sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

From Tiffany's With Love

Syksyllä, kun menemme koko perhe käymään Lontoossa, on ostoslistallani vain yksi asia. 

Kuva: www.tiffany.co.uk

I-ha-na! Ja itse asiassa tuollainen helmirannekoru minulta juuri puuttuukin. Sain mieheltä molempien poikien syntymistä lahjaksi Tiffanyn hopeiset rannekorut ja myöhemmin olen saanut niin riipuksen kuin helmikorvakorut. Nyt taidan kerrankin ostaa itse itselleni. Vaikka onhan äitienpäiväkin tuloillaan ja miehellä varmaan vielä luottomyyjänsä tiedot ylhäällä...

torstai 17. huhtikuuta 2014

Kiirastorstai, pitkäperjantai...

lankalauantai, pääsiäissunnuntai ja niin edelleen. Pyhät ovat täällä ja neljän päivän vapaa töistä ja päiväkodista tuntuu erittäin tervetulleelta.


Miehellä oli tänään etäpäivä, joten nappasin hänet kaverikseni ostosreissulle ja teimme viikkosiivouksenkin siinä samassa ennen poikien hakemista. Päiväkodista tultiin kirjaston kautta kotiin ja sen lisäksi tänään on ehditty ulkoilla futista pelaten, pakata tavarat huomista reissua varten ja pestä monta koneellista pyykkiä. Sain myös apuja sämpylöiden ja hedelmäsalaatin tekoon kahdelta pieneltä pojalta. 



Pojat ovat koristelleet kodin ja minä olen ostanut omille virpojilleni suklaamunia sunnuntaiaamua odottamaan. Vielä on vähän auki tekeekö mies kartat, joita seuraamalla suklaamunat löytyvät yksi kerrallaan vai mennäänkö vanhalla arvoitusmenetelmällä. Joka tapauksessa munat täytyy muistaa edellisenä iltana piilottaa odottamaan! 



Huomenna lähdemme isoäitini luokse kylään, mutta olemme siellä todennäköisesti vain yhden yön ja ajamme lauantaina takaisin illansuussa. Sunnuntaina ohjelmassa on ensin karitsa-ateria vanhempieni luona ja sen jälkeen vastasyntyneiden liveversioiden ihastelua Haltialan tilalla yhdessä esikoisen kummien kanssa. Maanantaina ei tehdä mitään. Ollaan vaan, köllötellään ja luetaan kirjoja. Kokataan avokadopastaa tai lasagnea ja herkutellaan jäätelöllä. Kuopus ja isänsä aloittivat pyhäherkuttelut jo äsken syömällä iltapalaksi cheddaria ja suolakeksejä. Minä join siiderin ja taidan juoda kohta toisen.


Ihanaa pääsiäistä kaikille!






keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Electrolux Ergorapido

Meillä imuroidaan joka päivä. Tästä syytän kahta pientä poikaa, jotka paitsi tuovat mukanaan eteisen täydeltä hiekkaa, myös kuorruttavat keittiön maton muruilla. Keittiö, eteinen ja kulkuväylät huitaistaan joka ilta puhtaiksi ja imurista oli tullut pysyvä sisustuselementti keskellä olohuoneen lattiaa. Rasittavaa. 

Cittarin tarjouslehtinen kolahti postiluukusta juuri sopivalla hetkellä ja pitkään harkitsemastani hankinnasta tuli todellisuutta. Kun ovh:sta pudotettiin pois viisikymppiä ja hintaa jäi alle sata euroa, olin heti aamulla kolkuttelemassa kaupan ovia. Electroluxin Ergorapido -imuri muutti keittiön nurkkaan ja vapautti meidät potkimasta lattialla lojuvaa imuria mennessämme. Se sai muuttaa takaisin siivouskaappiin. 



Nyt mietin miksi en ostanut tätä imuria jo aikaisemmin. Sen käyttö on helppoa ja kätevää juuri siihen tarkoitukseen mihin minä sen hankin. Hurautan helposti roskaisimmat paikat puhtaiksi ja villakoirat pois nurkista ilman varsinaisen imurin kaivamista kaapista. Laite kulkee kuin unelma ja lapsia huvittavat imurin etuosassa olevat valot. Yhdellä akullisella pystyy imuroimaan meidän asuntomme kokoisen alan ja sitten imuri on laitettava lataamaan. Käytännössä se on aina käyttövalmis, sillä säilytämme sitä lataustelineessä käyttökertojen välillä. Myös säiliö on helppo tyhjentää sen täyttyessä.


En ehkä olisi valinnut tätä kyseistä väriä, jos valinnanvaraa olisi ollut. Mutta alennuksesta ostaessa on otettava mitä saa eikä värillä siinä vaiheessa ole niin paljon merkitystä.


Varteen on myös integroitu erillinen irrotettava rikkaimuri pöytien ja pienempien pintojen puhdistukseen, mutta meillä sitä ei ole käytetty oikeastaan lainkaan. On ehkä helpompi huitaista murut pöydältä mikrokuituliinalla lavuaariin. 


Lapsetkin osaavat käyttää Ergorapidoa, sen verran helppokäyttöinen se on. Yhdestä isosta napista päälle ja pois.


Lapsityövoima, mikä ihana keksintö!


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Turvaistuinongelma

Eräänä päivänä huomasin kuopuksen pään huitelevan turvaistuimen yläreunan yllä. Niskatukea ei enää saanut nostettua ylemmäs, joten oli todettava istuimen käyneen lapselle liian pieneksi. Oli siis uuden istuimen hankinnan aika ja siinä riitti haasteita.


Kuopus on pienikokoinen ja laiha. Näin ollen häntä ei vielä voinut siirtää istumaan turvavyöistuimeen veljensä tapaan, eli istuimeen, jossa käytetään auton omia turvavöitä. Tällaiset istuimet on suunniteltu yleensä nelivuotiaasta eteenpäin ja painoa istujalla pitäisi olla vähintään 15 kiloa. Kuopus on vastikään ylittänyt kolmentoista kilon rajapyykin, joten jonkin aikaa saisimme odotella kilorajan täyttymistä.


Meidän pitäisi siis ostaa toinen turvaistuin ja vaihtaa se muutaman vuoden kuluttua turvavyöistuimeen, jota lapsi käyttäisi niin kauan kuin istuinta ylipäänsä tarvitsisi. Ei tuntunut järkevältä. Olinkin iloinen, kun sain vinkin muuntuvasta istuimesta, joka osoittautui täydelliseksi vastaukseksi meidän tarpeisiimme.

Klikkasin tilauksen netitkauppaan ja pian postin kuljetus soitti ovikelloa ja paketti Saksasta saapui. Kyseessä on Cybex Pallas palkki-istuin, jota käytetään nyt ensi alkuun palkin kanssa. Kun kuopus on tarpeeksi vanha, otetaan palkki pois ja istuin muuttuu samanlaiseksi turvavyöistuimeksi kuin esikoisellakin on, Cybex Solution X -istuimeksi.


Tässä istuin palkin kanssa.


Ja tässä ilman palkkia. 


Minä tilasin istuimen saksalaisesta My Pram -nettikaupasta ja se tosiaan tuotiin kotiovelle hintaan 199 euroa. Sama istuin läheisessä lastentarvikemyymälässä maksaa 270 euroa, joten hintaero on huomattava. Kävimme kokeilemassa istuinta ja kuopuksen mahtumista siihen liikkeessä, mutta ostohetkellä käännyimme verkkokaupan puoleen. Järkevämpää olisi ehkä kannattaa kivijalkamyymälöitä ja varmistaa näin palveluiden säilyminen. Ei kuitenkaan millä hinnalla tahansa.



sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Tuoreeks terveeks

Tänä vuonna virpomaoksien koristelusta ovat vastanneet tahot isoäiti ja päiväkoti. Esikoinen teki omat vitsansa ollessaan isovanhemmillaan viime viikolla ja kuopuksen vitsa valmistui päiväkodissa. 



Kuopuksen tekele on tuo liikuttava töpö oikealla. 



Myös rairuoho kasvoi isoäidin ja esikoisen kylvämänä melkoiseen mittaan jo viikossa. Tai mitä lie vihreää heinää onkaan. Kamala paine pitää se hengissä.


Ostin hulluttelemassa käydessäni suklaapatukoita varastoon, jos meille muutama virpoja eksyisi. Myös pojat saivat yhdet virvottuaan meitä, on sitten helpompi odottaa pääsiäissunnuntain suklaamunia. Ja saivat he myös etsiä piilottamani legopakkaukset, jotka eivät montaa euroa samoilla hullutteluilla kustantaneet. Me ollaan niin helppoja. Kuopus oli tohkeissaan, pääsiäispupu on käynyt yöllä piilottamassa legot. Esikoinen tuhahteli vieressä, se mikään pupu ole. Ihan äiti vaan.

Noin muuten meillä ei käydä toisten ovilla virpomassa. Esikoista jännittää jo meidän vanhempien virpominen niin paljon, ettei siitä meinaa tulla mitään. Menköön sitten joskus kouluikäisenä, jos haluaa ja rohkenee. Siihen saakka virvotaan vain vanhemmat, isovanhemmat ja täti.


Pääsiäinen ajoittuu kevääseen ja kevään tulon tietää myös tivolin saapumisesta päiväkodin takana olevalle kentälle. Me kävimme jo torstai-iltana paikan päällä. 






Viisi laitekäyntiä molemmille ja arvat päälle. Lopputuloksena kaksi itkevää lasta, kun piti lähteä kotiin, arvoista ei voittanut kuin tikkarit lohdutuspalkinnoiksi ja se toinen tikkarikin meni ja tippui. Aina ei voi voittaa. Ei lapset eikä vanhemmat.





lauantai 12. huhtikuuta 2014

Tervetullut viikonloppu

Eilen oli todellinen TGIF-fiilis. En edes tiedä miten olin niin väsyksissä, mutta nukahdin tunniksi sohvalle tultuamme esikoisen kanssa kotiin. Mies oli puhumassa työpuhelua toisessa huoneessa ja kysyin myöhemmin olinko nukkunut. Kuulemma todellakin! 

Eilen oli kuopuksen vuoro olla päivä isovanhemmillaan ja vein hänet sinne heti aamulla. Mies haki hänet töiden jälkeen ja soitin perään, että väsymystilanne vaatii myös viiniä. Mies sitten kurvasi kotiin mukanaan kuopus ja pullo punaviiniä.

Sitä odotellessa lakkasin kynnet nudesta poiketen pinkeiksi ja keitin vaniljakahvia. 


Sitten ihastelin kelloa ja sormuksia. Ja hyvä niin, kun aikeissa on katsella molempia vielä pitkään.


Ja mietin, että kukakohan meille tulisi siivoamaan. Jos mä taas katselen vaan kukkia.


Lopulta helpotti, eikä miehen ollut tarvinnut käydä edes Alkossa. Isä oli laittanut tyttärelleen punkkupullon tuliaiseksi.



Tänään olen ensin tehnyt erinomaisia vaatelöytöjä pojille paikallisen MLL:n pitämällä kirpputorilla ja käynyt sen jälkeen koko perheen kanssa Kansallismuseossa. Erityispisteet museon Vintille kolmoskerroksessa, siellä viihtyivät pitkään niin lapset kuin vanhemmatkin. Lisää voit lukea täältä. Käytiin vielä syömässä kaupungilla ja ilta lienee hyvin rauhallista mallia. Mies on lähdössä klubille paria sikaria arvostelemaan ja pojat nuokkuvat tuossa sohvalla sen näköisinä, että kerrankin ei tarvinne unta paljon odotella. Se tietää rauhallista dekkari-iltaa minulle.




perjantai 11. huhtikuuta 2014

Pari paitaa Popilta

Rakastan raitoja. Ostaisin pojille aina vain sinivalkoraidallisia paitoja, jos he eivät välillä haluaisi jotain muuta. Onneksi mies pitää lasten puolia ja penää oikeutta väreihin, muuten saattaisivat kulkea hyvin rajoitetussa värimaailmassa. Mutta onhan se klassinen ja tyylikäs, simppeli ja siisti, se navy siis. Mutta osaan minäkin välillä yllättää, ainakin jos lapsilta olisi muutama päivä takaperin kysytty. 

Pari uutta päiväkotipaitaa Popilta, kaikki hyväksytetty tulevilla käyttäjillään ennen tilaamista. Tykkäsivät kovasti. Ja jos noihin nyt yhdistetään harmaat tai tummansiniset colleget, niin ei tulee liian räikeää. Sillä sehän olisi kamalaa, räikeitä värejä ja kuoseja lapsen vaatteissa. Välillä olen omastakin mielestäni vähän naurettava!

Kaksi ylintä raitapaitaa ovat esikoiselle ja joskus myöhemmin tietysti kuopukselle. Autopaita on kuopukselle ostettu.




Poikien päiväkotipipot alkoivat olla vähän kulahtaneen näköisiä, joten uudet sellaiset samaan tilaukseen. Mintunvihreä kuopukselle, punaraitainen esikoiselle. 


Kaikki kuvat: polarnopyret.fi.

Verkkokaupassa olisi ollut myös kivoja t-paitoja, mutta niitä kumpikaan lapsista ei enää tälle kesälle tarvitse. Sen sijaan kesän alennusmyynneistä taidan käydä niitä katsomassa jemmaan.

Paketti muuten tuli postiin ihan kahdessa päivässä noudettavaksi. Nyt on värikästä raitaa kerrakseen!

d