Juhlia jaksaa aina

Alkukesä on tässä huushollissa yhtä juhlaa. Me aloitimme juhlaputken viime lauantaina, kun juhlittiin uutta ylioppilasta. Siitä lähti koko kesäkuun kestävä turnaus, jossa jokaisena viikonloppuna on juhlat, toisina kahdet ja yhtenä kolmet. 

Huomenna pääsemme juhlimaan viisivuotiasta pientä sankaria ja sunnuntaina osallistumme vielä pienemmän neidin kastejuhlaan. Ensi viikonloppuna juhlistetaan ensin perjantaina minun valmistumistani yliopiston publiikin ja syömisen merkeissä. Lauantaina vietetään poikien serkun synttäreitä ja sunnuntaina miehen kummipojan rippijuhlia. Sitten tuleekin eteen juhannus asiaankuuluvine juhlallisuuksineen ja koko juhlaputken päättää kuluvan kuun viimeisenä lauantaina vietettävät isot valmistujaisjuhlani ystäville ja sukulaisille. Että onhan tässä.

Pienet pojat ovat parhaillaan nauttimassa isoäidin ja ukin pyörittämän täysihoitolan palveluista ja mies kannustaa stadionilla Huuhkajia voittoon. Laittelin äsken lapsille valmiiksi huomiset vaatteet ja kokeilin oman mekkoni sopivuuden. Haemme pojat puolen päivän aikaan ja lähdemme suoraan isovanhempien kotoa synttäribileisiin. Vaatteiden vaihtoa tosin edeltänee huolellinen kasvojen ja käsien kuuraus, lapset kun löytynevät hiekkalaatikolta, kasvimaan virkaa imitoivasta multakasasta ja takametsästä retkeltä. Se on hyvä, saavat parvekepoitsut kosketusta luontoon.

Jäin oikein miettimään juhla-asiaa ja kyllä se vaan niin on, että mitä enemmän sen parempi. On todella mukavaa valmistautua juhlaan tai järjestää niitä itse toisille, pitää hauskaa ystävien kesken ja muistella hauskoja kekkereitä vielä jälkeenpäin. Meillä juhlitaan kyllä, mutta vähän liian harvoin. Edellisistä isommista juhlista, tupaantuliaisistamme, on aika tarkkaan vuosi ja hyvin herkästi juhliminen tuppaa nykyään keskittymään poikien syntymäpäiviin. Niitä kyllä vietetäänkin huolella, ei siinä mitään. 

Silti enemmän pitäisi kutsua ihmisiä kylään ihan muuten vaan, vaikka keskellä arkea. Ottaa puhelin käteen ja soittaa ystäviä syömään ja lapsia leikkimään toistensa kanssa. Se jää niin helposti tässä arjen pyörityksessä, kun elämä keskittyy lähinnä työpaikan, päiväkodin ja lähikaupan kultaisen kolmion läheisyyteen.

Kuvat tässä postauksessa ovat poikien ristiäismuistoja. Kutsukortteja, kukkia, tilpehööriä ja sankareita itseään. Kastejuhla tai nimiäiset, pienen vauvan ensimmäinen iso juhla, on yksi mieluisimmista minulle. Ne ovat yleensä niin lämminhenkisiä ja kauniita tilaisuuksia, joihin osallistuu mielellään. 

Sitten sitä voikin miettiä, että koska nuo yllä näkyvät vauvanpallerot kasvoivat näin.

Täydellisen tyynyn metsästäjät

Olen tyynymaniassa Norpan hengenheimolaisia, tyynyjä nyt vaan on oltava paljon. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Mies on hieman eri mieltä, mutta ymmärtäväisesti hiljaa. Myös silloin, kun kannoin viimeksi kotiin kahdeksan uutta päällistä ja sisätyynyä. 

Tämän hetken suosikkini löytyvät H&M:n valikoimista. Pellavaiset päälliset sopivat kesään kuin nakutettu ja kuosit ovat kivoja. Tässä sulassa sovussa viimevuotisia hankintoja sekä uusia tulokkaita.

Erityismaininta H&M:n kunnollisille sisätyynyille, jotka säilyvät kuosissaan ja parantuvat littanuudesta pienellä pöyhimisellä. Ikean tekokuituiset sisätyynyt menivät yhden kesän käytön jälkeen muhkuraisiksi ja heitin ne roskiin.

Pellavaa ja silkkiä kylki kyljessä. Noita pienempiä Stockmannin silkkityynynpäällisiä löytyy komerosta aikamoinen pino, värissä kuin värissä. Nyt tuntuu kuitenkin olevan isompien tyynyjen ja rennompien päällisten aika ja silkkiset odottavat uutta tulemistaan. Jouluksi taisin viimeksi laittaa tänne kullan ja punaisen sävyjä esille. 

Nyt on kuitenkin kesä ja vaaleiden värien aika!

Tervetuloa kesä!

Päiväkodista iltapäivällä suoraan rannalle, jossa esikoinen heitti talviturkin ja kuopus kiipeili ja leikki. Kahvilassa pillimehua ja pullaa, kotimatkalla kaupasta mehujäät ja kesän ensimmäiset (espanjalaiset) mansikat. 

Auringon kuumottama iho, sisään sinnikkäästi pyrkivät ampiaiset ja ensimmäinen itikanpisto. Pienet varpaat täynnä hiekkaa ja iloiset ilmeet.

Kesä on täällä. 

Hääpukeutumista

Lähdemme koko perhe elokuun loppupuolella häihin Saksaan. Tiedossa on kahden päivän tilaisuus, kun perjantai-iltana vieraille järjestetään siivilivihkimisen jälkeinen vastaanotto ja lauantaina on avioliiton siunaaminen kirkossa sekä hääjuhla illalla. 

Ostin kevään Hulluilta Päiviltä alla olevassa kuvassa näkyvän Sandin harmaanruskean silkkimekon. Se on tosi mieluinen, mukava päällä ja riittävän juhlava lauantain varsinaiseen vihkitilaisuuteen. Mutta mitä sen kanssa? Apua, asustaminen ei ole vahvuuteni.

Varmaa on ainakin se, että YSL:n clutch lähtee mukaan ja hiuksiini laitan kuvassa näkyvän ruskeansävyisen fascinatorin. Mutta sopisiko kokonaisuuteen hopeiset kengät?

Tai kenties nudet?

Pura Lopezin mustat kiiltonahkakorkkarit olisivat ainakin todella hyvät jalassa, näillä jaksaisi tanssia.

Sama valmistaja, hieman korkeampi korko ja matta nahka.

Sitten olisi vielä Christian Louboutinin peep-toet.

Korko on ehkä vähän turhan korkea makuuni, mutta muutenhan nämä olisivat aika ässät. Käytetty kerran, syystä tai toisesta nämä jäävät kaappiin lojumaan.

Seuraavaksi voikin sitten alkaa pohtia kirkko-osuutta edeltävän perjantai-illan juhlan vaatetusta..

Bittersweet

Eilen oli hieno päivä, kun klikkasin itseni yliopiston sähköisille rekisterisivuille ja siellä se komeili tutkintonimikkeenä. Filosofian maisteri. Mitä siitä, että publiikki on vasta kahden viikon kuluttua, nyt homma on jo kirjoissa ja kansissa. Tosi hyvä fiilis, voin kertoa. Hyvä minä ja kiitos kaikki te, jotka homman olette mahdollistaneet!

Mutta. Olen kirjoittanut tännekin surusta, jonka viime joulupäivänä saimme kohdata läheisen menehdyttyä yllättäen. Hänen menetyksensä ei valitettavasti ollut ainoa, vaan aika tarkalleen vuotta aikaisemmin menetimme toisen läheisemme. Kaksi ihmistä, jotka ovat olleet lapsuudestani lähtien osa elämääni, tärkeitä ja rakkaita, merkityksellisiä ihmisiä meille kaikille. Seisoin kotimme keittiössä ja ajattelin, että kaksi on joukosta poissa, kun tätä saavutustani juhlistetaan. Ja se on niin äärettömän epäreilua.

On vaikea pukea sanoiksi näiden puolentoista vuoden aikaa. Absurdia? Kummitätini menehtyi vakavaan sairauteen samana päivänä, kun kuopus täytti yksi. Elämän kiertokulku, sanoisi joku. Paskamainen juttu, sanon minä. Silti osasimme ehkä hiukan asennoitua tulevaan. Setäni menetys tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja kaikki vaiheet shokista alkaen on käyty läpi.

Minä itken yleensä autossa. Viime kuukausiin on mahtunut kaikenlaisia järjestelyjä kuolinpesän asioihin liittyen ja olen käynyt useasti nyt jo myydyllä asunnolla. Kotimatkalla itkin aina. Ikävöin ja itkin, kuuntelin musiikkia ja ajelin kotia kohti. Kotona ei tarvita kuin muutama alkutahti hyvästä kappaleesta ja kaikki palaa mieleen. Sitten kuivaan kasvoni ja lähden hakemaan poikia päiväkodista. Elämä jatkuu, ihan  konkreettisesti.

On vaikea myös kuvailla sitä miten tärkeä ihminen setä tai täti on voinut meille olla. Toinen piti sinua sylissäsi ristiäisissä, toinen kävin usein kylässä ja nukahti aina sohvalle. Toinen osti kauniita vaatteita matkoilta lahjaksi, toisen kanssa käytiin yhdessä matkalla. Toisen kanssa valittiin viinit häitä varten, toinen tanssi kanssasi häiden kolmannen valssin appiukon kieltäydyttyä. Ja oli itsestäänselvää pyytää tanssitehtävään juuri häntä. Häntä, joka ravintolassa tilasi kaksi jälkiruokaa, ihan vaan kun teki mieli molempia. Ei haittaa edes, vaikka ette olisi lähiaikoina pitäneet aktiivisesti yhteyttä, sillä lähetithän kortteja ja yritit soittaa. Tiesit, että yhteydenpidon aika tulee taas. Eikä se tullutkaan. Mitä huijausta.

Eilen illalla mietin millaista on juhlia saavutustani näiden ihmisten katsellessa sitä jostain ihan muualta. Muistan yhä ne onnea täynnä olevat puhelut, jotka kymmenen vuotta takaperin yliopiston ovien avauduttua soitettiin. Miten siis voi olla mahdollista, että he eivät ole skoolaamassa kesäkuun viimeisenä lauantaina meidän muiden kanssa. Voin olla itsekäs, ei haittaa, mutta minä olisin halunnut pitää heidät. Minulla ei ole liikaa sukulaisia, lapseni olisivat tarvinneet isotädin ja -sedän. 

Otin mukaan yhden pinkin ja yhden vaaleanpunaisen oksan neilikkamaljakosta ja ajoimme eilen illalla Tapiolan uurnalehtoon. Jätimme kukan tädin haudalle ja toisen yhteiselle muistokivelle setää varten. Esikoinen vielä vilkutti taivaalle, "sinne tähdelle mistä ne meitä katselevat karkkia ja suklaata syöden". Minä valmistun ja olen osaksi tällainen, koska te olitte elämässäni. Olkaa jatkossakin, siellä jossain.

Dubrovnik kutsuu

Meidän piti viettää tämän vuoden kesäloma ihan vaan kotimaassa. Käydä Muumimaailmassa ja Linnanmäellä, vierailla isoäitieni luona ja nauttia kotimaan ja eritoten Helsingin kesästä. Sitten se kuitenkin iski ihan yllättäen, matkakuume nimittäin. Pari iltaa ahkeraa surffailua sekä matkatoimistojen sivuilla että erilaisilla varaussivustoilla ja homma selvä. Me lähdetään Dubrovnikiin! 

Kuva: trivago.fi

Viime kesänä vietimme viikon Kreetalla, mutta Kreikka ei saanut meitä miehen kanssa pauloihinsa. Nyt ykkösvaihtoehtomme olivat Italia ja Espanja, mutta sopivaa hotellia ei oikein löytynyt. Halusimme löhölomalle, rentoutumaan uima-altaan ääreen ja mieluiten hyvin tasokkaaseen hotelliin palveluineen. Kaupungin läheisyys ei ollut kriteereissä korkealla, hyvä ranta sen sijaan kyllä. Lisäksi toivoimme Kanariaa lyhyempää lentomatkaa ja vajaan viikon kestoa lomallemme. Kokemus on nimittäin osoittanut, että emme tarvitse täyttä viikkoa kohteessa, vaan vähempi riittää kaikille. Viisi yötä on aika passeli. 

Kuva: olotels.com

Kroatia muistui mieleeni ihan yllättäen. Olimme jo viime vuonna miettineet matkaa sinne ja nyt otin asian puheeksi uudemman kerran. Lennot ovat vain kolme tuntia suuntaansa ja ne sai hyvinkin edullisesti Finnairin kesähinnoilla. Pelasimme myös varman päälle ja valitsimme erittäin paljon kehuja Tripadvisorissa saaneen hotellin. Heinäkuun alussa lähdetään, perillä ollaan viisi yötä ja mukaan lähtee myös siskoni, lasten täti. 

Kuva: olotels.com

Kuva: radissonblu.com

Matkakohteemme on siis Dubrovnik. Hotellimme, Radisson Blu Resort & Spa Dubrovnik Sun Gardens on viiden tähden majapaikka ja sijaitsee rannalla, kymmenisen kilometria Dubrovnikin vanhan kaupungin ulkopuolella. Me varasimme yhden makuuhuoneen huoneiston, jossa on lisäksi vuodesohva olohuoneessa, kylpyhuone, erillinen wc, keittiönurkkaus ja parveke. Hotellissa on yksityinen ranta ja sen pitäisi olla rauhallinen sijainniltaan.

Kuvat: radissonblu.com

Hotellissa on erinomaiset palvelut, lukuisia ravintoloita ja useita uima-altaita. Näistä yksi on lastenallas ja toinen vain aikuisille tarkoitettu. Ravintoloita, kahviloita ja baareja riittää ja lapsille on oma lastenkerho. Omat ipanamme eivät ole olleet Bamsen perään, joten tuskin pahemmin niitä palveluja käytämme. Hintojen suhteen taas totesimme, että kyllä sitä vaan pääsee huomattavasti edullisemmin matkaan, kun hoitaa lennot ja hotellin itse. 

Kuvat: olotels.com

Odotan matkaltamme ihanaa rentoutumista, upeita maisemia merelle ja hyvää ruokaa. Sellaista leppoisaa ja levollista yhdessäoloa. Erityisen kivaa on saada sisko mukaan reissuun. 

Kuva: olotels.com

Kenkäfriikki

Otsikko on sekä liike Helsingissä että allekirjoittanutta kuvaava sana. Kengät ovat ihania, ei voi mitään. Alla esittelyssä kaksi luottomerkkiä minun jalkoihini.

Pura Lopez, ihania espanjalaisia korkokenkiä. Kengät ovat laadukkaita nahkakenkiä ja aivan erinomaisia jalassa. Mallistosta löytyy jatkuvasti klassisia malleja ja sesongin mukaan sitten erikoisempia ja jännempiä uutuuksia. Yleensä päädyn Aleksille Zioon näiden perässä ja alennusmyynneistä voi tehdä hyviä löytöjä. Nämä kengät valitsen, kun tarkoituksena on juhlia tuntikausia. 

Edelliset, saman merkin nudet kengät tulivat viiden vuoden superahkeran käytön jälkeen matkansa päähän ja olivat kiiltonahkaisina niin huonossa kunnossa, ettei pelastusta enää ollut. Nudet korkkarit ovat kuitenkin oman vaatekaappini ehdottomia kulmakiviä, joten uudet piti saada. Lähdimmekin kuopuksen kanssa eräänä päivänä pienelle ostoskierrokselle hyvin tuloksin. Minä sovitin ja kuopus söi rusinoita rattaissa.

Koska edelliset tosiaan olivat kiiltonahkaa, halusin tällä kertaa kengät mattavaihtoehtona. Tämän valinnan jälkeen piti vielä valita koron korkeus ja platoo-pohjalla vai ei. Päädyin matalampaan korkoon, olihan näillä tarkoitus jaksaa kävellä ja tanssia pitkään ja väri on nyt selkästi kylmään, harmaaseen taittava lämpimän beigen sijaan. Nude yhtä kaikki. Alemmissa kuvissa kengät näyttävät harmaammilta kuin kunnon päivänvalossa ovatkaan. Ylemmissä kuvissa sävy on oikeampi. 

Espanjalaisilla ihanuuksilla jatketaan, olen aivan rakastunut Wondersin ballerinoihin. Kuin ei kenkiä olisikaan, näillä ballerinoilla voi kulkea ongelmitta aamusta iltaan. 

Yleensä toukokuussa Stocka (lempikauppani, jos ei ole vielä tullut ilmi :D) mainostaa merkin kenkiä kanta-asiakastarjouksessaan. Tuolloin ballerinat saa vajaalla satasella ja olen jo kolmena vuotena käynyt hakemassa yhdet uudet tarjouksesta. Tänä vuonna valinta osui nudeihin kenkiin.

Edellisiltä vuosilta kaapista löytyy mustat kiiltonahkaiset sekä kauniin siniset kengät. Näillä kelpaa taas tallata kesäkatuja!

P.S. Tuosta Stockmannista piti vielä mainita, esikoinen ja kuopus kun ovat kanssani siellä luuhanneet vauvasta saakka säännöllisesti. Päiväkodissa oli sitten kerran kysytty kuka tietäisi ja selittäisi mikä on tavaratalo. Esikoinen viittasi vinhasti ja selitti tohkeissaan. "No se on sellainen niin kuin Stockmann. Sellainen, mistä saa mitä vaan ja minne mun äiti aina menee, kun me jotain tarvitaan. Sinne pääsee tosi kätevästi parkkihallin kautta." 

Lasten suusta ja sitä rataa.