Kun sänky sai päädyn

Olemme asuneet tässä kodissa nyt reilun vuoden ja koko sen ajan sängynpäätyasia on ollut vireillä. Mikään kiire sillä ei ole ollut, sillä to do -lista on pullistellut paljon tarpeellisempiakin asioita. Ensin meillä oli ajatuksena, että mies tekisi päädyn itse. You know, vähän vaneria, vanua, kangasta ja nappeja. Mies tykkää väsäillä vapaa-ajallaan kaikkea tällaista, mutta nyt väkertämislistalla oli jo kuormalavoista tehtävä pöytä parvekkeelle sekä vanhan kirjoituspöydän kunnostaminen. Päätin siis vähän helpottaa miehen urakkaa ja hommata päädyn valmiina.

Googlattuani hieman totesin, että vaihtoehtoja ei valmiina liiemmin ole. Ellokselta olisi löytynyt varteenotettava musta pehmeä ja napitettu pääty, mutta ensinnäkin sillä oli leveyttä enemmän kuin sängyllämme ja toisekseen se olisi pitänyt porata seinään kiinni. Siispä Ikea kutsui ja kävimme siskon kanssa hakemassa tämän päädyn lauantaina.

Kyseessä on siis Ikean Bekkestua, leveyttä 160 cm ja värinä vaalea harmaa. Eikä kiinnitykseen tarvittu porakonetta, sen kun ruuvattiin päädyn ylä- ja alaosa toisiinsa kiinni ja laitettiin lattialle sängyn taakse. Toki se ohjeiden mukaan pitäisi kiinnittää sänkyyn, mutta ei nyt kiinnitetty. Ja hyvin pelittää.

Olen oikein tyytyväinen. Yhdessä maton ja taulujen kanssa pääty tekee makuuhuoneesta entistä ehjemmän kokonaisuuden ja kokoaa kaiken yhteen. Sanoin kyllä miehelle, että josko tämä kodin laittaminen kohta alkaisi olla lopussaan ja kaikki valmista. En ole niitä elämäntapasisustajia, vaan mieluusti asuisin vain valmiiksi sisustetussa ja laitetussa kodissa. Mutta pian senkin aika koittaa, nimittäin viimeinen urakka, eli parveke tulee kuntoon ensi kuussa lattian ja verhojen myötä. Sitten voidaan kunnostaa vanhaa, mutta ei vähään aikaan hankita tai koota mitään. Ainakaan mitään, mikä painaa ja tulee osissa ja pitää kantaa kerrostalosta toiseen. Kuten se kirjahylly.

Terveisin nimimerkki löysin kropastani lukuisia uusia lihaksia, joita nyt särkee vietävästi.

Seuraavaksi, kun kukaan ei ole herännyt tämän aamun tapaan klo 4.20, on aika pakata pinnasänky varastoon ja opettaa kuopus nukkumaan lastenhuoneessa. Mutta siihen urakkaan tarvitaan vähän vähemmän univelkaa kuin mitä nyt on alla.

Tarrat - kolmas ja viimeinen osa

Ne on kuulemma tarrataiteilijoita. Taiteilijat nyhräsivät teoksensa valmiiksi hiljaisuudessa ja tulivat sen jälkeen innosta puhkuen hakemaan yleisöä näyttelylleen. 

Muistan vihdoin tämän, jos seuraavaan viiteen vuoteen meinaan ostaa niille tarroja.

Kirjahyllyjen vaihto-operaatio

Meillä on krooninen hyllypula. Mitkään hyllymetrit eivät tunnu riittävän, kun kirjoja tulee jatkuvasti lisää ja vanhat eivät samassa suhteessa liiku pois. Aakkosjärjestys on ihan ehdoton tässä määrässä luettavaa ja pidän muutenkin näin alan ihmisenä kirjojen järjestämistä värikoodatusti vähän hassuna. Kun ne eivät itselleni ole ensisijaisesti sisustusesineitä, vaan merkitys löytyy sieltä jonkunväristen kansien sisältä. 

Tähän mennessä olemme ostaneet Ikeasta Billy-kirjahyllyjä, joissa hinta ja laatu kohtaavat. Hinta on halpa eikä laatu ole kummoinen. Hinta onkin ollut hankinnoissamme ykköstekijä ja hyllylevyt kestävät hyvin yhden kirjarivin painon. Sitten kun eteen alkaa kasata toista riviä huomaa levyn antavan painon alla periksi. Billyt ovat kuitenkin tähän saakka pelittäneet riittävällä tavalla, mutta olemmehan me aina haaveilleet seinäntäydestä Boknäsin hyllystöä. 

Nyt tuo haave toteutui yllättäen ja Billyt saavat lähteä. Tällä hetkellä jokaikistä lihasta kropassani särkee, kun kannoimme hyllypaloja koko eilisen päivän asunnosta toiseen. Kirjahyllyt eivät siis ole kokonaisia yksiköitä, vaan koottavissa täysin omien tarpeiden mukaan yksittäisistä moduuleista. Lasiset ovet ovat ehdoton parannus entiseen näin allergiakodissa pitäessään kirjat pölyttöminä. Meidän Boknäs-hyllystömme ei siis ole uutta kaupasta, vaan vanhaa ja käytettyä. Hirmuisen hyväkuntoista joka tapauksessa ja meidän loppuelämämme kestävää. Umpipuuta, sävynä pähkinä kuten yllä olevassa kuvassa. Erinomaista ja sopii hyvin yhteen työhuoneessa jo majailevan Boknäsin työtuolin kanssa. 

Parvekkeemme näyttää tällä hetkellä tältä.

Tässä on vasta puolet osasista, toinen puoli parvekkeesta näyttää suunnilleen samalta. Olen tänään miehen ja esikoisen sairastaessa purkanut kirjoja vanhoista hyllyistä ja käynyt niitä läpi rankalla kädellä. Laitan eteenpäin ison kasan kirjoja ja jäljelle jäävät mahtuvat toivottavasti näihin hyllystöihin. Plussana on vielä alasokkelista löytyvät vetolaatikot esimerkiksi lehtien säilytykseen. Seuraavaksi pitääkin sitten ryhtyä uusien hyllyosien kimppuun, pyyhkiä kaikki puhtaiksi mahdollisista pölyistä tai kuljetusliasta ja koota uudelleen. Se on onneksi tehty todella helpoksi ilman mitään ruuveja tai muttereita.

Tällä hetkellä meillä vallitsee kotoisa kaaos, kun nurkkia peittävät kirjapinot. Olen yrittänyt pitää kulkuväylät vapaina, joten nurkat näyttävät tältä.

Ja esimerkiksi nämä näyttäisivät varmasti tosi kivoilta matalamman kokonaisuuden päällä, jota kaavailen eteiskäytävän varrelle. 

Lisää kuvia seuraa, kun olen saanut urakan valmiiksi. 

P.S. Sängynpäätykin me ostettiin eilen, siitä saatte kuvia varmasti aikaisemmin!

Keltaiset kirjavinkit

Pyörähdin pankkiasioiden lomassa tänään nopeasti Akateemisessa hakemassa muutamia lastenkirjoja. Esikoisen suuri suosikki, Herra Hakkarainen löysi tiensä iltasatulukemistoon ja kuopukselle ostin  Viirun ja Pesosen seikkailuja, tällä kertaa myynnissä oli Viirun syntymäpäivä. Sekä Mauri Kunnaksen kirjat että Sven Nordqvistin ihanat tarinat ovat klassikkokamaa.

Toiset klassikot löytyvät tästä kasasta, eli Tammen kultaiset kirjat tietysti. Sekä Nikke Nokkaeläin että Sirkus Pomeranssi löytyvät meiltä jo, mutta aivan repaleisina, paljon luettuina kappaleina. Nyt nappasin uudet kirjat kärsineiden tilalle ja samaan pinoon eksyi myös Hyvää Yötä Nalle Kalle. Eivätkä ole hinnalla pilattuja, muutaman euron kappaleelta. Näitä meillä luetaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Myös lopuille hulluttelupäiville löytyy ostettavaa. Heti huomenna voi käydä nappaamassa klassikon, jos sellainen hyllystä puuttuu, kun Tiitiäisen Satupuu tulee myyntiin. Myös Thierry Lavalin ihania Missä on -kirjoja on nyt myynnissä, olisiko peräti ensimmäistä kertaa. Meiltä puuttuukin sopivasti tuo Missä on metsähiiri, joten sen ajattelin hakea kuopukselle. Jos jättää kirjaostokset lauantaille, löytyy sieltä lisää Mauri Kunnasta Robin Hoodin muodossa. Ja itse asiassa huomasin vasta nyt, että sunnuntaihan tarjoaa lisää klassikkoteoksia, kuten Hanhiemon iloinen lipas. Nyt ovat kirjat hullutteluilla kohdallaan.

Ihan pari pokkaria toin meille aikuisillekin tullessani. Lisää Jo Nesboa tälle Harry Hole -hurahtaneelle sekä Ann Rosmanin uusin dekkari Mercurium. Ann Rosman edustaa nykyisen ruotsalaisen rikoskirjallisuuden ehdotonta kärkeä yhdessä Camilla Läckbergin kanssa. Anna Jansson oli sitä ennen, mutta nykyään hänen teoksiaan vaivaa jonkinlainen väsymys. Henning Mankell puolestaan ei enää Wallander-sarjaa jatka. Nämä ostamani pokkarit jäävät kuitenkin odottamaan sitä, kun viimeisen luentokuulustelun kirjat on saatu kahlattua lävitse. 

Holly & Whyte ja muutamat lastenkengät päälle

Kun ensimmäinen mallisto aikanaan tuli, se tuntui ihan liian preppyltä omaan tyyliini. Katsoin vaatteita nettisivuilta ja päätin jättää väliin. Sitten eksyin liikkeeseen paikan päälle. Ostin kokeiluun. Tykästyin. Hullaannuin. 

Nyt olen malliston faneja parhaasta päästä. Ei siellä kaikki tietenkään omalle vartalolleni sovi, mutta aina jotain. Vaatteet tuntuvat hyvälaatuisilta ja ovat mukavia päällä. Nykyään uuden malliston myyntiintuloa tulee jo suorastaan kytättyä ja niin kävi nytkin kevätmalliston kanssa.

Uuden malliston vaatteista löytyi monta kaunista lisää omaan vaatekaappiini. Trikoopaitoja ostin kahdessa sävyssä, toisen perinteisen sinivalkoraidallisena, toisessa on jopa väriä! Kaula-aukko ei ole suosimani v-malli, mutta tarpeeksi avara silti.

Pellavaneuleiden kohdalla hurahdin ja ostin kolme. Ne ovat ihanan kevyitä päällä, aivan täydellisiä kesän viileisiin päivin ja iltaisin käytettäväksi. Otin muutaman heti käyttöön Tukholmaan mennessämme ja olivat sopivan lämmittäviä villakangastakin alla. Ei kuitenkaan tullut liian kuuma.

Kaikki kuvat: lindex.com

Aiemmista mallistoista olen ostanut esimerkiksi viime kesän sinivalkoraidallisen olkaimettoman maksimekon sekä trikoisen sinivalkoraidallisen puolihameen, joka vaikutti olevan nytkin myynnissä. Musta, valkopalloinen neuletakki olisi ollut kiva lisä  neuleiden joukkoon, mutta ei valitettavasti istunut hyvin. Yllä olevia paitoja olen nyt käyttänyt mustien, tummansinisten tai beigejen tvillihousujen kanssa, mutta kesällä itsestäänselvä kaveri paidoille olisi valkoiset pellavahousut. Vielä kun löytäisi sellaiset täydelliset jostain.

Kevät kun tulee jo kovaa vauhtia, piti katsoa poikien kenkävarasto kuntoon. Otaksumani useiden sopivien kenkien olemassaolosta meni niin pieleen kuin mennä vain voi. Molemmilla pojilla olivat sekä tennarit, kävelykengät että juhlakengät jääneet talven aikana pieniksi ja lisäksi tarvitaan sandaalit kesäksi. Onneksi olen tilannut esimerkiksi tennareita odottamaan varastoon hyvän alen tullessa kohdalle ja niinpä pystyin hakemaan jemmoista useat kengät suoraan käyttöön. Molemmille löytyi isommat juhlakengät ja esikoiselle yhdet, kuopukselle kahdet tennarit. Olen säästänyt esikoiselta kuopukselle kumisaappaiden lisäksi kesän sandaaleja ja jo mainittuja juhlakenkiä. Niissä kulutus ja käyttö on sen verran pientä, että kierrätän kengät eteenpäin. Muuten ostetaan uusia. Kuopukselle löytyikin myös sandaalit esikoisen vanhoista, ainoastaan esikoiselle oli siis hankittava jotain.

Olin huomannut Elloksen alekoodin jossakin blogissa ja pienen haeskelun jälkeen se löytyikin. Tein ennakkokarsinnan ja pyysin sen jälkeen esikoisen valitsemaan värit kenkiinsä. Tilaukseen lähtivät turkoosit tennarit, joissa on tosi kätevä vetoketju sivussa ja tummansiniset sandaalit. Molemmat ovat Kavatin nahkaisia kenkiä, joissa miellyttää sekä malli että väri. Esikoisen jalka on nyt kokoa 28 ja kuopuksen 24. Josko näillä pärjättäisiin taas syksyyn.

Jakomielitautisin asia ever

Äitiys. Ensin päädytte piirtämään auton likaiseen ikkunaan sydämiä poikien istuessa sisällä. Kun ne on niin ihania. Mamman pupuset, pusi pusi.

Seuraavaksi jäähytät kaikkia mätkivää ja tavaroita heittelevää kuopusta enemmän kuin laki sallii ja laitat esikoisen ilman iltasatua nukkumaan. Pupunen kun ajoi pokkana äitinsä päälle pyörällään ja tiesi tarkkaan mitä teki. Huomasin toivovani, että jään hissiin jumiin, saisi olla hetken rauhassa.

Nämä kaksi. Maailman rakkaimmat ja silti säännöllisesti vaarassa joutua postitetuksi kaukomaille. Riittäisiköhän maksikirje?

No jääköön nyt vielä postittamatta. Nukkuvatkin jo. 

Tuliaisia Tukholmasta

Aika maltillisin ostoksin palasimme viimekuiselta risteilyltä kotiin. Jo ennakkoon arvelin Junibackenin museokaupasta löytyvän vaikka mitä kivaa ja niin kävi. Pojat valitsivat itselleen pienet muoviset ritarit ja niille hevoset ja minä ostin muutaman yllätyksen. Palapelit ovat kestäviä ja pitkään iloa tuottavia leluja, niitä siis. Esikoiselle kirjainpalapeli, jossa yhdistetään iso ja pieni kirjain toisiinsa. Kuopus puolestaan sai neljä kappaletta kahdentoista palan peliä Viiru ja Pesonen -aiheella. Nuo ovat tähän kehitysvaiheeseen sopivan kokoisia pelejä, reilu kaksivuotias jaksaa tehdä niitä eivätkä ole liian vaikeita.

Kaupan kirjavalikoima oli ilahduttavan laaja ja kieliä löytyi yhtä ja toista. En voinut vastustaa Camilla Lundstenin iloista kuvitusta ja ostin kuopukselle Lillefantens räknebokin. Sitä on ilo lukea. Esikoinen puolestaan sai Lindgreniä, satuna Metsässä ei ole ryöväreitä. 

Itselleni ostin meikkejä sen mukaan, mitä olin ennakolta miettinyt. Lancomelta tuli tax freestä hankittua uudet ripsiväri, rajauskynä ja luomiväri. Diorin lakka taas on haettu NK:lta. Luomivärin pehmeä ruskea sävy tuntuu hyvältä sekä arkeen että juhlaan.