Reissulasse

Esikoinen kävi viettämässä päivän isovanhempiensa luona. Me muut saimme tällä viikolla postia.

Ennen korttia, kotiin palaavan lapsen mukana meille tuli myös kaikki tämä tavaramäärä. 

Tuoli on jo tuomittu palautukseen, siitä nimittäin tapellaan jatkuvalla syötöllä. Iso nalle sen sijaan on löytänyt paikkansa unikaverina ja pienempi luovutettiin jalomielisesti kuopukselle. Postimerkit ajattelin käyttää itse.

Farewell to summer in Linnanmäki

Kuopus on viimeiset pari viikkoa puhunut Linnanmäestä ja halunnut mennä sinne. En tiedä mistä tämä on saanut alkunsa ja muistaako lapsi edes kunnolla mikä paikka se Lintsi on, mutta mikäpä siinä. Päätimme miehen kanssa, että eilinen sunnuntai on hyvä aika pistää kesä lopullisesti pakettiin ja käydä vielä kerran hurvittelemassa laitteissa. Kuopus oli onnessaan jo autossa matkalla Lintsille. "Linnanmäellä on aina niin kivaa!"

Ja olihan siellä. Aikaa vierähti kolme tuntia ja siinä ajassa ehti muun muassa ajaa monta kierrosta rekkarallissa (kuopuksen lemppari), käydä ensi kertaa Vekkulassa (esikoinen) ja lopuksi karusellissa sekä maisemajunassa koko porukka. Jakauduimme kahtia niin, että minä kävin kuopuksen kanssa pienempien laitteissa ja mies esikoisen kaverina niissä isommissa. Kuopus on vasta 90 cm pitkä, joten pääsee vain yhteentoista laitteeseen. Esikoinen puolestaan on reippaasti päälle 110 cm, joten laitteitakin on rutkasti enemmän. Molemmilla pojilla oli rannekkeet ja miehellä myös. 

Tässä ollaan rumpukarusellissa.

Muutama yhteiskuva siinä pyörimisen ohessa. Alempi on tosi ihana! Ja kyllä se syksy nyt on tullut, itsellänikin oli ensi kertaa farkut jalassa sitten kevään. 

Törmättiin Hevisaurukseen ja Milli Pilliin. Molemmat pojat painuivat saman tien halamaan, taisi jäädä halailu päälle Muumimaailmasta!

Karuselli on äidin lempparilaite. Viihtyi siellä esikoinenkin.

Viimeisteltiin tämä hauska päivä vielä käymällä Chico'sissa syömässä. Ajattelin monta kertaa päivän aikana, että meillä on maailman upeimmat lapset, joiden kanssa on todella kiva viettää aikaa. Ihan paras perhe.

Lastenhuoneen uusi matto

Mies oli sitä mieltä, että lastenhuoneen yleisilme oli liian pliisu ja sinne tarvittiin lisää väriä. En ollut ihan samaa mieltä väristä ja muutin sen mielessäni kuvioiksi. Joka tapauksessa vanha matto sai lähteä varastoon ja aloin katsella uutta. Muutamia speksejä oli, maton tuli olla villaa ja sekä kuosiltaan että kooltaan sellainen, jota voisi jatkossa käyttää myös muualla kuin lastenhuoneessa.

Tähän saumaan tipahti postiluukusta sopivasti Kodin Ykkösen mainos, jossa kuponkia vilauttamalla sai matoista neljäkymmentä prosenttia hinnasta pois. Tämä tarjous oli voimassa vain yhden päivän ja pari viikkoa takaperin lähdin työpäivän päätteeksi matto-ostoksille. Plussaseteleillä hinnasta lähti vielä kolmekymppiä ja lopulta kannoin kotiin Anno-sarjan Pandora-maton hintaan sata euroa. Mukaan sai kassalta vielä paperikassin, josta paljastui paketti tuikkukynttilöitä, mustavalkoraidallisia servettejä sekä valkoinen keittiöpyyhe yhdessä Plaza-lehden uusimman numeron kanssa.

Ennen

Ja jälkeen

Todellinen sisustusbloggaaja olisi luonnollisesti huolehtinut lastenhuoneen siisteydestä ennen kuvausta ja rajannut kuvakulmat näyttämään vain katseen kestävät nurkat. Minä ajattelin, että enpä viitsi. Sillä tällaista meillä on, eikä tuo lastenhuone ole edes pahaa räjähdystä kuvissa kokenut. Näkisittepä sen joskus! Elämä saa näkyä, samaten ne ihmiset, jotka täällä asuvat.

Esikoisen sänky on vielä maalaamatta ja meillä on ollut parempaakin tekemistä kuin siivota lattioita. Esikoinen on käynyt viettämässä laatuaikaa isovanhempiensa kanssa ja sillä aikaa me miehen ja kuopuksen kanssa humputtelimme kaupungilla ja kävimme ravintolassa syömässä. Eilen kävimme aamupäivällä ostoksilla ja ruokakaupassa ja iltapäivällä mies lähti esikoisen kanssa uimaan. Me kuopuksen kanssa katsoimme Autot-leffaa ja söimme keksejä kahdestaan. Ei ole siivoamista tiedossa tänäänkään, sillä me lähdemme kuopuksen päiväunien jälkeen vielä kesän viimeisen kerran käymään Linnanmäellä. Pojat ovat toivoneet sitä jo kauan ja nyt mennään! 

Oi ihana Porvoo

Viime lauantaina veimme lapset isoäitinsä ja tätinsä hellään huomaan ja jatkoimme puolenpäivän aikaan matkaa kohti Porvoota. Oli aika viettää hieman aikaa ihan kahdestaan, aikuisten kesken, ja mies oli kehottanut varaamaan tämän viikonlopun kalenterista jo kuukausia aikaisemmin. Kovin paljon enemmän en saanut hänestä puristettua irti, Porvoo kuitenkin kutsuisi.

Olemme yöpyneet hotelli Pariisin Villessä Jokikadulla aiemminkin ja loistavasta kokemuksesta tyytyväisenä yövyimme siellä myös tällä kertaa. Tämä pieni boutique-hotelli vie yksinkertaisesti sydämen. Kaunis sisustus, hyvä varustelu huoneissa, intiimi tunnelma ja viimeisen päälle huomaavainen henkilökunta varmistavat kokemuksen miellyttävyyden. Jos minä jotain arvostan, niin viimeisen päälle mietyttyjä yksityiskohtia ja sitä, että maksamalleen hinnalle kokee saavansa täyden vastineen. Täällä se onnistuu, suosittelen lämpimästi! Ja kirjoitin vieraskirjaankin, että nähdään taas! Toinen varmasti hyvä vaihtoehto on samojen omistajien hotelli Onni kirkon vieressä. Kurkatkaa itse Onnin sivuille. 

Olimme saaneet paikalliselta ystävältäni vinkin uudesta lounaspaikasta ja päädyimme sinne syömään heti sisäänkirjoittautumisen jälkeen. Gabriel 1763 sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla vanhaa kaupunkia ja mies ilmoitti poistuessamme syöneensä parhaan pizzansa ikinä. Pizzalista näyttikin todella hyvältä ja keliaakikko itki karvaita kyyneleitä. Ei minun salaatissanikaan mitään vikaa ollut, päinvastoin hyvin maistui. 

Ennen päiväunia (kahden huonosti nukkuvan lapsen vanhempien paras ajanviettomuoto) piti luonnollisesti tehdä muutamia tuliaisostoksia ja kahvillakin käytiin. Pojat saivat Riimikosta palapelit, joita on tällä viikolla koottu innokkaasti.

Mies oli tilannut huoneeseen odottamaan samppanjaa. Oli todella, todella tervetullutta olla ihan kahden, jutella ja viettää aikaa yhdessä. 

Sitten oli aika lähteä illalliselle. 

Mies oli tehnyt pöytävarauksen Ravintola SicaPelleen, joka sijaitsee Kirkkokadulla hotelli Onnin kanssa samassa rakennuksessa. Tässä on sitten illallispaikka, jonne kannattaa ajaa pidemmänkin matkan päästä. 

Me söimme viiden ruokalajin menun, johon kuului lisäksi keittiön tervehdys sekä välisorbetti suuta raikastamaan. Ihania toisiinsa sointuvia makuja, kauniita annoksia ja viehättävä tunnelma. Me nautimme, käykää tekin ihmeessä nauttimassa! Ja hinta? Erittäin kilpailukykyinen. 

Seuraavana aamuna oli vielä aika nauttia lähiruokapainotteinen aamiainen ja lueskella rauhassa Hesaria ennen kuin auton nokka suunnattiin kohti kotia. Fiilis oli levännyt ja onnellinen. 

Meillä ei turhan usein ole mahdollisuutta lähteä kahdestaan pois kotiympyröistä ja senkin vuoksi näitä harvoja hetkiä osaa todella arvostaa. Ja mistä tietää irtioton onnistuneen? Siitä, että omia pieniä pallopäisiä poikia on jo kova ikävä, kun sinnepäin taas lähdetään!

Grafiikanlehtiä ja muuta seinätaidetta

Taulut tuovat kodin tuntua. Niiden ei tarvitse olla aitoja teoksia, ihan yhtä hyvin toimivat pari julistetta tai vaikkapa kehystetyt tapetinpalat. Kekseliäisyys ja mielikuvitus ovat tässä asiassa vailla rajoja, printtejä löytyy moninaisia ja kodin seinäkoristeiden ei tarvitse maksaa maltaita. Oikeastaan millään muulla ei ole väliä kuin että kolahtaa. Koko työ, jokin yksityiskohta, työn tekijä, mikä vaan. Silloin kun tuntuu että teos on pakko saada, se yleensä kannattaa ostaa mukaan. 

Me miehen kanssa pidämme erityisesti grafiikasta. Grafiikanlehtiä ja erilaisia vedoksia löytyykin kotoamme jo mukavasti, mutta lisää saa ehdottomasti tulla. Parasta on, kun hankintaan liittyy jokin tarina. Sellainen, joka muistuu mieleen aina, kun teosta katsoo.

Ensimmäinen yhteinen grafiikantyömme on häälahjaksi saamamme Outi Heiskasen teos "Kersti". Rakkautta ensi silmäyksellä ja kodissamme paraatipaikalla. Teoksessa on jotain tosi herkkää ja kaunista.

Sohvan yläpuolelta ovat paikkansa löytäneet kaksi Virve Liljan teosta. Ne sopivat kivasti vierekkäin paitsi taitelijan, myös värimaailmansa suhteen.

Olin ihaillut tätä alla olevaa vedosta jo pariin kertaan Akateemisessa kirjakaupassa. Ensimmäinen hääpäivämme lähestyi ja miehellä oli lahjaa miettiessä lamppu syttynyt pään päällä. Olimme lähdössä Amsterdamiin viikonlopuksi, kun sain lahjan jo etukäteen. Mahtava yllätys, olin aivan otettu ja äimistynyt. Hyvin rakas teos siis.

Toinen Liljan työ on kolmekymmentävuotislahja vanhemmiltani. He tulivat lastenvahdeiksi ja me miehen kanssa ajoimme Uudenmaankadulle erääseen galleriaan tekemään valintaa. Tässä on jotain kivaa symboliikkaa ja ihastuin pitsikuvioon kovasti.

Olen rakastunut Kuutti Lavosen töihin jo vuosia sitten. Työt ovat hyvin haluttuja, tulevaisuuden keräilykappaleita. Niitä liikkuu tämän vuoksi melko maltillinen määrä ja tähän saakka sopivaa ei ollut löytynyt. Toissavuoden jouluna olimme ostoksilla kaupungilla koko perheen kesken, kun päätimme käydä muutamassa galleriassa samalla. Siellä mies käski valita mieluisen ja tämä naishahmo tuli kotiin. Meillä oli ollut todella tiukka loppusyksy miehen tehdessä pari kuukautta lähes ympäripyöreitä työpäiviä ja tämä oli kiitos kodin- ja lastenhoidosta tuolta ajalta. 

Nyt kokeilin sille uutta paikkaa pienen käytäväpöydän yllä.

Tämä seuraava näkyy hieman huonosti, sillä se on vanha ja lyijykynällä tehty. Esikoinen oli vielä pieni ja kävelimme hänen kanssaan eräänä toukokuun alun päivänä Bulevardia pitkin, kun näin tämän työn liikkeen ikkunassa. Kyseessä on Tuulikki Pietilän (Tove Janssonin elämänkumppani) teos "Tanssijattaret" ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Palasimme liikkeeseen seuraavana päivänä ja sain tämän mieheltä äitienpäivälahjaksi jo etukäteen. 

Romanttista ja kaunista.

Työhuoneen seinältä löytyy sulassa sovussa miehen kanssa Pariisista, Montmartren kujien pienestä liikkeestä löytämämme grafiikka sekä ystäviltä saatu häälahjataulu.

Tämä teos on Kristiina Lehtosen ja nimeltään "Jos rakastaisit minua".

Tätä grafiikkataustaa vasten oli luonnollista, että ostimme molemmille pojillemme ristiäislahjaksi omat ensimmäiset grafiikanlehdet. Esikoisen työ on Vesa Taskisen uniikkiteos "Lintunen".

Kuopuksen puolestaan Laura Pohjosen "Löytöretkeilijä". Erityisesti nimissä on symboliikkaa, pojat saavat teokset mukaansa sitten, kun joskus muuttavat pois kotoa.

Ei meillä kuitenkaan pelkkää grafiikkaa seinillä ole, sillä makuuhuonetta koristavat tapetista tehdyt taulut. Ostin rullan mieluista tapettia ja kehystytin ne liikkeessä. Tuli todella mieluiset ja sävyihin sopivat.

Uusin tulokas löytyy tällä hetkellä olohuoneen seinältä. Edesmennyt kummitätini toi sisareni valmistuessa yliopistosta pari vuotta takaperin hänelle lahjaksi taulun. Pari kuukautta sitten vietettiin minun valmistujaisiani ja kutsuttuna oli luonnollisesti tätini leski. Olin hyvin hämmästynyt, kun näin mitä hänellä oli kädessään. Saman taiteilijan työ kuin minkä siskonikin sai, samaa tyyliä ja kokoa. Ehkä se oli tarkoitettukin minulle, jätetty odottamaan. En tiedä, en saanut kysyttyä. Mutta kaunis se on, Simo Hannulan "Suisto puun varjossa".

Löytyy meiltä yksi printtikuvakin. Lauttasaaressa asuville niin sopiva ja osuva saaren kartta, josta on kiva bongailla tuttuja paikkoja. Passaa kivasti valokuvaseinän osaksi.

Niin ja se valokuvaseinä, taidetta seinällä sekin.