Loma Dubrovnikissa

Kroatia ja Dubrovnik, siinäpä vasta lomapaikka. Me vietimme siellä viiden yön mittaisen kesälomareissun ja tulemme aivan varmasti palaamaan uudelleen. Ei ehkä samaan hotelliin, mutta maahan, kyllä vaan. Sillä meillä oli aivan ihan loma hienoissa puitteissa!

 

Alle kolmen tunnin lennon jälkeen olimme perillä ja hotellin kuljetus valmiina odottamassa. Olimme valinneet hotellin sillä ajatuksella, että palvelujen tulee olla kunnossa sekä lapsille että aikuisille, tulisimmehan viettämään suurimman osan lomaamme uima-altaan vierellä. Jouduimme soittamaan useaan hotelliin ennen kuin löytyi sellainen, jonka uima-altaissa oli makeaa vettä suolaisen sijaan, tämä siis heti alkuun vinkkinä matkaa suunnitteleville. Mutta sopiva löytyi ja majoituimme viiden tähden Radisson Blu Resort & Spa -hotellissa 11 kilometriä Dubrovnikin kaupungin ulkopuolella. 

Hotelli on iso, levittäytynyt laajalle alueelle ja pitää sisällään kolme uima-allasaluetta, rannan, lukuisia ravintoloita ja pari kuntokeskusta sekä spa-osaston. Kaikkialla oli puhdasta ja hoidettua, uima-allasalueiden yleiset wc-tilatkin kiilsivät. Tästä siis ensimmäinen plussa kaikkien fasiliteettien lisäksi. 

Paikan suuruus oli kuitenkin myös negatiivinen seikka, etenkin jos huoneisto sattui sijaitsemaan alueen toisessa päässä, pitkien portaiden yläpäässä. Niitä kun tarvottiin ylös alas päivittäin, oli tuloksena yksi astmakohtaus allekirjoittaneelle ja varmasti vähän sulanutta laardia takalistosta. Hullu täti, eli siis siskoni, teki aamutreeniä samoissa portaissa.

Toisekseen hotelli on kallis. Ok, viisi tähteä jo kertoo hintatason olevan todennäköisesti tavallista kroatialaista hintatasoa korkeampi, mutta sekä ruoka, juomat että jäätelö maksoivat reilusti. Rahaa kannattaa siis varata mukaan eikä ainakaan lähteä säästömentaliteetilla matkaan, se ei tule onnistumaan. Alueella on hyvän valikoiman sisältävä ruokakauppa, sieltä kävimme hakemassa vedet ja viinit sekä pienen naposteltavan huoneistoomme.

Me majoituimme yhden makuuhuoneen huoneistossa, johon mahtui vaivatta kolme aikuista ja kaksi lasta. Makuuhuoneessa nukuimme minä, mies ja kuopus ja esikoinen puolestaan tätinsä vieressä olohuoneen vuodesohvalla. Tarjolla olisi ollut myös kahden makkarin asuntoja, jonne mahtuu sitten vielä isompi seurue. Täysin varusteltu keittiö helpotti arkea lasten kanssa ja kylpyhuoneesta löytyi niin amme kuin erillinen suihkukin. Kaikin puolin oikein mukavaa majoittumista, ei mitään valittamista. 

Meidän lomamme kului niin tehokkaasti hotellialueella, että en ihan hirveästi voi Kroatiasta matkakohteena kertoa. Yhtenä iltana lähdimme hotellin venekuljetuksella vanhaan kaupunkiin kävelemään ja illalliselle ja tulimme sitten hotellin bussilla takaisin. 

Vanha kaupunki oli kaunis, hyvin kuntoon laitettu ja siellä oli kiva kävellä tai istuskella suihkulähteellä. Vanha miljöö kohtasi uuden, kun katujen varsilta löytyi putiikkeja turisteille. Me lähetimme kortin isoäidille ja kävimme syömässä hyvän illallisen. 

Me emme rantalomilla ole ollenkaan aktiivilomailijoita, vaan keskitymme lähinnä uimiseen, aurinkoon, lukemiseen ja jäätelöön. Niin tälläkin kertaa, kun aamiaisbuffetin jälkeen siirryimme jollekin allasalueelle aamupäivän ajaksi, söimme jossain vaiheessa jäätelöt ja lounaan jälkeen lähdin kuopuksen päiväunivahdiksi huoneeseen. Yleensä nukahdin itsekin ja parina päivänä laitoimme myös esikoisen nukkumaan, sen verran lyhyiksi yöunet monesti jäivät. Iltapäivällä menimme takaisin uimaan, ehkä rannalle, ja illalla sitten syömään johonkin hotellin ravintoloista. Oli kalaa, lihaa, pastaa tai pizzaa mistä valita. Ja taas kerran jätskiä päälle! 

Seuraavalla kerralla etsin meille hotellin lähempää Dubrovnikin keskustaa niin, että voimme helpommin mennä tutustumaan kaupunkiin tai kävellä syömään illalla. Voin täydestä sydämestäni suositella käymäämme Radissonia, mutta ei siinä mitään niin erityistä ole, että haluaisin juuri sinne takaisin. Kroatia sen sijaan nappasi palan sydämestä ja mies on samaa mieltä. Jos alle kolmen tunnin lennolla pääsee lasten kanssa niin kauniisiin maisemiin lomailemaan, niin onhan sinne nyt mentävä uudelleen!

Kun väsyttää

Ottaa voimille olla kesälomalla. Kun päivät puuhaa, voi uni tulla illalla sohvalla ihan yks kaks yllättäen. 

Kesä ja loma ei ole muuten saanut lasten sisäisiä kelloja jätättämään tippaakaan. Aamuisin herätys on viimeistään ennen seitsemää ja kaksitoista tuntia myöhemmin kundit ovat valmista kamaa iltatoimien aloittamiseen. Kahdeksalta täällä usein on hiljaista, kuopus tosin kukkui eilen vaikka miten myöhään. 

Siihen nähden tämä on ihan superia, että herätys voisi yhtä hyvin olla viideltä. Ja on vuosia ollutkin. Verrattuna siihen varttia vaille seitsemän todellakin on aamu.

Nyt herättämään mies ja valmiin aamukahvin kimppuun!

Uimaripoika

Esikoinen kävi keväällä uimakoulun alkeiskurssin Tapiolan uimahallissa. Lähtöasetelmana oli vettä suhteellisen hysteerisesti pelkäävä lapsi, jolle erityisen kamalaa oli veden osuminen kasvoille. Hiustenpesu oli ihan tuskaa. Ajattelin, että olisi iso voitto, jos lapsi uskaltaisi kurssin jälkeen vaikka laittaa pään kunnolla veteen. Mistään varsinaisesta uimataidosta en vielä haaveillutkaan. Tärkeintä oli alkaa totuttautua veteen elementtinä.

Innokas uimakoululainen suoritti kymmenen kerran kurssin eikä oppinut pätkääkään uimataitoa. Sen sijaan arasta lapsesta kuoriutui ihan yllättävän rohkea vesieläin, joka meni arkailematta uppeluksiin veteen ja harjoitteli sukeltamista. Tavoite tuli siis saavutettua ja jäimme odottelemaan kesää uimisineen. 

Esikoisen ja minun suhteeni on naurettavuuksiin samanlainen kuin minun ja oman isäni. Lapsi ei kestä yhtään sitä, että minä yritän neuvoa ja opettaa häntä jossain asiassa, alkaa vaan huutaa ja turhautuu. Kun tähän lisätään luonne, jossa jokainen uusi asia on osattava heti täydellisesti, on soppa valmis. Minä puolestani turhaudun vielä lastakin nopeammin ja ilmoitan, että selvä homma, älä sitten ikinä opi. Viime talvena ilmoitin myyväni ipanan sukset, jos ladulla makoilu ei lopu. Hävettää vieläkin. Me olimme isäni kanssa ilmiriidoissa yleensä kotikadun päässä, jos tarkoituksena oli oppia jotain uutta. Oli ihan yleinen vitsi, että pitäisiköhän isäni opettaa minut ajamaan autoa. En usko, että olisimme montaakaan kertaa päässeet autotallista pois ennen kuin olisin marssinut huoneeseeni murjottamaan. 

Jotain oli kuitenkin jäänyt esikoisen alitajuntaan itämään tuolta alkeiskurssilta. Ja nyt minun olisi sitten hyvä muistaa, että samalla tavalla se on tähän mennessä oppinut ottamaan niitä vauhteja keinussa tai ajamaan pyörällä. Ei opettamisen ja toiston kautta, vaan itse prosessoimalla asiaa ja tekemällä sen, kun on siihen valmis. Että tämän kun muistaisin ensi talvena, kun taas hiihdetään.

Kroatiassa lapsi muisti viime kesäiset polskuttelut kellukkeilla ja oli kärppänä vedessä uimassa niiden kanssa. Me annoimme hänen uiskennella aikuisten altaassa, kunhan joku katsoi koko ajan perään. Muutaman kerran kokeiltiin ilman kellukkeita lastenaltaassa, mutta itkuksihan se meni. Ajattelin, että fine. Oppii sitten joskus. Iloitsin jos siitä, että lapsonen hyppi altaaseen eikä haitannut, vaikka meni ihan uppeluksiin.

Sitten tuli loman viimeinen päivä. Yhtäkkiä ipana oli ihan valmis kokeilemaan vielä kerran eikä häntä tarvinnut pahemmin houkutella. Ja sitten se ui. Ensin metrin, sitten toisen ja kolmannen. Pieni nenä pinnalla lapsi pisteli menemään koiraa. Tätinsä otti valokuvia ja me muut hurrattiin aina, kun altaan reuna tai isänsä tai minun syli saavutettiin. Voi kun olisitte nähneet lapsen ilmeen, sen onnen ja muikeuden. Lentokentällä hän juoksi isoäitinsä ja ukkinsa syliin ja kertoi uutisen. Ja taas hurrattiin. 

Nyt harjoitellaan uutta taitoa käymällä ahkerasti uimassa loppukesän ajan ja syksylle ehdotin toista alkeiskurssia. Ajattelin, että voitaisiin käydä alkeisykkönen vielä uudelleen, homman vahvistamiseksi ja varmistamiseksi. Siitä on sitten helppo siirtyä jatkokursseille aikanaan.

Meidän sankari! Ja aito materialisti, joka uimisen lomasta ilmoitti toivovansa nyt bileitä ja lelulahjaa kunniakseen!

Mikä mieletön ikä tämä viisi vuotta onkaan. Uusia taitoja tulee käsittämätöntä vauhtia, niin motorisia kuin tiedollisiakin. Keinumiset, pyöräily, uiminen, lukeminen, matematiikan tehtävät. On upeaa seurata lapsen kehitystä!