Kuvia arjesta

Välillä on virkistävää pitää tekstit minimissään ja antaa kuvien kertoa mitä täällä on viime päivinä puuhailtu. Aloitetaan viime perjantaista, kun olin muiden vanhempainyhdistyksen aktiivien kanssa pitämässä discoa paikallisessa nuorisotilassa. Tikkarit odottivat buffetissa valmiina, mutta valitettavasti kato kävi. Asiakaskato nimittäin, olisiko ollut kauniin kesäisen illan syytä.

Samana päivänä tein taas löytöjä paikalliselta nettikirpparilta. Kuvitelkaa tämä matto kesäkodille meidän makuuhuoneeseemme, jossa kaikki muu on valkoista. Siitä tulee niin hyvä. Vielä kun saataisiin se remppa alkamaan.

Lauantaita vietettiin pikkukundien kanssa kolmisin ennen iltaa, jolloin vierailtiin kuopuksen kanssa ystävien tytön synttärijuhlissa. Sitä ennen käytiin potkulautailemassa, lastenvaateliikkeen poistomyynnissä ja hengailtiin vaan. 

Poistomyynnistä löytyi tosi kivoja juttuja poikien vaatekaappiin, muun muassa kuvan Little Marc Jacobsin tennarit kuopukselle. Ja naulakko. Kukkiakin haettiin lauantain kunniaksi kotiin.

Sunnuntain teema selviää tästä kuvasta. Minä nukuin pitkät päiväunet ja ulkoiltuaan useaan kertaan nukahti kuopus kesken illan isänsä jalkaa vasten. 

Maanantaina meillä oli miehen kanssa treffit Kansallisoopperassa. Olin ostanut liput Oopperan kummitukseen loppukesästä viime vuonna ja nyt oli näytöksen aika. Ei valittamista, goottikauhuromanttiset sävelet viihdyttivät reilut kaksi ja puoli tuntia. Minun puolestani tosin reilusti lyhyempikin setti olisi toiminut, mutta Lloyd Webberin teoksista tuskin saa tuosta noin vain jättää osia näyttämättä. Meidän kuunnellessa hyvää musiikkia oli täti ilahduttanut siskonpoikiaan maanantaikarkeilla. Varma veto.

Ja niin tultiin jo eiliseen. Duunivaatteiksi valikoitui perussettiä, eli siniset farkut, valkoinen toppi ja sinivalkoraidallinen jakku. Jalkaan Wondersin siniset ballerinat, olalle Neverfull ja keväinen asu oli valmis. Huoletonta, helppoa, siistiä ja simppeliä, sitä tämä työpukeutumiseni suurimmalta osin on. Työpäivän jälkeen mentiin normimeiningillä, eli pojat kyytiin, kauppaan ja kotiin tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä ja tekemään läksyjä. Sen jälkeen ipanat ulkoilemaan ja iltapalalle sisään. Ai että nämä valoisat illat, tennarit ja lippikset tuntuvat hyvältä taas talven jälkeen!

Arvonta: Voita Bikini Hiit Challenge -verkkovalmennus!

Kolme viikkoa BHC-treeniä on nyt takana ja arvatkaapa mitä. Tein jokaisen treenin tunnollisesti ja kolmannella viikolla huomasin odottavani iltaa ja sen kaksikymmentä minuuttia kestävää treenihetkeä. Tällä hetkellä itselläni on menossa bonusviikko, jonka sain kaupan päälle ohjelman ostaessani. Sen jälkeen aloitan kolmeviikkoisen alusta. Ai että, aivan täydellistä kohtuullisen kiireiseen arkeen, joka varmasti monelle on tuttua.

Tuloksiakin on tullut. En ottanut kuvaa ennen aloitusta tai kaivanut mittanauhaa esiin. Se ei ole minulle tärkeää. Tärkeää sen sijaan on parantunut kokonaisfiilis ja reipas sekä energinen olo. Kuin bonuksena vatsanympärykseltä on sulanut siihen talven aikana salakavalasti kertynyttä ylimääräistä ja reidet ovat solakoituneet. 

Olen siis erittäin tyytyväinen ohjelmaan ja sen tuomaan lisäarvoon elämässäni. Sen vuoksi otin yhteyttä suoraan treenin kehittäjiin, Mikko ja Tuovi Joensuuhun, ja ehdotin pientä yhteistyötä. He saisivat näkyvyyttä ohjelmalleen ja te mahdollisuuden voittaa BHC-treenin. Näin sovittiin, iso kiitos heille!

Kerrataanpa vielä mistä on kyse. Bikini Hiit Challenge -valmennus tarjoaa kolmen viikon mittaisen verkkovalmennuksen, jonka aikana saa startin uuteen liikunnalliseen elämäntapaan, pystyy muokkaamaan vartaloaan ja pudottamaan painoa. BHC:ssä treenataan viitenä päivänä viikossa Hiit-tyyliin sykkeet korkealla käyttäen oman kehon painoa hyväkseen. Treeni koostuu 4-6 liikkeen kierroksista, joiden välissä pidetään kymmenen sekunnin tauko ja kierrosten välissä taukoa on minuutti. Kierroksia tehdään omasta halusta ja kunnosta riippuen neljästä kuuteen. Voin luvata, tehokasta on ja hiki virtaa! Kaikki treenit saa ladattua omalle koneelleen ja nettisivujen laskuri on kätevä lisä treenaukseen. Käy myös kurkkaamassa sivustolta Uuden Elämän Alku lisätietoa!

Ja nyt alkaa se kiva osuus, eli laitetaan blogin ensimmäinen arvonta ikinä käyntiin. Kommentoi tähän postaukseen nimelläsi tai nimimerkillä, niin olet mukana kahden BHC-treenin arvonnassa. Luit oikein, onnellisia voittajia tulee olemaan siis kaksi! Kilpailuaikaa on tasan tämä viikko, eli kilpailu sulkeutuu sunnuntaina 22.5.2016 klo 23.59. Ensi maanantaina arvon voittajat. 

Kaikille tasapuolisesti onnea arvontaan!

Toinen kesä talolla

Siellä se meitä odotti. Uinui läpi talven lumien ja heräsi kevätauringon säteiden myötä taas uuteen kukoistukseen. Odotti kärsivällisesti pitkän talven yli sitä hetkeä, kun avain kiertyi lukossa ja me astuimme jälleen sisälle. Haistelimme ilmaa, ihan hyvältä vaikuttaa. Käänsimme sähköt ja vedet päälle, avasimme ovet ja ikkunat ja annoimme kepeän kevätilman korvata talven paksun ja painavan sisäilman. Aloitimme kesän. 

Olen kirjoittanut talosta, sen hankinnasta ja ensimmäisen kesän remontista paljon jo aiemmin ja löydät ne kaikki tunnisteen "kesäkoti" alta. Pienenä briiffinä ja muistinvirkistyksenä kuitenkin kerrottakoon, että kyseessä on siis sata vuotta sitten rakennettu ja todennäköisesti 50-luvulla laajennettu pientilan päärakennus maalaismaisemassa, alle kahden tunnin ajomatkan päässä kotoamme. Talossa on pinta-alaa 150 neliötä, iso tontti ja valtavasti mahdollisuuksia. Jo ensimmäisellä kerralla siitä tuli tunne, että tämä paikka on meidän. Ja sama tunne vain voimistui, kun helatorstaina aloitimme talon kesäkauden, toisen meidän omistuksessamme.

Jos ensimmäisen kesän remontti käsitti alakerran, oli nyt aika aloittaa yläkerran kunnostus. Remonttiporukka, eli perheeni aloittikin ahkeroinnin samantien ja yläkerran parvekkeelta ja ikkunoista alkoi lentää lastulevykaappia, muovimattoa ja vanhoja tapetteja alas melkoisella vauhdilla. Työnjako oli selvä, miehet purkivat ja me siskoni kanssa roudasimme tavaraa sitä varten tilatulle jätelavalle. Samassa yhteydessä tyhjennettiin myös toinen vintti ja loput alapohjassa säilötyistä edellisen asukkaan tavaroista. Viisi tuntia siihen meni, paljon vuodatettiin hikeä, mutta hyvällä mielellä tehtiin. 

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että remonttimiesten on aika ottaa ohjat. Mies menee vielä talolle tapaamaan sähkömiestä ja remppaporukkaa, viime kesältä tuttuja kaikki. Sovitaan mitä tehdään, milloin tehdään ja mitkä ovat kustannukset. Halusimme itse ihan puhtaasti säästön vuoksi hoitaa purkutyöt, kun lavaa kuitenkin vintin tyhjennyksen vuoksi tarvitsimme. Seuraavaksi paneelia seiniin ja kattoon ja lautaa lattiaan. Vielä vähän arvotaan pyydetäänkö tekijöitä hoitamaan myös maalaukset vai tehdäänkö ne itse. 

Kuten kahdesta alla olevasta kuvasta näkyy, on osa seinästä periaatteessa maalausvalmista, mutta osassa on yläkertaa rakennettaessa hieman oikaistu.

Yläkerta on tosiaan rakennettu suunnilleen 50-luvulla. Eristeinä käytettiin kaikki mahdollinen, muun muassa vanhat villapöksyt ja sukkahousuja erilaisten kankaanpalasten ohella.

Viimeinen rutistus, kun muovimatto oli kiinnitetty superliimalla. Mutta lopulta sekin saatin pois ja myös styroksieristeet katosta saavat lähteä. Vanha ovi vie toiselle ullakolle.

Purkamisen ja kantamisen ohella ehdittiin tehdä myös ajatustyötä ja terassin paikka saatiin päätettyä. Itse asiassa niitä tulee aikanaan kaksi, toinen lähemmäs sisäänkulkua tulevaan ruokailuun ja toinen, nyt ensin tehtävä lounge-tyyppisesti löhöilyyn. Terassille sopiva paikka löytyi keskeltä pihaa, kun pari kuollutta pensaanraaskua poistetaan ensin. Siihen lipputangon ja omenapuukeinun väliin se saadaan näppärästi sijoitettua.

Viime keväänä jätelava tuli umpitäyteen ja roskaa lähti yhteensä 1,9 tonnia eteenpäin. Tänä vuonna arvelin, että määrä olisi 1,5 tonnia, sillä ihan kuin lavalle olisi vielä jotain mahtunut. 

Kaikkein ilahtunein olen putkimiehen käynnistä, hänkin viime kesältä tuttu, kun asennettiin taloon lämminvesivaraajaa. Koska minä en ole sellainen perusmökkeilijä, vaan kermapeppu kaupunkilainen, koin peseytymisen saunassa kuumavesipadan ja puutarhaletkusta tulevan kylmän veden sekoitteluineen vähän tylsäksi. Nyt juttelimme mahdollisuudesta vetää vesi saunalle tai vaihtoehtoisesti rakentaa pesuhuone talolle. Ensimmäinen vaihtoehto tuli valittua ja työt käynnistyvät niin, että juhannuksena saunalla peseydytään ihan suihkulla suihkukopissa. Ai että, paras juttu pitkään aikaan!

Remonttiporukka kiittää ja kuittaa, tämän kesän jälkeen kaikki isot asiat talolla on ikkunoita vaille tehty vähäksi aikaa. Ahkeruus kunniaan ja sen jälkeen pelkkää rentoilua!

#TBT: Lahjat päiväkodin hoitajille

"Taas ollaan siinä vaiheessa vuotta, kun kevätjuhlat kolkuttelevat ovelle ja monessa kodissa pohditaan muistamisia lasten päiväkodin hoitajille tai koululuokan opettajille. Hankkiako jotain vai eikö hankkia ja mitä se sitten voisi olla?

Olen huomannut perheiden jakautuvan tässä asiassa karkeasti kahteen kategoriaan. Toiset ovat sitä mieltä, että kyllähän hoitajat saavat palkan työstään, miksi heitä pitäisi vielä erikseen kiittää. Toiset taas haluavat ehdottomasti muistaa ihmisiä, jotka viettävät suuren osan päivästä lasten kanssa, opettavat heitä ja pitävät heistä huolta. Ei liene yllätys, että minä kuulun tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Keskusteluissa on myös tullut ilmi asuinpaikan vaikutus tähän lahjomiskulttuuriin. Toisilla alueilla käytännössä kaikki päiväkotiryhmän vanhemmat tuovat jotain, toisilla taas samaa kulttuuria ei ole. 

Minulle kiitoslahjojen hankkiminen lasteni hoitajille on itsestäänselvä asia. Haluan ehdottomasti muistaa heitä niin jouluisin kuin keväisinkin siitä arvokkaasta työstä, jota he lasteni hyvinvoinnin eteen päivittäin tekevät. Minä luotan lapseni heidän käsiinsä päivän ajaksi ja koen lasteni saavan päiväkodin toiminnasta valtavasti iloa ja oppia. Haen päivittäin kotiin lapset, jotka ovat iloisia ja hyväntuulisia ja he jäävät aamuisin päiväkotiin luottavaisina ja ongelmitta.

Vuosien mittaan olen hankkinut hoitajille muun muassa pienet kirkkaat Aalto-maljat, L'Occitanen tuotteita, keittiöpyyhkeet, salaattiottimet ja servietit -yhdistelmän, kirkkaita Kivi-tuikkuja, valkoisia käsipyyhkeitä sekä Marseille-saippuoita, hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa, hopeoidut valokuvakehykset sekä viimeksi joulun alla HotCool-mukit sekä servietit. Hoitajia on yhteensä seitsemän, joten kustannuksia lahjoista tulee. Koen sen kuitenkin olevan ehdottomasti sen arvoista. Lahjojen yhteyteen kirjoitan kortit, joissa vielä kiitän hoidosta. Lahjat ja kortit ovat aina koko perheeltämme, niin lapselta kuin meiltä vanhemmiltakin. 

Monet vanhemmat suosivat aineettomia lahjoja, kuten kukkia, kahvia, teetä tai suklaata. Tämä onkin hyvä ohjenuora, sillä jokaisella on erilainen maku mitä tulee kodin esineisiin tai väreihin ja eriparisia yksittäisiä mukeja riittänee kaapeissa muutenkin. Minä olen kuitenkin rohkeasti hankkinut ns. pysyviä muistamisia. Olen yrittänyt pysytellä mahdollisimman neutraaleissa väreissä (valkoista) sekä materiaaleissa (kirkasta lasia). Jos joku ei näistä pidä, on ne helppo antaa eteenpäin. 

Monet myös tekevät itse lasten kanssa muistamisia, painavat vaikkapa lasten kädenjälkiä ostoskassiin tai askartelevat jotain. Minulle itselleni nämä menevät siihen kategoriaan, jolla ei ole mitään käyttöä. Joku toinen voi sanoa samaa meidän perheemme valitsemista muistamisista. Eli jokainen tavallaan!

Tänä vuonna hoitajien lahjakasseihin sujautetaan valkoiset Iittalan Nappula-kynttilänjalat korttien kera. Ne annetaan lapsen toimesta halausten saattelemana ja kiitetään hyvästä hoidosta. 

Ei silti kannata jättää positiivisen palautteen antamista vain juhlahetkiin, vaan kertoa arvostuksestaan ja kiittää aina, kun siltä tuntuu. Kiitosta ja toisen työn arvostamista on tässä maailmassa aivan liian vähän. Ja sama pätee myös toisinpäin. Moni mieltä vaivaava asia helpottaa ja selviää heti, kun vain avaa suunsa ja ottaa hiertävät kohdat esille." 

Yllä oleva kirjoitus on siis kahden vuoden takainen. Sen jälkeen olemme muistaneet hoitajia lahjakortein muun muassa kirjakauppaan ja hierontaan. Viime jouluna edessä oli myös ensimmäistä kertaa esikoisen opettajan muistaminen. Yhdistimme muiden vanhempien kanssa voimamme ja hankimme opettajalle lahjakortin Stockalle yhdessä kukkien ja kortin kera. Helpon, fiksun ja toivottavasti opettajaa ilahduttavan tavan toivoisin jatkuvan myös tulevaisuudessa. Samaa on kokeiltu hyvällä menestyksellä myös päiväkodissa. Tuntuu, että tällaisessa yhteislahjassa voittavat kaikki eikä se vaadi sen enempää kuin yhden tuumasta toimeen ryhtyvän vanhemman. 

Äitienpäivänä

Miehen huikkaama varoitus, nyt pitäisi näytellä nukkuvaa. Kaksi viereen kömpivää pientä poikaa, joita ujostuttaa kovasti. Onnentoivotukset ja kainaloon kömpiminen. Keittiönpöydällä odottava paketti kera piirustuksen. Kahvia ja aamiaista. 

Paketista paljastuvat liina sekä puukäsityötunnilla tehty sydänkoriste. Kuopus on liimannut merirosvolaivaa esittävään kuvaan Mehiläisestä saamansa tarran. Sen saa nyt äiti. Aarteita, niin lapset kuin lahjansakin.

Omaa äitiä ja isoäitiä on käyty juhlistamassa jo edellisenä päivänä ruusujen ja kuohuvan voimin.

Tänään ohjelmassa on muuta. Pian laitetaan samansävyiset vaatteet ylle ja asetutaan luottovalokuvaajan linssin eteen. Edessä on äitienpäivän valokuvaus, tällä kertaa mies jää pois kuvista. Hän tietää jo, mitä saa syksyllä isänpäivälahjaksi. Laitan kuvia näytille myöhemmin, kun ne saan.

Viime vuonna sain mieheltä äitienpäivälahjaksi vessanpesun vasta hankittuun kesäkotiin, että siisteyshysteerikkovaimonsa pystyi siellä käymään. Tänä vuonna paketista paljastui kaukolaukaisin ja jalusta kameralle. Vinkki viitonen, mies menettää säännöllisesti hermonsa meitä kuvatessaan. Kiitos ja kumarrus, taas on perheriitojen mahdollisuus minimoitu!

Lukuvinkit ekaluokkalaiselle

Meidän perheessämme käydään ahkerasti kirjastossa. Sen sijainti päiväkodin vieressä on mainio ja viikoittain päädymme työ- ja päiväkotipäivän jälkeen sinne ainakin kerran. Esikoinen puolestaan käy kirjastossa lainaamassa uutta luettavaa jo itsenäisesti, mutta tulee aina mielellään mukaan, jos sitä hänelle ehdotan. 

Kirjastoreissujen lisäksi ostamme paljon kirjoja ja ne ovat lahjatoiveita mietittäessä ykkösiä. Mitä sitten ekaluokkalainen lukee? Keräsin esikoisen tällä hetkellä lukemat kirjat vinkiksi myös muille pienten lukijoiden äideille.

Uusin löytömme on Mäkelä Kustannuksen Banaani-sarja, joka tarjoaa eritasoista luettavaa niin aloittelijoille kuin sujuville lukijoillekin. Näitä olemme viime aikoina lainanneet vinoja pinoja, sillä yhden kirjan lukee nopeasti. Siinä missä esikoinen lukee punaisia ja keltaisia kirjoja, on kuopus löytänyt vihreät ja siniset. Niissä on muutamia lauseita per sivu ja aloittelijan keskittymiskyky riittää hyvin kahlaamaan tuollaisen kirjan läpi. Alin kuva on esimerkki sujuvan lukijan "keltainen banaani"-kirjasta.

Tuula Kallioniemen Konsta on klassikko, jota meillä on nyt alettu lukea alusta saakka kronologisesti. Kaksi ensimmäistä kirjaa luettuaan esikoinen ilmoitti suosittelevansa näitä kaikille. Nyt Konstalla on eka luokka takana ja toinen odottaa. Ihan kuin kohta lukijalla itselläänkin. 

Esikoinen oppi lukemaan 5,5-vuotiaana ja aloitti hyvin pian sen jälkeen lyhyiden romaanien lukemisen. Martin Widmarkin Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjaan kuuluu useita jännittäviä teoksia ja nämä olivat ensimmäisiä esikoisen lukemia kirjoja. Hän valitsi itse Akateemisesta itselleen kiinnostavan kirjan ja sen jälkeen sarjan muita osia on ostettu niin uusina kuin käytettyinäkin. Myös kuvia löytyy, ettei liian pitkäveteiseksi käy.

Nopolan sisarusten Risto Räppääjä on myös ykkösluokan luettavaa, jota meillä on luettu iltalukemisina minun toimestani jo ennen kuin lapsi aloitti kirjojen lukemisen itse. Yhteinen suosikkimme taitaa olla Risto Räppääjä ja kauhea makkara, mutta hyviä kirjoja sarjassa riittää paljon.

Andy Stantonin Herra Gummi -kirjoja riittää myös useampia kappaleita. Ostin tämän ensimmäisen Olet ilkimys, herra Gummi lapselle joululahjaksi ja voin suositella lyhyitä lukuja sekä hauskaa tekstiä. Uppoaa ainakin ekaluokkalaiseen poikaan.

Ja sitten on tietysti Timo Parvelan luoma Ella yhdessä kaverinsa Paten ja muiden luokan jäsenten kanssa. Olin onnistunut täysin välttymään Ellalta ennen kuin esikoinen sai kirjan Ella ja kaverit luokkaretkellä lahjaksi kirjastosta ja luimme sen yhdessä. Mitään hauskempaa en ole vähään aikaan lukenut ja nauroin niin, että lukemisen sijaan piti keskittyä hengittämiseen. Myös lapset nauttivat huumorista täysillä!

Veera Salmen Puluboi tuli tutuksi eskarivuotena, kun sitä luettiin lapsille lepohetkien aikaan. Sen jälkeen Puluboi on ollut kovaa valuuttaa myös meidän kotonamme ja näytelmäkin on käyty katsomassa. Puluboin ja Ponin Tsompikirja on uusin tulokas sarjassa.

Olen odotellut aikaa, jolloin esikoinen olisi kypsä kuulemaan Roald Dahlin tarinoita. Nilviöt, Jaakko ja jättipersikka, Matilda sekä luonnollisesti Kuka pelkää noitia ovat kaikki klassikoita. Tätä saa lukea vain silloin, kun kuopus ei ole kuulemassa. En nimittäin halua, että lapsi ihan vielä alkaa aktiivisesti pelätä jokaista hansikkaita käyttävää naista.

Myös Harry Potterit ovat kuopukselta kiellettyjä ja vain esikoinen saa näitä lukea. Rowlingin maailma onkin lumonnut esikoisen täysin. Olisin antanut hänen lukea kolme ensimmäistä kirjaa, mutta lapsi itse halusi jättää kolmannen, eli Azkabanin vangin odottamaan aikaa, kun on hieman vanhempi. Kaksi ensimmäistä, eli Viisasten kivi sekä Salaisuuksien kammio sen sijaan olivat kuulemma kymmenen pisteen kirjoja.

Lopuksi Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Outolan veljekset, eli Tatu ja Patu. En muista päivää, jolloin meillä joku ei olisi Tatua ja Patua selaillut, ne kaikki löytyvät hyllystä Koululaiselle sopivaa lukemista paitsi hauskuuden, myös runsaan kuvituksen ansiosta. Näitä kirjoja voi mainiosti lueskella sieltä täältä.

Bubbling under: Aku Ankka. Aina ja ikuisesti.