Seitsemän kertaa seitsemän

Tai no ihan kerran vaan seitsemän. Keskiviikkona oli nimittäin esikoisen pitkään odottama päivä, johon oli laskettu öitä joulusta alkaen. Ja vihdoin se suuri hetki koitti, kun lapsoseni täytti sen mainitun seitsemän vuotta! 

Edellisenä iltana laitoimme kaiken valmiiksi aamua odottamaan. Ylimmäinen Tiffanyn uusiokäytössä oleva rasia piti sisällään symbolisen lahjan minulta esikoiselleni ja sen alla on kuopuksen lahja veljelleen. Tämä on yksi sellainen asia, mistä olen iloinen poikien keskinäistä suhdetta tarkastellessani, he molemmat ilmoittivat oma-aloitteisesti haluavansa antaa toisilleen synttärilahjat. Pieni juttu, mutta kertoo paljon hyvää. 

Lahjailo olikin suuri, kun onnittelulaulun jälkeen päästiin avaamisvaiheeseen. Uusi lautapeli, Lego Star Wars -paketti sekä Star Wars -kuosinen paita olivat ilmeisen mieluisia. Pienestä laatikosta esikoinen löysi avaimen. Kun minä täytin seitsemän vuotta, sain vanhemmiltani rannekellon sekä oman kotiavaimen ja muistan yhä sen ilon ja ylpeyden, kun mummolassa hiihtolomalla ollessani paketit avasin. Kellon ipana sai kummeiltaan jo aiemmin, joten nyt oli avaimen vuoro ja halusin ehdottomasti siirtää tämän perinteen eteenpäin. Enemmänhän tuossa on kyse symbolisesta lahjasta, siitä että lapsi on kasvanut niin isoksi, että tällaiset asiat ovat ajankohtaisia. Nyt aletaan hrjoitella esimerkiksi yksin pihalla olemista tai koulumatkan kulkemista. Itsehän haluaisin sulkea lapsen kotiin ikuisiksi ajoiksi turvaan kaikilta mahdollisilta maailman uhkakuvilta, mutta pakko on antaa hänen ottaa askeleita poispäin minusta. Ja kun tämä halu lähtee lapsesta itsestään, en voi muuta kuin kannustaa.

Millainen sitten on seitsenvuotias esikoisemme? 

Hän on hieno, upea, pohdiskeleva pieni poika. Hän on hellä, lempeä ja oikeudenmukainen. Hän kysyy isoisoäidiltään puhelimessa mitä tämä toivoisi joululahjaksi ja ehdottaa, että hänelle kelpaa kyllä isänsä vanha iPad, niin ei tarvitsi ostaa kuin pikkuveljelle uusi, ne kun ovat aika kalliita. Hän on sisimmältään hieman arka ja kova jännittämään, mutta voittaa arkuutensa usein ja menee reippaasti uusiin tilanteisiin. Niin reippaasti, että minä välillä oikein jään ihmetellen katsomaan. Hän viihtyy eskarissa ja futisharrastuksessaan, joissa kaverit ovat hyvin tärkeitä. Kaikkein tärkein on kuitenkin pikkuveli, josta hän haluaa aina pitää huolta ja varmistaa ettei veli ole koskaan surullinen. 

Hän on yksinkertaisesti sanottuna vanha sielu, joka nauttii saadessaan lukea kirjaa kainalossani ja jutella siinä samalla kaikenlaista. Hän on luvannut puhua aina äidille ja isälle kaikesta ja kasvaessaankin olla yhä meidän pienemme. Hän on vilpitön ja luottavainen suhteessaan muihin ihmisiin ja luottaa siihen, että häntä autetaan ja hänelle tahdotaan hyvää. Hän turvautuu rohkeasti aikuisiin, kun sitä tarvitsee, mutta tekee myös mielellään asioita itse. Hänellä on taipumusta ottaa kantaakseen koko maailman huolet ja kannustamme häntä jatkuvasti olemaan huoleton seitsenvuotias lapsi. Riehakasta puoltaan hän purkaa pihaleikeissä ja kavereiden kanssa ja jos jotain aikuisten mielestä vähemmän järkevää keksitään, hän on täysillä mukana juonessa. Hän hymyilee paljon, hänellä on ilosilmät ja naurava suu sekä huumoria rakastava luonne. Pahin eskariuhma on ollut ohi jo pitkään, se käytiin tuossa viime kevään ja kesän puolella jo lävitse. Ei sillä, joka päivä meillä tuiskahdellaan ja sovitaan, siinä lapsi on tullut äitiinsä. Kun joku harmittaa, se ilmaistaan ja tunteita tuuletetaan avoimesti. 

Olen saanut tämän syksyn aikana yllättyä miten omatoiminen lapsi onkaan. Häneltä hoituvat niin iltapalaleipien tekeminen, oman huoneen siivoaminen, pukemiset ja riisumiset, kenkien sitominen tai iltasuihkussa käyminen. Uutena asiana olemme nyt ottaneet harjoituksen kohteeksi sen, että joka aamu ipana ottaa reppunsa mukaan eskariin ja eskaripäivän päätteeksi katsoo siellä olevan tarvittavat tavarat ja kantaa repun mukanaan kotiin. Vähän yskii, mutta eiköhän tästä syksyyn mennessä rutiini saada aikaiseksi. Uudet asiat eivät nimittäin ole hänelle läpihuutojuttuja, vaan tämä lapsi tykkää tutuista rutiineista ja tavoista. Hän on pieni konservatiivi monessa asiassa ja söisi onnellisena Saarioisten makaronilaatikkoa ketsupilla, tummaa Reissumiestä kalkkunaleikkeellä, mustikka-banaani -Yosaa ja omenoita sekä kurkkua hamaan tappiin saakka. Hän osaa paljon asioita, mutta viitsiminen ja jaksaminen on välillä kortilla. Meillä toimiikin aamuisin äidin pukemispalvelu aamuja helpottamaan, kun saa nojata päätä äidin kaulaan samalla, kun joku auttaa kiskomaan sukkaa jalkaan. 

Esikoinen on n. 122 cm pitkä ja painaa sellaiset 24-25 kg. Kengänkoko on keskimäärin 32 ja vaatteissa aletaan siirtyä paitojen ja ulkovaatteiden osalta kokoon 128. Housuissa 122 puolestaan on juuri sopiva ruumiinrakenteeltaan pitkäselkäiselle lapselle. Hammasrautojen poisto alkaa olla keväälla ajankohtaista ja sen jälkeen mietitään jatkotarvetta puheterapialle. Hän osaa kuoria perunat ja ruokailee eskarin mallin mukaan veitsellä ja haarukalla. Kynäotteen osalta lapsi pitää kynästä kuten äitinsä, eli periaatteessa vähän väärin. Käytännössä olen sitä mieltä, että jos kirjoittaminen siten sujuu, niin se riittäköön. Lapsi lukee sujuvasti pientäkin tekstiä ja käsiala on syksyn aikana muuttunut jo paljon entistä pienemmäksi ja huolellisemmaksi. Hän kirjoittaa hienosti lukuunottamatta kaksoiskonsonantteja. Viime viikolla alkanut taidekerho on tuonut mukavan lisän viikkoihin ja on futiksen sekä kesäisen golfin ohella ilmeisen mieluisa harrastus. 

Tänä talvena otamme tehotreenin luisteluun ja hiihtoon niin, että koulussa ei tarvitse niiden osalta huolehtia, uidahan lapsi on osannut jo viisivuotiaasta. Vapaa-aikana esikoinen tykkää leikkiä pihalla kavereiden kanssa, pelailla iPadilla tai lueskella kirjoja ja Akkareita. Myös lautapelejä pelataan paljon ja leluista mielenkiintoisimpia ovat legot ja erilaiset supersankarit. Uusimpana villityksenä isänsä on onnistunut vihkimään pojat jo Star Warsin saloihin. Kotiaskareiden osalta esikoisen pitäisi huolehtia huoneensa järjestyksestä, mutta lähes poikkeuksetta siellä ollaan myös minä tai mies mukana siivoamassa. Lisäksi likavaatteiden on löydettävä tiensä pyykkikoriin ja likaisten astioiden tiskipöydälle. Vähän tuulesta riippuen hänestä on paljon apua siivoushommissa tai sitten vähän vähemmän. Myös omien vaatteiden viikkaamista pyydän tekemään. 

En voi käsittää, että minulla voi olla noin mahtava tyyppi lapsena. On suuri etuoikeus saada olla hänen äitinsä.

Hotellikeikaus

Maaliskuussa meitä odottavat jälleen Dubain lämpö ja hiekkarannat. Viime päivinä olemme kuitenkin mietinnän jälkeen päätyneet tekemään yhden merkittävän muutoksen matkaamme ajatellen, olemme nimittäin vaihtaneet hotellin toiseen. 

Matkustamme ensi kertaa yölennolla lasten kanssa ja lähdemme matkaan torstai-iltana. Perillä olemme perjantaina aikaisin ja oletettavasti hotellilla siinä kuuden-seitsemän pintaan perjantaiaamuna. Alkuperäinen hotellivarauksemme oli tehty niin, että saisimme huoneen perjantaina, tulopäivänämme. Hotellin kanssa vaihdetuissa sähköposteissa pyysimme saada huoneen aikaisemmin kuin tavalliseen check-in -aikaan, mutta luonnollisesti tämä jäi riippumaan hotellin varausasteesta. Mitään takuita ei voitu ymmärrettävästi antaa.

Pahimmassa tapauksessa olisimme siis odotelleet koko perjantain huoneen saamista aina iltapäivään kello kolmeen saakka. Aloimme tosissamme pohtia kuinka käytännöllistä ja järkevää tämä on, kun ollaan istuttu yö lentokoneessa ja nukuttu se mitä ollaan unta saatu. Eikö olisi hyvä päästä suoraan huoneeseen, purkaa tavarat ja aloittaa lomailu rennosti ilman säätämistä. Myös pienet päiväunet ryytyneen yön jälkeen kuulostavat hyvin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Ja jos mennään suoraan altaalle, on se äärettömän paljon kätevämpää tehdä omasta huoneesta käsin kuin penkoa laukkuvarastossa uimapukuja esiin ja hoitaa vaihdot ja peseytymiset yleisissä tiloissa. Peruimme siis varauksen ensimmäiseen hotelliin ja lähdimme etsimään uutta, tässä ensin varatussa kun ei enää ollut yhtä hyvään hintaan majoitusta tarjolla kuudeksi yöksi. 

Halusimme siis hotellihuoneen valmiiksi odottamaan saapumistamme ja siksi maksamme jo edellisen yön huonehinnan varmistaaksemme tämän. Tulimme siihen tulokseen, että tästä saatava hyöty voittaa moninkertaisesti siihen menevät kustannukset. Myös uusi hotellimme löytyi Palmusaarelta, mutta siinä missä entinen varaus sijaitsi heti saaren alkupäässä, on tämä nykyinen, Jumeirah Zabeel Saray ihan tuolla saaren vasemmassa reunassa, loppupäässä. Kun hinta oli hyvä ja hotelli itsessään saanut erinomaiset arviot Tripadvisorissa, teimme varauksen samantien. 

Kaikki nämä kuvat ovat hotellistamme. Huoneesta löytyy jälleen kaksi parisänkyä hyvien unien varmistamiseksi ja kylpyhuoneesta erilliset suihku ja kylpyamme. Hotellia on suositeltu erityisesti sellaisille matkailijoille, jotka viihtyvät rannalla ja uima-altaalla rauhassa eivätkä kaipaa jatkuvaa menoa ja meininkiä. Osui ja upposi. Matkaa esimerkiksi kauppakeskuksiin kertyy sijainnin vuoksi, mutta toisaalta taksit ovat edullisia. Ajattelimme käydä yhtenä päivänä ostoksilla ja muuten vain rentoutua upeissa puitteissa rannalla. Hyvin lähellä sijaitsee Atlantis the Palm -hotelli, jonka akvaariossa ja delfinaariossa olemme myös suunnitelleet käyvämme. Samaten tuolta löytyy paljon ravintoloita, joten vaihtelua oman hotellin ruokapaikoille löytyy läheltä. Hotellissa on lastenkerho ja yöpymisen hintaan sisältyy myös yhden kerran ilmainen sisäänpääsy Wild Wadi -vesipuistoon. Sinne mennään siis myös. 

Hotellissa on runsaasti ruokapaikkoja niin, että aamiaisen jälkeen voidaan syödä lounasta uima-altaalla ja suunnata sitten iltaisin jonnekin ravintolaan syömään. Pullovedet kuuluvat myös huonehintaan, samaten tuoreet hedelmät sun muut virvokkeet altaalla. Ja vaikka altaita ei ole kuin yksi, on se valtavan iso ja ranta vain muutaman askeleen päässä. 

Viivymme perillä sen meidän perheelle täydelliseksi todetun ajan, eli viisi kokonaista päivää ja yhden puolikkaan päälle. Siinä ajassa ehtii tehdä vaikka ja mitä, jos niin haluaa, tai sitten vain irtautua arjesta upeissa puitteissa, nauttia hyvästä palvelusta ja hemmotella itseään. Miehen kanssa puhuimme vastikään myös siitä, kuinka mieletön matkatiimi me poikiemme kanssa olemme ja miten hauskaa on taas lähteä heidän kanssaan maailmalle. En matkustaisi mieluummin kenenkään muun kanssa.

Nyt pitäisi vain jaksaa odottaa vielä kaksi kuukautta ja saada odotellessa jalka siihen kuntoon, että hiekkarannoilla kelpaa kirmailla. Kuten kuopus joka päivä huokaa, meillä kaikilla on niin kova ikävä Dubaihin!

Jalkapuoli

Tänään aamulla kaaduin työmatkallani. Toiseen jalkaan sattui kamalasti, mutta hammasta purren keräsin ympäriinsä lentäneet tavarani taas kokoon ja jatkoin matkaa. Ajattelin, että taisi tärähtää tai nuljahtaa vähän reilummin, mutta kyllä se tästä. Pari Panadolia naamaan, jalka ylösalaisin käännetyn roskakorin päälle ylös ja töiden kimppuun.

Kaksi tuntia myöhemmin olin lähdössä syömään, kun tajusin etten voi varata jalalle lainkaan painoa. Hypin seinistä kiinni pitäen eteenpäin ja palasin vielä takaisin työpisteelleni, kunnes kipu alkoi olla liikaa. Siispä tavarat kasaan ja siirtyminen hitaasti ja vaivalloisesti työterveyshuoltoon.

Olin ollut kolme tuntia töissä murtuneella jalalla. Liukastumisen seurauksena vasemmasta jalkapöydästä on luita mennyt poikki ja tässä sitä nyt ollaan. Jalka on tiukasti teipattu, kipulääkkeitä menee ja sairauslomalla olen loppuviikon. Uudet ystäväni seuraavien neljän-kuuden viikon ajalle näette tässä:

Sohvannurkasta taitaa tulla uusi vakipaikkani vähäksi aikaa. Jalka on tosi kipeä, en todellakaan siinä aamusella tajunnut käyneen näin pahasti. Saa nähdä miten nukkumisen kanssa käy, jalkaan kun ei kärsisi edes hipaistakaan. Jos tästä jotain hyvää pitää etsiä, niin onneksi tällaisiin murtumiin ei tarvitse laittaa kipsiä. Erilaisten liimasiteiden kanssa pelaaminen tekee arjesta huomattavasti helpompaa. Ja onneksi kotoa löytyy eilen ostettuja kukkia sekä kolme hoitajaa. Kyllä se tästä taas.

Juhlahumua

Vuoden alku on yhtä juhlahumua ja viikonloppuna meillä oli neljät juhlat ohjelmassa. Kolmeen niistä ehdimme ja aloitimme juhlimalla yhdeksänkymppistä isoäitiäni. Juhlat vietettiin perhepiirissä, eli käytännössä minun vanhempieni ja siskoni miehineen olivat oman perheemme lisäksi paikalla. 

Sunnuntaina vietiin ensin esikoinen juhlimaan esikoulukavereitaan ja sen jälkeen lähdimme esikoisen kummien luokse ristiäisten rääppiäisiä viettämään. Pieni poika sai hienon nimen ja me onnittelimme häntä varsinaisen kastejuhlan jälkeen. 

Ensi viikolla sitten esikoisen seitsenvuotissynttärit ja viikonloppuna kolmet bileet. Sopii meille!

Huivihommia

Jätin itse itselleni ostamani huivin odottamaan aina jouluaattoon saakka. Poikien avatessa omia lahjojaan avasin kauniin paketin ja otin silkkipaperin sisältä esiin huivin. 

On ollut muuten ahkerassa käytössä niin työssä kuin vapaallakin jo nyt. Huippuhyvä ostos ja klassikkokuosi yhdistettynä yhtä klassisiin täpliin. Kooltaan kiva kietaistavaksi kerran kaulan ympäri.

Myös sisko lahjoi huivilla, hänen paketistaan paljastui Becksöndergaardin villahuivi. Jos edellinen on ohut ja pieni, on tässä sitten muhkeutta vaikka muille jakaa. Tummansiniset ja haalean roosat raidat vuorottelevat kuosina ja myös tämä on ollut päivittäisessä käytössä. Tykkään todella paljon!

Mutta ei se tähän jäänyt. Onnistuin puolivahingossa pilaamaan toisen paljon käyttämäni Becksöndergaardin harmaan huivin tunkemalla sen pesukoneeseen. Tiedätthän, kun nopeasti toimii viitsimättä kurkata pesuohjetta ja tätä rataa. Ajattelin, että täytyyhän sen nyt hienopesua kestää. Väärin ajateltu ja nyt silkkivillainen huivi on pinnaltaan selvästi normaalia pörröisempi. Ei se onneksi käyttökelvoton ole ja esimerkiksi reissuilla hyvä, kun ei yhtään tarvitse varoa. Silti harmitti ja kun löysin Becksöndergaardia puoleen hintaan, ostin. Tämä tummanharmaa silkkivillahuivi vaaleamman harmailla tähdillä on tulossa kotiin.

Kuva: pastpresent.fi

Paljonko kello on, otto 2

Viime syksynä esikoinen oli ihan sillä hilkulla, että ajan logiikka olisi hänelle auennut. Lapsi halusi itse oppia kellon ja me harjoittelimme yhdessä. Samalla hän kuitenkin oppi lukemaan ja kirjoittamaan ja nämä uudet taidot jyräsivät kelloparan. Ehkä pienissä aivoissa ei enää riittänyt kapasitettia homman tajuamiseen eikä lapsella motivaatiotakaan.

Nyt motivaatio on tullut takaisin ja kello pitäisi kuulemma oppia vihdoin kunnolla. Lainasin kirjastosta kaksi alla näkyvää kirjaa, joiden kautta voisimme harjoitella. Täytyy sanoa, että Nallen kello sekä Opitaan kello eivät kumpikaan kyllä oikein vakuuta. Sen sijaan Reuhurinne-sarjan tehtäväkirja ajasta vaikuttaa lupaavalta. Toki voisin ottaa minkä tahansa kellon, alkaa käännellä viisareita ja selittää asiaa lapselle, mutta koen helpommaksi opettaa asiaa jonkin valmiin kirjan mukaan.

Kun meillä seuraavan kerran on sopiva hetki, istutaan alas ja tutkitaan vähän kellojuttuja. Tänään lapsi halusi alkaa opetella kaupassakäymistä ja osti itse pussillisen Reissumiestä. Seuraavaksi hän haluaa kuulemma oppia koulureitin kulkemisen ja kotona yksin olemisen. Puhelimeen pitää ohjelmoida läheisten numerot, että lapsi voi soittaa helposti. Ja kotiavain olisi kuulemma hyvä. 

Se on ihan valmista kamaa kouluun. 

Aleshoppailun toinen kierros

Viikonloppuna lähdin uudelleen kaupungille. Paria päivää aiemmin kriiseilty oman tyylin tylsyminen ja tyytymättömyys omaan olemukseen toimivat hyvänä polttoaineena kaupoissa kiertelemiselle. Ajattelin, että olisi mukava löytää sellaisia vaatteita, jotka toimisivat niin arkena toimistossa kuin juhlavaatetuksenkin osana. Lisäksi olin tehnyt itselleni pientä ostoslistaa kaikesta sellaisesta, jota lähivuosina olisi mukavaa hankkia. Tältä listalta sain ilahduttavasti yliviivattua jo yhden kohdan.

Aloitin Zarasta ja sieltä löytyikin heti kolme puseroa. Kaikki ovat täyttä pellavaa ja pitsisomisteet tuovat vähän jotain ekstraa paitoihin. Ajattelin noiden käyvän niin hameiden kuin housujen kaverina, ballerinoilla tai koroilla. Ja ostin kaikki.

Kuvat: zara.com

Zion alesta ei löytynyt mitään, mutta Kenkäfriikki sen sijaan osoittautui aarreaitaksi. Löytyi paitsi superkauniit kengät, myös itselleni aivan uusi merkki. Guglielmo Rotta on italialainen valmistaja, joka on myyjän mukaan ollut todella tykätty asiakkaiden keskuudessa. Ei ihme, kengät ovat nahkaa, kauniita ja lesti ainakin itselleni erittäin hyvä. Tulee mieleen Pura Lopezin tai Stuart Weitzmanin kengät, joita voi käyttää kuinka kauan tahansa putkeen. Toisin kuin Lubut, joissa lesti ei tosiaankaan ole kehuttava.

Näissä yhdistyy metallinhohto, käärmekuosi ja hyvä maltillinen arkikäyttöönkin sopiva korko. Ei muuta kuin kassalle ja sieltä sitten kirjakaupan kautta kotiin. Adler-Olsenin dekkareihin koukuttuneelle vähän lisää lukemista!

Niin se ostoslista, se on yllättäen hyvin lyhyt. Timanttikorvanapit 0,2 karaattia per korva, käärmekuosiset korkokengät, nudet korkkarit sekä sininen clutch. Joskus, kun sopivia vastaan tulee. Etsinnässsä on vielä musta, hyvin klassinen villakangastakki, mutta sitä en tällä kertaa jaksanut lähteä katselemaan. Löytyy kun löytyy, ei silläkään kiire ole.