt katselemassa meitä tähdellä, siellä se nukkuu ja koristelee seuraavaksi varmaan joulukuusen.

Myös pojat pääsivät kotona koristelemaan. Rutiinit pelastavat paljon, ihan se arjessa kiinni pysyminen.

Itsekin laittelin vähän joulua esille. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, kunnes jälleen tulee aika ja halu kirjoittaa. Ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa.

Vaahteramäen Eemeli, aka kuopus 3 vuotta

On pitänyt kiirettä viime päivinä. Eilen oli kuitenkin juhlapäivä, kun huomenna kolme vuotta täyttävää kuopustamme juhlittiin sukulaisten ja ystävien voimin. 

Pyysin kukkakauppiaalta sellaista kimppua, jonka Eemelin äiti Alma olisi voinut käydä niityltä poimimassa. Näin joulukuussa. Hieno tuli!

Päivänsankari!

Onnitteluhalaus isoveljeltä.

Kattaustarvikkeita teeman mukaan.

Miehen kuningasidea kakunkoristeeksi. Lipputanko on varrastikku ja nuppi hopeanvärinen nonparellikuula. Eemeli ja Iida on tulostettu netistä ja väritetty. 

Siellä se Iida kurkkii Marjolahteen päin.

Sankari otti onnittelulaulut vastaan onnellisen muikeana.

Jokaisten lastenkutsujen hitti, onginta. Kuopus ei vielä varsinaisesti saanut kaverisynttäreitä, ajateltiin odotella vuosi ennen päiväkotikavereiden kutsumista. Serkut ja ystäväperheiden lapset olivat tietysti kutsulistalla.

Kakkuina oli Kakkugalleriasta mustaherukka-suklaata ja mango-limeä. Alkuperäinen tilauksemme, eli mansikka-vadelma-valkosuklaa, oli jossain aivan muualla kuin noutopaikassa Bulevardilla. Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun Kakkugalleria möhlii. He unohtivat muun muassa tehdä ja toimittaa hääkakkumme. Todettiin miehen kanssa, että nyt riittää. Emme enää tilaa sieltä.

Hienosti sammuivat!

Bubbling under: minä.

Huomenna on tosiaan kuopuksen virallinen kolmevuotispäivä. Aamulla heti mennään neuvolaan, päiväkodissa tarjotaan keksejä ja iltapäivällä kotiin tultuamme annetaan lahjat ja pidetään vielä pienet jäätelökekkerit. Sitten se on tämäkin herra juhlittu kunnolla seuraavaan vuoteen ja voidaan aloittaa keskittyminen jouluun.