Impulssiostaja

Naapurustossamme on liike, jonka ohi en vain pääse. Askeleet eksyvät sisään ja ennen kuin huomaankaan olen kassalla kaivamassa korttia esiin ja kannan paperikassia kotiinpäin. Vector Factory, täynnä kauniita ja ah niin tarpeellisia tavaroita omistaa.

Tällä kertaa lapset saivat pahvisen itse väritettävän merirosvolaivan (alennuksessa!).

Sitten me ostettiin miehen kanssa sarvet. Koska täytyyhän nyt sarvet olla. Odotettuaan viikon pääsyä seinälle sai mies ne lopulta kuopuksen avustuksella ruuvattua paikoilleen.

Tätä keittiöpyyhettä olen katsellut jo tovin, nyt nappasin mukaan.

Ja se, mitä oikeastaan menin ostamaan, näkyy tässä. Melamiinisia jogurttikulhoja ipanoille. Kuopus voi vaikka opetella näppärästi samalla aakkoset, kun lapioi ruokaa suuhunsa. Voittavat kauneudessaan Ikean muovikulhot 6-0. Eri asia toki on, tarvitsevatko lapseni kympin kappaleelta maksavia muovikulhoja.

Ehkä minä tarvitsin?

Ill feelings

Mykoplasma, molempien poskionteloiden tulehdus, joka tod.näk. myös otsaontelossa, keuhkoputkentulehdus ja viikon sairasloma. Kaksi päällekkäistä antibioottikuuria ja koko ihmisestä veto täysin poissa. Hikoilen kävellessäni makuuhuoneesta keittiöön, jalat ovat velttoa spaghettia enkä jaksa pitää lehteä käsissäni lukiessani. Siispä nukun tai luen kirjaa, jonka voin tukea rintakehää vasten. Yhtälössä mukana juuri uudessa työpaikassa aloittanut mies sekä kaksi hoitoa vaativaa lasta.

Kuka auttaa? Äiti. Hän on tulossa tänne parhaillaan muusit ja lihapullat mukanaan ja aikoo kuulemma tehdä täällä sekä riisipuuroa että jauhelihakeittoa. Hakee pojat päiväkodista ja viihdyttää miehen paluuseen saakka. Sanoinko jo, että Äiti. <3.

Josko näillä lähtisi tauti. Tai siis taudit.

Strike a pose

Meidän lastemme päiväkodissa valokuvauksen järjestää vanhempaintoimikunta ja kuvaajana toimii Kuvamuisto Oy. Tässä muutama maistiainen tämän vuoden kuvista koevedosten muodossa. Lienette kanssani samaa mieltä siitä, että kymppi plussan kuvat ja voin lisätä, että jälleen kerran. Pikkutyypit poseeraa minkä kerkeää ja loistava kuvaaja tekee hyvää työtä. Suosittelemme!

Promovendi

Postiluukusta kolahti kutsu Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioon ensi vuoden toukokuussa. Mietin jo miten hääpuvusta saisi muokattua yhden tarvittavista iltapuvuista ja että mies pääsee frakkiostoksille. Kustannuksiin on toki lisättävä lastenhoitajan kulut kolmelle päivälle. Me nimittäin taidetaan osallistua, minä promovendinä ja mies seuralaisena!

Oletteko olleet? Kannattiko?

Nespresso Lattissima+

Kahvikoneesta oli mies puhunut jo jonkun aikaa. Olin ensin vastahankaan ja ajattelin hifistelyvälineen joutuvan kuitenkin hetken käytön jälkeen kellariin pölyttymään. Mies jatkoi puhumista ja viimeksi sanoi koneen olevan hänen joululahjatoiveissaan. Tuolloin vehje odotti jo piilossa paketoituna isänpäivää.

Päädyin Nespressoon oikeastaan sattumalta. Huomasin tarjouksen Hullujen päivien aikaan ja tutkittuani hetken internetin ihmeellisen maailman tarjoamia arvosteluja vakuutuin koneen olevan ihan kelpo hankinta. Mies ei lähde aamulla käyntiin ilman kahvia, mutta kokee aamun härdellissä tavallisen kahvin keittämisen ja juomisen ehkä hieman aikaavieväksi. Nyt on helppo painaa nappia ja huitaista silmät avaava espresso hetkessä!

Kyseessä on siis DeLonghin valmistama Nespresso Lattissima+. Koneella saa valmistettua cappuccinon, latten ja espresson lisäksi tuollaisen "normaalin" kahvin, lungon. Mies on maitokahvien ystävä ja häntä ajatellen ajattelin tämän kyseisen kahvikoneen olevan hyvä valinta. Irrotettavan maitosäiliön voin laittaa jääkaappiin ja napata taas sieltä, kun haluaa tehdä maitokahvia. Automaattinen virrankatkaisu on hyvä varmuuden varalle ja koneen sisältä löytyy pieni säiliö käytetyille kahvikapseleille.

Vihdoin ja viimein saivat espressokuppimmekin käyttöä! Ja vaikka ajattelin etukäteen jatkavani sinnikkäästi Moccamasterin ja Parisien-kahvin ystävänä, olen itsekin pyytänyt miestä tekemään jo muutaman kerran itselleni kahvia Nespresson koneella.

Paketin mukana tuli maistiaisia jokaisesta Nespresson kahvimausta ja viikonloppuna teimme tilauksen Nespresson sivuilta, piti saada lisää suosikkimakuja. Mies käyttää tummista tumminta Ristrettoa espresson lisäksi maitokahviensa pohjana ja minä totesin tummanruskeakuorisen Roman olevan omaan makuuni sopivaa. Lopuksi otettiin vielä muutama kausimaku lähetykseen mukaan ja vanilja maistuukin kahvissa selvästi. Osto on todella helppoa tuolta Nespresson omasta nettikaupasta ja lähetys tuli kahdessa päivässä postiin. Kun kerrostalomme jätehuoneesta löytyy vielä metallinkeräys on kapselit helppo kierrättää eteenpäin ihan samalla tavalla kuin kierrätämme kaiken muunkin metallin. Kahvinjäämät noista alumiinikapseleista palavat sulamisprosessissa pois.

Punaiset kapselit ovat kofeiinittomia ja ainoita näytepakkauksesta jäljelle jääneitä...

Tässä keittimellä valmistettu latte. Ja seuraavaksi joululahjalistalle sitten kunnolliset lattelasit.

Sunnuntain rauha

Sunnuntai-iltapäivä, mies uimassa esikoisen kanssa ja minä sekä kuopus vanumassa kotona. Sairastelusaagan seuraava osaa näytellään parhaillaan, minun ääneni on nimittäin lähtenyt lomailemaan ja tilalle on tullut tuuraamaan herkkä basso. En uskaltanut flunssan pahenemisen pelossa lähteä uimaan mukaan ja siispä kuopuskin jäi kotiin. Juuri nyt tuntuu hyvältä valinnalta, kun vieressä on kupillinen kuumaa kahvia ja sylissä pienet varpaat siliteltävänä. Kauppaan me lähdemme vielä tänään, mutta muuten otetaan rauhallisesti.

Eilen päätettiin yhteistuumin lähteä vielä kerran pyöräilemään ennen kuin laitetaan fillarit talviteloille kevättä odottamaan. Sitä ennen olin jo tehnyt pari vuoallista lasagnea valmiiksi ja siivosimme kaikki neljä yhdessä poikien huoneen. Kannnoin muovikassillisen silkkaa roskaa huoneesta pois, vaikka arvatenkin olivat poikien suuria aarteita. Kiviä, kuivia lehtiä ja oksia, keppejä ja paperisilppua. Sälää. Ahkerasta siivouksesta lupasin palkkioksi kahvilakäynnin pyöräilyn lomaan ja näin tehtiin. Kotimatkalla kuopuksen pyörä kurvasi yhtäkkiä pientareelle ja kun käännyin katsomaan näin ummistuneet silmät ja nyykähtäneen pään. Päiväunet poisjättänyt lapsi se siinä nukahti istualleen satulaan kesken polkemisen. 

Alkaa jo tämä jatkuva sairastaminen tympiä. Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, kalpeus on aikamoinen ja pahemmin en vapaapäivinä ole jaksanut meikkaillakaan. Auttaisi ehkä. No, jospa tämä tästä taas ennen kuin seuraava pöpö päiväkodista tai muualta meille rantautuu. Pyöräasiassa puolestaan tehtiin sellainen havainto, että esikoinen tarvitsee ensi keväänä uuden fillarin. Tähän saakka olemme saaneet pyöriä käytettynä ja ne ovat palvelleet oivallisesti. Nyt päätimme kuitenkin miehen kanssa, että lapsi saakoon ensimmäistä kertaa ihan ikioman uuden pyörän ja vieläpä itse valitun sellaisen. Tämä saisi olla myös hieman pitkäikäisempi kuin nykyiset pieniksi jääneet poljettavat. 

No nyt täällä soi Robin, kun kuopus on laittanut Youtuben päälle isänsä iPadista ja kuuntelee suosikkiaan. Epäilemättä toinen ykkösfanitettava on soittolistalla odottamassa vuoroaan. Voihan Heikki Kuula ja Koirakaveri.

Nostalgiatrippi

Muistatteko lapsuudestanne "Olipa kerran elämä" -sarjan? Me miehen kanssa olemme 1980-luvun lapsina katsoneet kyseisen tuotannon useampaankin kertaan, ja jokin aika sitten keksin tilata sen myös lapsille. Ongelmahan siitä tuli, tätä harvinaisuutta kun ei oikein mistään enää saa. Meidät pelasti huuto.net ja paketti saapui tänään. 

Esikoinen on lumoutunut valkosoluista, viruksista, kromosomeista ja solurakenteesta. Tänään he katsoivat isänsä kanssa jo muutaman jakson ensimmäiseltä dvd:ltä, joita boksissa on yhteensä kuusi. Jaksojakin muistaakseni lähemmäs kolmekymmentä. Nyt on siis käsitelty elämän alkaminen planeetalla sekä ihmisen syntyminen. 

Esikoista kiinnosti milloin se esihistoriallinen aika oikein olikaan ja elivätkö silloin apinat maapallolla. Oliko se sitä aikaa, kun isoäiti oli nuori? Kuopus oikoi vielä vähän lisää ja kysyi suurin silmin onko hänen isoäitinsä siis apina. 

Seuraavaksi sitten "Olipa kerran ihminen" ja "Olipa kerran avaruus" käsittelyyn. Niitä koskevia kysymyksiä odotellessa.

Daddy Dearest

Vähän ennen kahdeksaa totesin mahdottomaksi pidätellä kahta pientä innostunutta poikaa. Ei siis muuta kuin kahvia tulemaan, aamiainen pöytään ja päiväkodissa tehdyt kortit mukaan ja isää herättämään. Pojat olivat varmoja, että minun paketistani paljastuisi isälle uusi tietokone. Olihan esikoinen kirjoittanut isänpäiväkorttiinsa, että "paljon suukkoja isille. Isi tykkää tietokoneesta ja puhelimista. Niistä se tykkää." True.

Kuorista paljastui hirmuisen hienoja askarteluja. Esikoisen kortti vasemmalla, kuopuksen piirtämä kravattikaulainen isä oikealla. Myös kuopus oli kertonut korttiin isästään. "Isi tykkää keltasesta. Isi tykkää ruoasta. Me pelattiin isin kanssa, mä voitin, mun pupu voitti. En haluu enää kertoa.." 

Kuopus oli askarrelut myös hienon kravatin isälleen.

Mitä sieltä paljastuu?

Kuopusta jännitti, esikoinen haki oma-aloitteisesti sakset, että päästiin avaamaan pakettia.

Nespresso Lattissima+ on odotellut varastokopissa Hulluista Päivistä saakka. Mukana tuli myös testiin jokaista saatavilla olevaa makua. Kahvikone oli miehen toive, jonka hän esitti myös jouluksi. Ehdin kuitenkin edelle.

<3

Iltapäivällä lähdimme syömään vanhempieni luokse ja herkuttelimme kalalla sekä Sacher-kakulla viinin ja samppanjan kera. Ukki sai lahjaksi kesäisellä Saksan-matkalla otetun valokuvan itsestään pienten poikien kanssa ja minä pengoin hieman lisää vanhoja kirjoja äitini varastoista mukaani. Illalla aloitettiin jo poikien kanssa uusi iltasatu, Uppo-nalle nimittäin. Esikoinen myös rohkaistui esittelemään lukutaitoaan myös isoäidilleen, joka oli ihan fiiliksissä ja hämmästynyt siitä, että lapsi ei edes tavaa, vaan lukee suoraan. Hän vanhana opettajana kehotti pitämään huolen siitä, että myös tavaaminen luonnnistuu ja muistuu mieleen, on kuulemma tärkeää oikeinkirjoituksen oppimisen kannalta. Me lueskelemmekin lapsen kanssa minun vanhaa aapistani, koska se on esikoista hauska. Siinä on tavut, "su-si ui" ja sitä rataa. "Ar-mi on so-ma mor-si-an."

Kysyin myös pitääkö huolestua, jos lapsi joskus arvaa sanan lopun sen sijaan, että jaksaisi lukea loppuun asti tai kaksikirjaimisissa sanoissa kirjaimet vaihtavat paikkaa. Entäpä kirjoittaminen, korjaanko, jos sanoista puuttuu joitakin kirjaimia, esimerkiksi lapsen kirjoittaessa sukunimeään yhdellä s-kirjaimella kahden sijasta. Äiti katsoi hetken, kielsi ehdottomasti korjaamasta ja sanoi, että yleensä toisella luokalla olevilta eivät enää sanojen kirjaimet vaihda paikkaa. Että kuinka vanha lapseni olikaan? Point taken. 

Uhma tuli taloon

Meillä oli pitkään rauhallista sen jälkeen, kun kuopuksen edelliselle uhmakaudelle keväällä sanottiin hyvästit. Esikoinen nyt tuiskahtelee alkavaa kuusivuotisuhmaansa, mutta kuopuksen kanssa olemme eläneet leppoisaa rinnakkaineloa. Tähän saakka.

Se alkoi ihan yllättäen ja eritoten pyytämättä, kun ipana kieltäytyi pukemasta vaatteita päälleen. Sen jälkeen joka ikinen pukeminen, eritoten ulkovaatteiden laittaminen, on ollut yhtä huutoa. Lapsi itkee, kiukkuaa ja heittelee vaatteita ympäriinsä samalla, kun vanhemmat kiristelevät hampaitaan. Eikä pukeminen ole ainoa hankaluutta aiheuttava asia, ylipäänsä elämä on juuri nyt lapselle vähän vaikeaa.

Uhma tuli käymään. Kuopus täyttää ihan pian kolme ja nyt on näköjään taas aika koetella hieman rajoja ja kieltojen pitävyyttä ja kasvaa sitä myöten omaksi itsekseen. Oppia toimimaan tässä maailmassa. Mutta voi kirosanojen joukko sentään, että ottaa välillä aivoon taistella raivopäisen pikkutyypin kanssa. 

Lapseni repertuaariin kuuluu muun muassa ajaa ostoskärryillä päälle kaupassa, karjua jokaisessa mahdollisessa käänteessä vanhempien olevan kakkapyllyjä ja pistää jäähyllä vastaan niin paljon kuin vain voi. Tähän kun lisätään yleinen kovakorvaisuus ja jokaikisen lähdön mahdottomuus ilman järkyttävää karjumista, voin sanoa että ei ole lempiaikaani tämä. Sanomattakin lienee selvää, että päiväkodissa lapsi käyttäytyy moitteettomasti.

Tuo tuossa oikealla.

Uhmiksen pelastus on isoveli. Eräänä aamuna esikoinen auttoi kuopukselle vaatteita päälle ja pesi vielä hampaatkin, että ehdittiin päiväkotiin. Me muuthan olimme jo ulkovaatteissa eteisessä, uhmis sen sijaan karjui olohuoneessa sukkahousut jalassa. Esikoinen kohauttaa harteitaan, pikkuveljellä on nyt kiukkuikä eikä siitä sen enempää. Haluan samanlaisen zen-asenteen itselleni, kiitos.

Vielä pari sanaa ihan toisesta aiheesta, nimittäin blogeista ja niissä julkaistuista kuvista. Aiheesta on viime aikoina ollut paljon puhetta, eritoten internetistä haettujen kuvien tekijänoikeusasioista. Olen muutaman päivän miettimisen jälkeen päätynyt siihen, että toki täälläkin tulee yhteisiä pelisääntöjä noudattaa ja tämä mielessä käynyt kaikki postaukseni lävitse. Osan poistin kokonaan, osasta otin kuvia pois. Tästä eteenpäin kuvitan postaukseni vain itse ottamillani kuvilla, nettikaupoista lähteineen esitetyillä kuvilla tai firmojen markkinointimateriaaliksi tarkoitetuilla otoksilla. 

It's officially on!

Kun pyhäinpäivä on ohitettu, siirrytään tässä taloudessa hiljalleen joulunodotuksen ihanaan aikaan. Tänä vuonna aloitin valmistelut tekemällä muutaman ihanan jouluisen ostoksen. Mutta ensin siitä pyhäinpäivästä.

Kuka enää muistaa pyhäinpäivää kaiken halloween-vouhotuksen keskellä? Alkujaan pyhäinmiestenpäivä on kuitenkin sitä meidän kulttuuriimme kuuluvaa perinnettä siinä missä halloween on tullut merten takaa. Ei sillä, en minä mitenkään ohjelmallisesti vastusta halloweenin juhlimista, mutta en pidä kaikesta siihen liittyvästä krääsästä ja materialismista. Se on pyhäinpäivän hiljaisuuden ja hiljentymisen vastakohta. Mutta kulttuuri muuttuu ja uusia tapoja omaksutaan. Niinpä meilläkin laitettiin lapsille naamiaispuvut päälle perjantain päiväkotijuhlaan ja koristeltiin ystävien illanistujaisten pöytä parilla poikien leluhämähäkillä. 

Meillä tosiaan viime perjantai keskittyi kovasti halloweenin juhlintaan, tosin päivän alkuperäisestä ja oikeasta päivämäärästä myöhässä. Lapset juhlivat ensin päiväkodissa naamiaisten merkeissä ja lähtivät sitten yökylään isovanhemmilleen. Me miehen kanssa emännöimme ja isännöimme aikuisten juhlia kotonamme. Tässä pienet Hämis ja Teräsmies valmiina lähtöön:

Myös juhlat onnistuivat hyvin, vaikka minä tulinkin päivän aikana uudelleen kipeäksi ja päädyin nukkumaan jo puoliltaöin.

Lauantaina oli sitten pyhäinpäivän vuoro, kun veimme kynttilöitä haudoille ja juttelimme esikoisen kanssa päivän merkityksestä ja siitä miksi tätä pyhää vietetään. Myös parvekkeen kynttilälyhdyt syttyivät ensimmäistä kertaa tälle syksylle.

Ja nyt on sitten aika laskeutua odottamaan joulua. Eilen korkkasin glögikauden ja asettelin ensimmäisen uuden joulukoristehankinnan pöydälle marraskuuta ilahduttamaan. Piipahdin lääkärikäynnin yhteydessä White on Whitessa ja käytin lahjakorttini ihanuuksiin. 

Toisessa purkissa on kuvioina tähtiä, toisessa tekstiä. Molempia voi käyttää kynttilälyhtyinä tai vaikkapa karkkien tai joulupipareiden säilytykseen. Tarjotin antaa ryhtiä ja tekee purkeista asetelman.

Niin, olen tosiaan sairauslomalla koko tämän viikon. Toissaviikkoinen flunssa äityi jälkitaudeiksi ja nyt lääkitään niin korva- kuin keuhkoputkentulehdusta tuhdeilla tropeilla. Aion todella vain levätä koko viikon, sillä tämä sairastelu alkaa jo riittää. Epäilen myös, että en malttanut olla aloillani tarpeeksi flunssan kanssa enkä levännyt riittävästi. Tässä lopputulos. Onneksi on sitä glögiä ja pino hyviä kirjoja yöpöydällä.

Kyllä näillä eväillä toivutaan!