Tästä se joulu alkaa

Pojat ottivat jo viikolla varaslähdön ja leipoivat isoäitinsä kanssa pipareita. Hyviä tuli ja loppuivat liian pian.

Eilen kävimme katsomassa Tontut suutareina -näytelmän Kaupunginteatterissa. Se oli hyvin lapsille uppoava esitys ja ensimmäistä kertaa kunnon teatterissa ollut kuopuskin katseli neljäkymmentä minuuttia hipihiljaa kiinni kyljessäni. Esikoinen puolestaan valloitti patjapaikan ihan näyttämön edestä.

Jouluteema jatkui Stockmannin jouluikkunan tarkastamisella sekä joulukoristeostoksilla. Pojat saavat joka vuosi valita yhdet koristeet itselleen muistoksi, tänä vuonna kotiin kuljetettiin kaksi kimaltelevaa robottia. Itse ostin muutaman uuden koristeen myös. 

Joulukalenterien osalta mentiin tänä vuonna helpoimman kautta, kun en sairastaessani jaksanut miettiä yllätyksiä joulusukkiin tai kankaiseen kalenteriin. Niinpä esikoinen iloitsee sikahintaisesta Lego Star Wars -kalenteristaan siinä missä kuopuksen valinta osui pari euroa maksaneeseen Lentsikat-suklaakalenteriin. 

Nyt mies on lähdössä omille joululahjaostoksilleen ja me voisimme poikien kanssa vaikka leipoa joulutorttuja. Varsinaiset koristeet laitetaan vasta viikon kuluttua, kunhan saadaan kuopuksen syntymäpäivät ensin juhlittua alta pois. Lupasin lapsille, että saavat heti juhlien jälkeen koristella pienen kuusen omaan huoneeseensa. Minä laittelen joulua tänne muualle sitten seuraavalla viikolla. 

Tämä on ehkä ihanin kaikista vuoden kuukausista. Täynnä odotusta ja iloa, kivoja tapahtumia ja jännitystä. Kunhan kuuset tulevat hieman lähempänä aattoa tuohon viereen myyntiin, mennään kävellen ostamaan ja kannetaan valittu yksilö kotiin. On pikkujouluja, ehkä Seurasaaren tonttupolku tai jos Korkeasaaressa on jälleen tallitontun joulu, voisimme mennä sinne. Ihana joulukuu!

Huom! Syystä tahi toisesta kommentteihin vastaaminen ei toimi. Niinpä olen kirjoittanut vastauksia yhteisesti kaikkien kommenttien alle tai jos postauksessa on ollut vain yksi kommentti, kirjoittanut toisen kommentin perään. Toivottavasti tuo bugi saadaan korjattua pian, on aina mukavampi kirjoittaa vastaukset suoraan kommentin alle. 

Impulssiostaja

Naapurustossamme on liike, jonka ohi en vain pääse. Askeleet eksyvät sisään ja ennen kuin huomaankaan olen kassalla kaivamassa korttia esiin ja kannan paperikassia kotiinpäin. Vector Factory, täynnä kauniita ja ah niin tarpeellisia tavaroita omistaa.

Tällä kertaa lapset saivat pahvisen itse väritettävän merirosvolaivan (alennuksessa!).

Sitten me ostettiin miehen kanssa sarvet. Koska täytyyhän nyt sarvet olla. Odotettuaan viikon pääsyä seinälle sai mies ne lopulta kuopuksen avustuksella ruuvattua paikoilleen.

Tätä keittiöpyyhettä olen katsellut jo tovin, nyt nappasin mukaan.

Ja se, mitä oikeastaan menin ostamaan, näkyy tässä. Melamiinisia jogurttikulhoja ipanoille. Kuopus voi vaikka opetella näppärästi samalla aakkoset, kun lapioi ruokaa suuhunsa. Voittavat kauneudessaan Ikean muovikulhot 6-0. Eri asia toki on, tarvitsevatko lapseni kympin kappaleelta maksavia muovikulhoja.

Ehkä minä tarvitsin?

Ill feelings

Mykoplasma, molempien poskionteloiden tulehdus, joka tod.näk. myös otsaontelossa, keuhkoputkentulehdus ja viikon sairasloma. Kaksi päällekkäistä antibioottikuuria ja koko ihmisestä veto täysin poissa. Hikoilen kävellessäni makuuhuoneesta keittiöön, jalat ovat velttoa spaghettia enkä jaksa pitää lehteä käsissäni lukiessani. Siispä nukun tai luen kirjaa, jonka voin tukea rintakehää vasten. Yhtälössä mukana juuri uudessa työpaikassa aloittanut mies sekä kaksi hoitoa vaativaa lasta.

Kuka auttaa? Äiti. Hän on tulossa tänne parhaillaan muusit ja lihapullat mukanaan ja aikoo kuulemma tehdä täällä sekä riisipuuroa että jauhelihakeittoa. Hakee pojat päiväkodista ja viihdyttää miehen paluuseen saakka. Sanoinko jo, että Äiti. <3.

Josko näillä lähtisi tauti. Tai siis taudit.

Strike a pose

Meidän lastemme päiväkodissa valokuvauksen järjestää vanhempaintoimikunta ja kuvaajana toimii Kuvamuisto Oy. Tässä muutama maistiainen tämän vuoden kuvista koevedosten muodossa. Lienette kanssani samaa mieltä siitä, että kymppi plussan kuvat ja voin lisätä, että jälleen kerran. Pikkutyypit poseeraa minkä kerkeää ja loistava kuvaaja tekee hyvää työtä. Suosittelemme!

Promovendi

Postiluukusta kolahti kutsu Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioon ensi vuoden toukokuussa. Mietin jo miten hääpuvusta saisi muokattua yhden tarvittavista iltapuvuista ja että mies pääsee frakkiostoksille. Kustannuksiin on toki lisättävä lastenhoitajan kulut kolmelle päivälle. Me nimittäin taidetaan osallistua, minä promovendinä ja mies seuralaisena!

Oletteko olleet? Kannattiko?

Nespresso Lattissima+

Kahvikoneesta oli mies puhunut jo jonkun aikaa. Olin ensin vastahankaan ja ajattelin hifistelyvälineen joutuvan kuitenkin hetken käytön jälkeen kellariin pölyttymään. Mies jatkoi puhumista ja viimeksi sanoi koneen olevan hänen joululahjatoiveissaan. Tuolloin vehje odotti jo piilossa paketoituna isänpäivää.

Päädyin Nespressoon oikeastaan sattumalta. Huomasin tarjouksen Hullujen päivien aikaan ja tutkittuani hetken internetin ihmeellisen maailman tarjoamia arvosteluja vakuutuin koneen olevan ihan kelpo hankinta. Mies ei lähde aamulla käyntiin ilman kahvia, mutta kokee aamun härdellissä tavallisen kahvin keittämisen ja juomisen ehkä hieman aikaavieväksi. Nyt on helppo painaa nappia ja huitaista silmät avaava espresso hetkessä!

Kyseessä on siis DeLonghin valmistama Nespresso Lattissima+. Koneella saa valmistettua cappuccinon, latten ja espresson lisäksi tuollaisen "normaalin" kahvin, lungon. Mies on maitokahvien ystävä ja häntä ajatellen ajattelin tämän kyseisen kahvikoneen olevan hyvä valinta. Irrotettavan maitosäiliön voin laittaa jääkaappiin ja napata taas sieltä, kun haluaa tehdä maitokahvia. Automaattinen virrankatkaisu on hyvä varmuuden varalle ja koneen sisältä löytyy pieni säiliö käytetyille kahvikapseleille.

Vihdoin ja viimein saivat espressokuppimmekin käyttöä! Ja vaikka ajattelin etukäteen jatkavani sinnikkäästi Moccamasterin ja Parisien-kahvin ystävänä, olen itsekin pyytänyt miestä tekemään jo muutaman kerran itselleni kahvia Nespresson koneella.

Paketin mukana tuli maistiaisia jokaisesta Nespresson kahvimausta ja viikonloppuna teimme tilauksen Nespresson sivuilta, piti saada lisää suosikkimakuja. Mies käyttää tummista tumminta Ristrettoa espresson lisäksi maitokahviensa pohjana ja minä totesin tummanruskeakuorisen Roman olevan omaan makuuni sopivaa. Lopuksi otettiin vielä muutama kausimaku lähetykseen mukaan ja vanilja maistuukin kahvissa selvästi. Osto on todella helppoa tuolta Nespresson omasta nettikaupasta ja lähetys tuli kahdessa päivässä postiin. Kun kerrostalomme jätehuoneesta löytyy vielä metallinkeräys on kapselit helppo kierrättää eteenpäin ihan samalla tavalla kuin kierrätämme kaiken muunkin metallin. Kahvinjäämät noista alumiinikapseleista palavat sulamisprosessissa pois.

Punaiset kapselit ovat kofeiinittomia ja ainoita näytepakkauksesta jäljelle jääneitä...

Tässä keittimellä valmistettu latte. Ja seuraavaksi joululahjalistalle sitten kunnolliset lattelasit.

Sunnuntain rauha

Sunnuntai-iltapäivä, mies uimassa esikoisen kanssa ja minä sekä kuopus vanumassa kotona. Sairastelusaagan seuraava osaa näytellään parhaillaan, minun ääneni on nimittäin lähtenyt lomailemaan ja tilalle on tullut tuuraamaan herkkä basso. En uskaltanut flunssan pahenemisen pelossa lähteä uimaan mukaan ja siispä kuopuskin jäi kotiin. Juuri nyt tuntuu hyvältä valinnalta, kun vieressä on kupillinen kuumaa kahvia ja sylissä pienet varpaat siliteltävänä. Kauppaan me lähdemme vielä tänään, mutta muuten otetaan rauhallisesti.

Eilen päätettiin yhteistuumin lähteä vielä kerran pyöräilemään ennen kuin laitetaan fillarit talviteloille kevättä odottamaan. Sitä ennen olin jo tehnyt pari vuoallista lasagnea valmiiksi ja siivosimme kaikki neljä yhdessä poikien huoneen. Kannnoin muovikassillisen silkkaa roskaa huoneesta pois, vaikka arvatenkin olivat poikien suuria aarteita. Kiviä, kuivia lehtiä ja oksia, keppejä ja paperisilppua. Sälää. Ahkerasta siivouksesta lupasin palkkioksi kahvilakäynnin pyöräilyn lomaan ja näin tehtiin. Kotimatkalla kuopuksen pyörä kurvasi yhtäkkiä pientareelle ja kun käännyin katsomaan näin ummistuneet silmät ja nyykähtäneen pään. Päiväunet poisjättänyt lapsi se siinä nukahti istualleen satulaan kesken polkemisen. 

Alkaa jo tämä jatkuva sairastaminen tympiä. Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, kalpeus on aikamoinen ja pahemmin en vapaapäivinä ole jaksanut meikkaillakaan. Auttaisi ehkä. No, jospa tämä tästä taas ennen kuin seuraava pöpö päiväkodista tai muualta meille rantautuu. Pyöräasiassa puolestaan tehtiin sellainen havainto, että esikoinen tarvitsee ensi keväänä uuden fillarin. Tähän saakka olemme saaneet pyöriä käytettynä ja ne ovat palvelleet oivallisesti. Nyt päätimme kuitenkin miehen kanssa, että lapsi saakoon ensimmäistä kertaa ihan ikioman uuden pyörän ja vieläpä itse valitun sellaisen. Tämä saisi olla myös hieman pitkäikäisempi kuin nykyiset pieniksi jääneet poljettavat. 

No nyt täällä soi Robin, kun kuopus on laittanut Youtuben päälle isänsä iPadista ja kuuntelee suosikkiaan. Epäilemättä toinen ykkösfanitettava on soittolistalla odottamassa vuoroaan. Voihan Heikki Kuula ja Koirakaveri.