Puutarhajuhlissa

Eilen meillä oli ihana päivä ystäviemme puutarhajuhlissa. Kymmenen aikuista, viisi vikkelää leikki-ikäistä, yksi vauva ja yksi vielä vatsassa. Oli ystävien piha, paljon hyvää ruokaa ja juomaa, uimista ja leikkejä lapsille, monia vaihdettuja kuulumisia ja illalla vielä saunomista. Oli lasten vesipyssyjä ja kastuneita vaatteita aikuisilta, kun kulman takaa ammuttiin nauraen kohti. Oli siiliperheen ruokintaa ja piknik lapsille viltin päällä nurmikolla. Oli onni ystävistä!

Minulla oli päälläni raitaa raidalla, sekä hame että paita ovat Lindexin Holly&Whyten mallistosta. Illalla karattiin vielä miehen kanssa Kappelin terassille nauttimaan kesäillasta sen jälkeen, kun olimme vieneet pojat yökylään sitä pyytäneille vanhemmilleni. 

Eilinen päivä oli Suomen kesää ja kesälomaa parhaimmillaan. Nyt blogi hiljenee seuraavaksi viikoksi, sillä en luonnollisesti kanna konetta matkalle mukaan ja hotellien verkkoyhteydet ovat oman kokemukseni mukaan yleensä aika onnettomat. Mutta katsotaan, jos jonkun tunnelmakuvan saisin tänne iPadilla laitettua. Tänään pestiin pyykit, huomenna pakataan ja tiistaiaamuna aikaisin lähdetään matkaan. Adios, Mallorca kutsuu!

Lomalukemista

Tuleeko teille muille menneitä lomia ajatellessanne mieleen myös mitä tuolla kyseisellä reissulla luitte? Kirjat ovat niin oleellinen osa olemistani ja elämistäni, että huomaan muistavani vanhoja ulkomaanmatkoja pitkälti sen kannalta mitä tuolloin oli matkalukemisena mukana. Ja toukokuussahan tein sen virheen, että en "jaksanut" kantaa kirjaa mukaan miehen ja minun Tukholman-vuorokaudelle. Ajattelin lukevani vain jotain naistenlehtiä, mutta päädyin kärvistelemään kamalissa vieroitusoireissa, hakemaan pinon paikallisia naistenlehtiä kulmakaupasta, ja vieläkin otti koville. Kentällä helpotti ja kirjamyymälästä tarttui parikin pokkaria mukaan. Siinä lennon lähtemistä odotellessa oli taas rauha sielussa ja kirja kädessä. Tällaista se tuppaa olemaan, jos kirjat tarjoavat sekä harrastuksen, koulutuksen että osin ammatinkin!

Tämä kesä on mennyt Tauno Tukevan, Lehmusten kaupungin ja talvi- ja jatkosotien parissa. Laila Hietamiehen sarjasta olen kahlannut nyt ensin alkuperäiset kolme osaa ja siihen päälle kaksi neljästä jatko-osasta. Eilen illalla aloitin toiseksi viimeistä osaa ja voi että nämä ovat hyviä. Samaa muistan sanoneeni Sonja-sarjan lukemisen jälkeen, mutta näissä on vielä etuna paikkojen tuttuus. On myös hurjaa ajatella, että samalla tavalla kuin sarjan naiset myös oma isoäitini seisoi myymälän tiskin takana sota-aikana tai toinen heittäytyi lehmiä lypsäessään välillä ojaan pommikoneita piiloon samalla, kun isoisät olivat rintamalla. Sota on yhtä aikaa nykyeläjälle niin kaukana, mutta kuitenkin aivan lähellä. Ihan tuossa nurkan takana. Pysyisikin siellä, historiassa meidän osaltamme.

Kuten sanottua, lomalukemiset kuuluvat minulla ehdottomasti matkatavaroihin mukaan. Eräällä reissulla Pariisissa luin samaan aikaan samaan paikkaan sijoittuvaa Patricia Cornwellin dekkaria, se sai lukumiljööstä hyvin todentuntuisen lisän. Kihlajaismatkalla Fuerteventuralla olin löytänyt Colin Dexterin Morset ja luin niitä ahmimalla aurinkotuolissa. Oli marraskuu, uima-altaan vesi kylmää ja aurinkokin vain pilkahteli. Mutta murha toisensa jälkeen sai ratkaisunsa.

Häämatkalla olimme kaksitoista päivää perillä ja mukaan pakkasin kirjan per päivä, kaikkea chick lit -opuksista dekkareihin ja kaunokirjallisiin romaaneihin. Luin kaikki. Sitten tapahtuivat lapset. Pari vuotta takaperin Kreikassa luin viikon aikana yhden kirjan, Ian McEwanin Sovituksen. Lopun aikaa istuin uima-altaassa täysin hasardin kuopuksen kanssa katsomassa, ettei se huku, tuossa iässä kun vauhtia oli satasella, aivoja vähän vähemmän. Ei siis tullut luettua, mutta en varmaan ikinä ole ollut yhtä ruskea kuin tuolta palattuamme. Viime kesän ja Dubrovnikin kirja oli puolestaan Jo Nesbon Poliisi, jota luin aina tilanteen salliessa parvekkeella sipsien ja punaviinin kera. 

Nyt ajattelin hurjastella ja ottaa kaksi kirjaa mukaan! Tästä pinosta alin, eli Cornwellin uutuusteos Dust on ostettu ihan varta vasten matkaa odottamaan, ylemmät kolme olen saanut lukulainaan Rouva S:ltä. Harper Leen Kuin surmaisi satakielen on niitä klassikoita, jotka vaan ovat ajanpuutteen vuoksi jääneet aina lukematta. P.D. Jamesin Syystanssiaiset ja Jo Bakerin Longbourn ovat samaa aihemaailmaa, toinen herrasväen ja toinen palvelijoiden näkökulmasta kuvattuna. Täytyy vähän makustella, mikä vaikuttaisi sopivimmalta. Eikä ihmetellä, jos kahdesta mukaan otetusta toinen palautetaan hyllyyn koskemattomana!

Muutenkin tässä pitäisi varmaan alkaa suunnata ajatuksia kohti ensi viikon matkaa. Tiistai-aamuna koittaa lähtö kukonlaulun aikaan, eli maanantaina pakataan. Sen verran olen ajatuksia lomalle suonut, että muualle kuin apteekkiin ei tarvitse mennä, kaikkea löytyy aurinkorasvoista uima-asuihin. Eli ehkä me vain jatketaan rentoilua, eikä turhaa stressata vielä, maanantaina ehtii! Sen verran hurjia aiomme olla, että emme ota lainkaan rattaita mukaan kuopukselle. Suunnitelmissa on täydellinen löhöloma hotellin tienoilla, kuljetus lentokentän ja hotellin välillä varattu ja jos jonnekin lähdemme, lapsi jaksaa kyllä jo kävellä yllättävän hyvin. Ainoastaan siirtymät lentokentän sisällä mietityttävät hieman, sillä rattaat ovat olleet myös oiva paikka sitoa vikkelä kuopus tarvittaessa aloilleen. Mutta onhan meitä kaksi aikuista ja meillä molemmilla kaksi kättä ja jos toinen pitää lapsia käsistä, voi toinen vetää perässää matkalaukkujamme, yhtä isoa ja yhtä trolleyta. Laitetaan homma pelittämään. 

Pieni kuvaussessio

Huomasin valokuvia läpikäydessäni, että miehestä ei ole paljonkaan yhteiskuvia molempien poikien kanssa. Päivänä eräänä olimme lähdössä kaupungille, kaikki puts plank ja kivoissa vaatteissa. Niinpä pyysin miestä ja poikia istahtamaan parvekkeen sohvalle ja aloin räpsiä. Tuli tosi kivoja, tässä teillekin nähtäväksi. Ensimmäisen kohdalla totesin vain, että yksi kuva todellakin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. <3

Sitten oli vielä poikien vuoro. Tässä ensimmäisessä esikoinen yrittää nostaa veljeään päästä ylös ja kuopuksesta se on hauskaa.

Lopuksi kuopus halusi kokeilla kuvaamista isolla kameralla ja minä pääsin malliksi. Vähän piti kurkkia, että pääsin kuvaan ja kahden otoksen jälkeen tyyppi totesi kuvaamisen tylsäksi ja häipyi.

Mies hioo parhaillaan parvekkeella vanhaa pinnatuolia, josta tulee esikoisen työtuoli ja elämäni Äly sekä Väläys kokeilevat kuinka kovaa voi lyödä päitä yhteen ennen kuin koskee. Lienee siis sopiva aika napata viimeksi mainitut mukaan ja lähteä kirjaston kautta kauppaan. Säästytään suuremmilta vahingoilta.

Kesäretkellä

Viime viikolla ajoimme kolme tuntia Itä-Suomen suuntaan moikkaamaan isomummia ja viettämään aikaa yhdessä parhaista kesäkaupungeista. Tiedossa oli kolme rentoa päivää täynnä mukavaa tekemistä.

Lappeenranta on kyllä kesällä niin parhaimmillaan. Todellinen lehmusten kaupunki täynnä mukavaa tekemistä. Käytyämme syömässä kaupungilla ja istuttuamme illemmalla isomummin luona karkasimme miehen kanssa hetkeksi Kasinon terassille. Minun äitini oli samaan aikaan kaupungissa, joten hän jäi pikkupoikia kaitsemaan.

Ilta-aurinko paistoi Saimaalle ja lahden toisella puolella torin takana kohosivat Linnoituksen vallit. Tällä kertaa kaupungin turistinähtävyys hiekkalinna jäi katsastamatta, mutta olemme kuukauden kuluttua menossa taas. Sitten ehtii.

Seuraavana päivänä meitä odotti retki saareen yhdessä tätini kanssa. Esikoinen otettiin mukaan, kuopus lähti isoäitinsä kanssa leikkipuiston kautta jäätelölle. Souturetki oli lyhyt ja esikoinenkin pääsi kokeilemaan. 

Saaressa kävimme kiertämässä niin isoisoisäni kuin isotätini mökkipaikkoja sekä kurkkasimme vanhaan bunkkeriin. Paikkana tuo saari on kyllä ihanteellinen, vastarannalla näkyy yliopiston rakennuksia. Isotädin mökkipaikan saunan takaa löytyi metsämansikka-apaja, mutta esikoisen poimintaretki päättyi paarman puremaan. Se huuto kuului aivan taatusti vastarannalle helposti. Pitkä hiekkaranta isotädin mökin edustalla aiheutti myös pienen pulahduksen ja vaatteita sekä saappaita kuivateltiin tovi samalla, kun syötiin eväitä. Esikoisella oli mukanaan kynä sekä lehtiö, johon hän merkitsi ahkerasti muistiin "saaren asioita". 

Illalla mies ja anoppinsa olivat ainoat, jotka jaksoivat katsoa Saksan ja Brasilian legendaariseksi muodostunutta futispeliä, minä ja pikkupojat uuvahdimme kauan ennen sitä. Tuolla vanhempieni kakkosasunnolla mahtuu yllättävän monta yöpymään kerralla, vielä olisi ollut tilaakin muutamalle. Esikoinen muuten on vakaasti sitä mieltä, että jos se on isovanhempien kakkoskoti, se on silloin myös meidän kakkoskotimme. Tässä asiassa hänen päätään ei käännetä! 

Seuraavana aamuna oli aika lähteä kohti Kouvolaa ja Tykkimäkeä, joka puoliltapäivin avasi porttinsa. Tuo on meidän jokakesäinen vierailukohteemme, kun se niin näppärästi matkan varrella sijaitsee. Vähän kotikutoinen fiilis verrattuna vaikkapa Lintsiin tai Särkänniemeen, mutta minä tykkään. Ei liian iso alue, tarpeeksi laitteita, bonuksena eläimiä ja vesipuisto. Ainoa vaan, että kuopukselle ei täältäkään löytynyt monia sopivia laitteita, eivät ensin meinanneet edes uskoa lapsen olevan yli 90-senttinen, kun olimme rannekkeita ostamassa. Ei muuta kuin lapsi tarkistusmittaukseen ja ranneke irtosi. Pienihän tuo on ja odotan kovasti ensi kesää, kun metri toivottavasti on jo täynnä ja lapsi pääsee useampiin vekottimiin. Nyt sain pari kertaa lohdutella harmista itkevää lasta, kun veljensä pääsi kaikkialle ja hän vai muistaakseni kahdeksaan laitteeseen. Kävimme sitten useamman kerran niissä. 

Karuselliin uskaltauduin minäkin, noin muuten en tykkää huvipuistovempaimista yhtään.

Kuopuksen auto ei oikein liikkunut ja apukuski hyppäsi pukille. Esikoinen huristeli omalla rekallaan jossain päin rataa. Edistystä viime vuoteen, jolloin kuopuksen jalat eivät yltäneet kunnolla polkimille kuin kurottamalla, mistä johtuen se ajoi vähän harhaan ja suoraan jalkani päältä. Samaan aikaan toisaalla esikoinen kurvasi tyylikkäästi kanttareiden yli keskelle radan levähdysaluetta, sillä rekallaan tietysti. Nyt meni supersmoothisti siihen verrattuna, kun esikoisen rekkaa työnsin ja vedin takaisin radalle!

Tässä meidän kaupunkilaislapset ovat katsomassa villejä eläimiä. Huokaus.

Oli niin järkyttävän kuuma päivä, että mehua ja vettä kului urakalla ja minä olin aivan tulipunainen päästyämme kotiin. Vietimme huvipuistossa lähes viisi tuntia, joten olkapäissä sen tunsi.

Ja kun mies ja esikoinen kiersivät laitteissa, me penkkiläiset kulutettiin aikaa esimerkiksi ottamalla yhteiskuvia.

Jep, tuolla ne killuvat. 

Päivä päätti klassikko. Voi kuopusta. Seuraava otettiin sitten kuppiin.

Ehdimme äidin kanssa käydä reissun aikana myös pyörähtämässä lastenvaateputiikissa, jossa myytiin muun muassa Mayoralin ja Gantin vaatteita hyvällä alennuksella. Esikoinen sai pari paitaa, pitkähihaisen tummansinisen päiväkotiin ja raidallisen Gantin t-paidan ensi kesää odottamaan. Myös uusi skraga löytyi, vanha on alkanut näyttää vähän lyhyeltä. Kuopukselle puolestaan löytyi Mayoralin vihreä neule päiväkotikäyttöön.

Ja sitten löytyi nämä. Italialaiset nahkakengät pienelle mafiosolle. Ihan ässät juhlapopot eikä hintaa paljon mitään. Mies oli kateellinen, hän on yleensäkin sitä mieltä, että lapsillaan on paljon hienompia vaatteita kuin hänellä itsellään. Niin se taitaa vähän mennä!