Vapaa viikonloppu

Flunssa alkaa helpottaa ja viikonlopusta on saatu nauttia vähän paremmissa voimissa. Eilen ei huvittanut tehdä ruokaa ja kun muutenkin piti lähteä kaupungille käymään, hoidettiin lounas samalla Stockan kasikerroksessa. Eikä muuten oltu ainoa lapsiperhe lounastamassa.

Esikoinen toivoi käyntiä kirjakaupassa, hän kun halusi ostaa kirjan. Spekseissä löytyi seikkailua ja jännitystä ja Akateemisen "helppolukuiset"-hyllystä poimittiin eniten kiinnostava opus. Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjan ensimmäinen osa Timanttien arvoitus oli esikoisen valinta ja kuopus sai uuden Onni-poika menee mummolaan -kirjan. Nuo Onnit ovat meidän ehdottomia lempikirjoja ja sarjan uusi osa ilahdutti, olin nimittäin ollut katsovinani ettei sellaista tänä syksynä tulisi.

Tästä näkee hyvin miten etsiväkirjan teksti on hieman tavallista printtiä suurempaa ja näin lukemista harjoittelevalle omiaan. Luvut ovat myös sopivan pituisia, eivät liian pitkiä. Näin lukemista saa hyvin jaksotettua. Onhan esikoinen osannut lukea jo vuoden ajan, mutta kai sitä ollaan opetteluasteella vielä pitkään. Niin kauan kunnes Karamazovin veljeksiä hujahtaa iltalukemiseksi sivu jos toinenkin. Vitsi vitsi.

Yksi Oppi ja Ilo -sarjan tehtäväpakka tuli myös ostettua, "Kynäniekka" pitää nimensä mukaisesti sisällään erilaisia kirjain/sana/tekstiharjoituksia. Osa tehtävistä oli selkeästi liian vaikeita (vaatii muun muassa konsonanttien ja vokaalien osaamista), mutta myös eskarilaiselle hyviä löytyi. Esimerkiksi synonyymien tunnistaminen oli osin haastavaa, mutta kasvatti samalla sanavarastoa ja sitä kautta monipuolista kielenkäyttöä.

Kotona esikoinen askarteli heti oman kirjanmerkin ennen kuin istui lukemaan. 

Ja sitä se on sitten eilen ja tänään tehnyt aina silloin, kun ei ole ollut metsäretkellä, pihalla pelaamassa futista ja harkoissa. Kirja on edennyt puoleenväliin ja pienen lukijan on löytänyt niin parvekkeen sohvalta kuin meidän sängystäkin lukemasta. Erityisen suloista on se, kuinka lapsi aina luvun jälkeen tulee kertomaan mitä siinä tapahtui, minä kun muistutin luetun ymmärtämisestä vauhdin sijaan. 

Kuopus nakitettiin puolestaan pilkkomishommiin, kun tein hedelmäsalaattia iltapalaksi.

Siinä missä eilinen meni osin kaupungilla pyöriessä, on tämä päivä vietetty ihan kotinurkilla. Sunnuntait päättyvät aina esikoisen treeneihin ja sen jälkeen tullaan hoitamaan iltasuihkut, iltapalat ja muut iltatoimet. Huomisen päivän vaatteet odottavat valmiina kaikilla kolmella ja kalenterit on miehen kanssa pistetty synkkaan. Ipanoiden kanssa testattiin vielä äsken vähän valssiaskelia TTK:n innoittamana ja nyt täällä on ihana hiljaisuus. 

Kivaa viikkoa kaikille!

Lemmekäs Lappi

Viime viikonlopun hauskaakin hauskemmat häät on nyt juhlittu ja paluu arkeen tehty sairausloman muodossa. Pojat ja miehen läpikäynyt kuumeflunssa iski allekirjoittaneeseen eilen ja loppuviikko kulunee sängyn ja sohvan väliä kulkiessa. Ulos pitää tosin piipahtaa sen verran, että saan lapset kotiin päiväkodista. Muuten ohje on harvinaisen selvä, eli lepoa, särkylääkettä ja vielä lisää lepoa. Toiveikkain mielin olen sen suhteen, että ensi viikolla pääsen taas uusin voimin normaalisti töihin. 

Torstai-iltana pakkasin vaatteita mukaan matkalle. Juhlavaatekuviot menivät taas kerran uusiksi löytämäni puseron myötä ja laitoin laukkuun kaksi eri asuvaihtoehtoa. Korkokenkiä kokeilin vielä seuraavana aamuna ennen kentälle lähtöä, kahdet niitäkin tuli kannettua mukana.

Perjantaina lähdettiin kotoa kymmenen maissa, mies ja pojat heittivät kentälle. Fiilis oli innostuneen odottava, olihan tiedossa taas yhteinen reissu sukulaisten kanssa ja aiemmilta kerroilta muistissa oli miten kivaa meillä yhdessä on. 

Pian laskeuduttiin Rovaniemelle ja tämä newbie oli aivan kummissaan. Miten raikas ilma, miten kuulas ja kaunis syksy. Miten outoja kaupunkeja katukylteissä! Miten vähän ihmisiä keskustassa! En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Lapissa ja halusin ottaa käynnistä kaiken irti. Treffasimme jo paikalle saapuneet sukulaisemme ja lähdimme heti syömään. Sen jälkeen oli aika pienelle turistikierrokselle, kun lähdimme tätini kanssa ajelemaan ympäriinsä.

Ensin tietysti Lordin aukio. 

Seuraavaksi Napapiirille ja joulupukkia treffaamaan. Alkuillasta pidettiin skumppatreffit vanhempieni huoneessa ja myöhemmin käytiin vielä uudelleen syömässä. Viimeisetkin vieraat saapuivat paikalle ja vietimme yhdessä hauskaa iltaa. Oli hyvä päätös lähteä vain yksille ennen paluuta hotelliin kauneusunille, olisihan seuraavana päivänä tiedossa juhlimista kellon ympäri.

Lauantaiaamu valkeni kylmänä ja kauniina. Lämpötila oli hivenen plussan puolella ja minä luonnollisesti ilman takkia reissussa. Hotellin aamiaishuoneen ikkunasta näkyi joelle, jonka yllä leijui  kaunis usva. Jaoin huoneen siskoni kanssa ja aamupäivä käytettiin vähän henkilöstä riippuen työntekoon tai rentoiluun. Sisko laittoi hiukseni ja minä edellisenä päivänä vihdoin valituksi tulleen asun päälleni. Vielä hiuskoriste paikoilleen ja valmista tuli?

No ei ihan, hieman oli mutkia matkassa. Edellisenä päivänä olin huomannut jättäneeni mekon vyön kotiin, siellä se roikkui henkarilla edelleen. Hätä keksi keinot nopeasti ja Pentikiltä löytyi täsmälleen hiuskoristeen väristä kankaista lahjanauhaa, jonka ostin. Hyvin toimi ja hyvin palveli, tuskin kukaan olisi huomannut vyönauhan olevan jotain muuta kuin mekkoon tarkoitettu, ellen olisi luonteelleni ominaisesti lörpötellyt asiasta jokaiselle. Isällä ei mennyt sen sujuvammin, sillä ensin piti käydä ostamassa uudet kengät ja seuraavaksi hajosi puvunhousujen vetoketju. Eikä haitannut juhlimista yhtään!

Kun lopulta olimme päässeet jonkinlaiseen valmiustilaan, oli aika ottaa pari kuvaa taksia odotellessa ja vielä kirkolla.

Kauniin ja herkän toimituksen jälkeen otettiin häävieraiden yhteiskuva kirkon portailla ja sen jälkeen saattelimme hääparin keltaisella kuplallaan matkaan. Morsian oli kauniimpi kuin kukaan koskaan ja pari hehkui sellaista rakkauden onnea, jota oli ihana katsoa. Ja ajatella, että miten siitä voi olla yhdeksän vuotta, kun itse oli tuossa tilanteessa.

Hääjuhlapaikalla oli monia hauskoja yksityiskohtia. Oli maitotonkka onnittelukorteille ja karkkibuffet herkkusuille. Oli kauniit toistuvat pitsikoristeet, viirinauhoja ja ruusuja. Oli hääbingo, jonka vakuutin voittavani, mutta jossa hävisin komeasti. Oli hauska pöytäseurue, jonka pariskuntien keskellä me kaksi, siskoni ja minä, molemmat ilman aveceja. Oli hyvää ruokaa ja vielä parempaa red velvet -hääkakkua. Oli hauskoja leikkejä, liikuttavia ja kauniita puheita ja paljon tanssia. 

Ja sitten oli photobooth. Näistä kuvista tuskin tarvitsee kertoa enempää, iloiset ilmeet puhunevat puolestaan. 

Ilta jatkui baarista saatavien nimikkodrinkkien ja tanssin merkeissä aamuyölle saakka, kunnes sitkeimmätkin siirtyivät hotellille nukkumaan. Lento takaisin Helsinkiin lähti iltapäivällä ja lentokentällä meitä vastassa odottivat niin siskon poikaystävä kuin minun kolme miestäni. Heidän viikonloppunsa oli kulunut aivan yhtä erinomaisesti kuin meidän. 

Kiitos vielä hääpari, kun kutsuitte mukaan päiväänne. Uskallan myös sanoa, että Lappi, me tapaamme vielä.

Mitä missä milloin

Esikoinen kai ajatteli, että on korkea aika tutustua siihen aviisiin, joka postiluukusta aina aamuöisin kolahtaa. Sitten se luki otsikoita sivu sivulta ja hihitteli hauskimmille.

Minä puolestani mietin miten ihmeessä saan tuota lasta säästettyä maailmalta vielä edes hetken aikaa. Etenkin, kun eskarin alkamisen jälkeen se syö haarukalla ja veitsellä, kertoo mikä päivä kulloinkin on ja miten mones kuukausi vuodesta syyskuu onkaan. Viimeksi se halusi opetella rahan käyttämistä ja sitä miten eurot muodostuvat senteistä. Istuttiin keittiönpöydän ääreen ja tehtiin erilaisia kokonaisuuksia ja pinoja lapsen säästöpossusta kaivetuista kolikoista. 

Lapsi imee tietoa kuin pesusieni. Minä yritän pysyä mukana. Tänään se esitti omien sanojensa mukaan "ihan vaan retorisen kysymyksen".

Eskarilaisen valmis työpiste

Eskarilaisen työpiste on nyt valmis. Vuodelta 1911 peräisin oleva pöytä oli periaatteessa ihan kohtalaisessa kunnossa, maali hieman hilseili ja toinen vedin oli laatikosta irti. Halusimme silti kunnostaa sen, joten mies ryhtyi töihin.

Kun isoin urakka oli ohitse ja pöytä odotti enää maalia, näytti se tältä:

Lopuksi mies kiinnitti pöydän alkuperäiset helat paikoilleen vetimiksi ja minä nappasin muutaman kuvan lopputuloksesta. 

Myös tuoli sai peitokseen uuden maalin, sävynä Tikkurilan "Paperi" aivan kuten pöydässäkin. Toinen samanlainen tuoli odottaa varastokopissa kuopuksen kasvamista.

Kyllä kelpaa esikoisen nyt istua työpöydän ääressä ja puuhailla omia juttujaan. Niitä olen huomannut tulevan yhä enemmän ja enemmän, taitaa olla aikamoisen kasvun aikaa tämä eskarivuosi. Niin lapselle kuin vanhemmillekin.

Ahkera kuin muurahainen

Mä olen niin poikki, puhki, rätti ja sippi. Uusi työ jatkuu nyt toista viikkoa, perehdytys loppuu torstaina ja opeteltavaa on riittänyt. Tällä viikolla viemme miehen kanssa pojat yhdessä päiväkotiin kahdeksan jälkeen ja ennen yhdeksää olemme töissä. Mies joustaa, lopettaa iltapäivällä kahden jälkeen ja hakee pojat ennen kolmea. Illalla hänen koneeltaan kuuluu tasaista naputtelua. Minä puolestani lopetan viideltä, tulen vajaan tunnin kotiin julkisilla ja avaan kotioven ennen kuutta. Eilen olin illalla yhdeksältä unessa, ihmekös tuo. Täydellinen päivärytmin muutos, paljon uutta asiaa. Mutta tykkään!

Muutama kännykkäräpsy työvaatetuksesta, joka saa olla ihan tavallista ja rentoa. Olen mennyt haaremihousuissa, trikoohameessa, kietaisumekossa ja farkuissa aamuisin. Istumatyö vaatii joustoa myös vaatteisiin, ettei ahdista.

Pojilla ottaa koville. Viime viikon lopuksi molemmat puhkesivat itkuun, kun on ollut niin ikävä. Lohduttelen heitä joka päivä, kerron että muutama päivä vielä, sitten palataan normirytmiin. Kaiken kukkuraksi olen viikonlopun poissa, mutta mies on keksinyt kaikenlaista kivaa tekemistä kolmikolle. 

Minä olen ottanut pojat nukkumaan viereen, siihen ovat saaneet nukahtaa turvallisesti meidän väliimme. Ja jos suinkin olen jaksanut, olen hiljaisuuden tullen avannut työpaperikansion ja kerrannut vähän.

Huomenna on taas futispäivä, viime viikolla alkoi myös kuopuksen futiskerho. Mies hoitaa nämäkin aktiviteetit tällä viikolla, minä olen tosiaan vasta illalla kotona. Mitä ihmettä meidän arjestamme tulisi, jos se olisi aina tällaista. Täydet työpäivät, harrastukset, kauppakäynnit ja asioiden hoitamiset. Vanhempainillat ja kaverisynttärit. Vaikka kaikkeen tottuu, niinhän se on.

Sunnuntaina istuin kentän laidalla ja kannustin esikoista. Mies oli saanut kunnon flunssan ja oli sängynpohjalla koko viikonlopun.

Mutta nyt nukkumaan!