Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Seuraa blogiani Blogilistan kautta

Kesävaateostoksilla

Pukeutumiseni menee koko ajan rennompaan ja mutkattomampaan suuntaan. Jos se tästä vielä rentoutuu, kuljen kymmenen vuoden kuluttua varmaan aamutakki päällä kadulla. Tai kietaisumekko, eli mieheni sanoin aamutakki. Kymmenen vuotta takaperin taas oli korkeita sandaaleita, mekkoja ja hameita ihan arkipukeutumisessa. Nyt ne tuntuvat vähän vierailta. Älkää ymmärtäkö väärin, käytän molempia, sekä hameita että mekkoja yhä paljon, mutta ovat aika erilaisia. Pehmeää trikoota, löysempiä linjoja ja jalassa lähes poikkeuksetta ballerinat korkojen sijaan. Tykkään tästä muutoksesta. Vaivattomuus on noussut arvoonsa, kun itsensä lisäksi laittaa valmiiksi kaksi lasta. Ja muutenkin. En välitä tälläytyä arkeen, mutta haluan silti olla huoliteltu ja tyylikäs. Mielelllään ripauksella eleganssia, silloin olisin aika tyytyväinen. 

Lähdin eilen kaupungille ajatuksenani kurkata parin liikkeen valikoimat mitä löysiin kevyisiin kesähousuihin tulee. Stockan parkki oli kuitenkin harmillisesti täynnä, joten käänsin liikenneympyrässä auton tulosuuntaan ja päätinkin ajaa Selloon. Samat putiikit sieltä löytyisi ja vielä saman katon alta. 

Aiemmin tilaamastani H&M:n lähetyksestä päädyin pitämään sekä pellavasekoitteisen sinisen löysän neuletakin että yhdet housut, nämä:

Kuva: hm.com

Piti vähän aikaa miettiä minkä kanssa noita nyt sitten käyttäisi, mutta totesin mustan topin tai t-paidan, mustien nahkaisten ballerinojen ja mustien isojen aurinkolasien olevan varmasti passeli yhdistelmä housujen kuviollisuuteen. Tuntuvat kuitenkin sen verran hyviltä päällä, että lienevät kivat kesähousut.

Olen ennenkin kehunut Lindexin parantunutta otetta ja kehun sitä taas. Erityisesti puljun Holly&Whyte-linja on täynnä toinen toistaan kauniimpia preppy-tyylisiä vaatekappaleita. Katselin pitkään ihania neulepaitoja, täydellistä smaragdinvihreää sävyä ja aina käyttökelpoisia raitoja, mutta jätin neuleet kauppaan. O-kaula-aukko kun ei itselleni ole se imartelevin, olisivatpa olleet v-kaula-aukolla varustettuja!

Ostoskassin kanssa kuitenkin lähdin kotiin. Vähän aikaa emmin noiden tekstipaitojen kanssa, mutta totesin sitten, että what the hell. Kerrankos sitä. Ehkä on ihan hyvä tulla hieman ulos mukavuusalueelta, eivät ne mustien chinojen ja jo edellä mainittujen ballerinojen ja aurinkolasien kanssa nyt niin rebel ole. Jos ovat lainkaan! Sama pätee näihin jo toisiin kuviollisiin housuihin. Ovat juuri passelit niin kaupungille kuin hiekkalaatikollekin niiksi päiviksi, kun ei jaksa mekkoon pukeutua.

Kuvat: lindex.com

Näiden kaikkien vaatteiden kanssa tulin siis eilen kotiin hyvin tyytyväisenä. Sovittelin niitä kotona ja katsoin samalla kesävaatepinoani muutenkin. Mekko- ja hamepuoli on hyvällä mallilla ja muutenkaan mitään vaatetarpeita ei enää ole. Jatkan linjalleni uskollisena, kun väreinä löytyy tummansinistä, valkoista, näitä raidallisina ja lisäksi vähän harmaata ja mustaa. Yksi beige mekko taitaa kasassa myös olla. Pitikö kesän olla värien ilotulituksen aikaa?

Onnistuin ottamaan itsestäni peilin kautta läjän vinoja kuvia eteisen kaaos taustalla. No, ehkä te näistä jotain selvää saatte esimerkkikokonaisuudesta.

Tänään onkin sitten aika tilata pojille muutamia kesävaatteita, kun menen ystäväni luokse Pomp de Lux -kutsuille. Olin kaukaa viisas ja katsoin mitä oikeasti tarvitaan, etten vaan roiski menemään ostellen sitä sun tätä. Katsotaan miten käy, kun näen vaatteet livenä illalla!

Aamuaurinkoinen

Esikoinen on sellainen hymynaamainen ilosilmä, että aamu hänen kanssaan alkaa poikkeuksetta aurinkoisissa merkeissä. Etuhampaaton hymy loistaen hän herää lähes joka päivä. Muutenkin aamut ovat tosi tärkeitä koko päivän onnistumisen ja päivän fiiliksen kannalta. Kiireinen, sekoiltu aamu pilaa helposti loppupäivän.

Minä edesautan rauhallisia aamuja laittamalla kaiken mahdollisen valmiiksi jo illalla. Valitsen pojille vaatteet odottamaan omiin pinoihinsa ja pakkaan reput päiväkotiin, jos jotain tarvitsee sinne viedä. Katson, että ulkovaatteet ovat kunnossa pukemista vaille. Mietin ja laitan valmiiksi myös omat vaatteeni. Olen siinä mielessä tosi tyytyväinen vaatekaappini sisältöön, että lähes kaikki sopii kaiken kanssa. Toisaalta en jaksa nähdä vaivaa asustaakseni tai miettiäkseni kovin pitkään pukeutumistani. Laitan vaatteet päälle, sormukset sormiin ja valmiina ollaan. 

Poikien herättyä (tänään vasta klo 6.11!) syödään aamiaista jo kotona, vaikka päiväkodissakin puuro odottaa. Yleensä kundit syövät soijajugurttia, leipää, banaania ja muuta helppoa, meillä kotona puuroa syödään aika harvoin. Samalla katsellaan aamupiirrettyjä, sitten pestään hampaat ja puetaan. Esikoinen pukee itse, minä vain laitan kaiken valmiiksi lattialle. Kuopus vastustelee ja hänet puetaan sen jälkeen, kun on ensin ongittu sohvapöydän alta karkureissulta ja käsitellään kuin vetelää spaghettia. Vaikeasti. 

Poikien kanssa leivottiin sämpylöitä, tämä pellillinen on kuopuksen koristelema. Pikkaisen autoin. ;)

Mies on herännyt jossain vaiheessa ja yritän helpottaa hänen aamuaan hoitamalla poikia valmiiksi mahdollisimman paljon. Ulkovaatevaihe on yleensä miehen heiniä ja tässä vaiheessa kuopus karjuu jo suoraa huutoa. Esikoinen taas vetää reippaasti vetoketjut alusta saakka itse ja solmii kaulaliinansa. Vielä xylitolpastilleja kuopukselle ja purkka esikoiselle, halit ja suukot kaikille ja miesväki matkaan. Sitten on oman aamiaiseni ja Hesarin lukemisen vuoro, päivä on saatu käyntiin hyvin.

Rauhallisina aamuina ehtii myös vaikka lukea yhden luvun iltasatukirjasta lisää. Vinkkasin täällä aiemmin Mestaritontun Seikkailut -teoksesta ja sitä edeltävä Päivikin Satu on meillä nyt luvun alla. Näissä vanhoissa satukirjoissa on jotain hurjan viehättävää, tämäkin on toinen painos vuodelta -45. Esikoinen ainakin kuuntelee innolla.

30+3

Vietin syntymäpäivääni perjantaina. Toipilasta ilahduttivat erityisesti pienten poikien huolellisesti lahjapaperiin ja nauhaan paketoidut kortit, vanhemmilta saadut kukat kera lahjalupauksen sekä miehen yllätyspaketti. Mies hieman harmitteli että emme voineet juhlia mitenkään kummoisemmin, mutta minulle tämä oli oikein fine. Pääasia oli, että toipuminen alkoi eikä silmakulmista löytynyt uusia juonteita. 

Tuntuu ihan hyvältä tämä nyt alkava ikävuosi. Alkuvuosi on ollut niin järkyttävän onneton sairasteluineen, stresseineen ja suruineen, että päätin eilen kääntää uuden lehden tässä ja nyt. Katson optimistisesti tulevaan, alan huolehtia itsestäni entistä paremmin ja yritän vähentää stressaamista niin suurista kuin pienistäkin asioista. Työpaikka löytyy kun löytyy ja opinnot tehdään, kun luettua ehditään. Siihen saakka keskityn oman hyvinvointini edistämiseen ja perheestä huolehtimiseen. 

Aion ottaa enemmän aikaa vain itselleni ja ennen kaikkea olla tuntematta siitä huonoa omatuntoa. Tai yrittää. Juon surutta viiniä viikolla, jos siltä tuntuu, käyn useammin kampaajalla ja yritän parantaa syömisiäni. Olen laihtunut alkuvuoden aikana selvästi, sillä joulun jälkeen ruokahaluni on ollut jossain kaukana kateissa. Nykyään ajatus syömisestä saa liian usein huonon olon vatsaan ja vain harva ruoka maistuu. Ensimmäiset etapit tälle itsestään huolehtimisen tielle otan huomenna, kun varaan itselleni ajan kattaviin verikokeisiin kaikkien mahdollisten arvojen tarkistukseen. Lisäksi menen lähiaikoina hivenaineanalyysiin ja käytän joululahjaksi saamani lahjakortin kasvohoitoon. 

Mies pääsi viivaamaan yhden lahjaidean pois "Mitä ostaa vaimolle" -listaltaan ja minä yllätyin todella iloisesti. Turkoosit rasiat ovat aina toivottuja.

Voiko koti olla ikinä valmis - operaatio lastenhuone

Elämä alkaa voittaa hiljalleen ja olen siirtynyt sängynpohjalta sohvalle villapeiton alle. Kävin jopa ulkona viikon tauon jälkeen ja nyt siellä ovat perheen miehet, puistossa ennen saunomista. Nappasin koneen syliini ja ajattelin kirjoitella muutama aatoksen sisustuksesta.

Voiko se koti siis olla ikinä valmis? Tarvitseeko sen olla, vai pitäisikö paremminkin pysytellä jatkuvasti sisustusuutuuksien aallonharjalla? Tuskin löytyy sellaista nuorta, jonka ensimmäisen oman kodin sisustus miellyttäisi silmää vielä päälle kolmekymppisenä. Eiköhän meillä jokaisella 70-80-lukujen taitteessa syntyneellä ole ollut sisustuksessaan se "sininen kausi", jolloin ikkunalaudalta saattoi löytyä laavalamppu ja metallia käytettiin ahkerasti sisustuksessa. Nykynuorilla se on sitten jotain muuta, ehkäpä kiiltävää valkoista tai pelkkää valkoisen ja mustan yhdistelyä, mitä kenelläkin. Kymmenen vuotta myöhemmin on muuttunut niin ihminen kuin hänen kotinsa ja ainakin omalta osaltani myös vaatetus, tyylini oikeastaan ihan kaiken suhteen tuntuu löytyneen tuossa ennen kolmenkymmenen ikävuoden täyttymistä. Näin se menee ja pätee oman kokemukseni mukaan myös sisustamiseen. Tottakai vivahteet vaihtelevat. Omalla kohdallani harmaa tuntuu tosi raikkaalta ruskean jälkeen ja ennen inhoamani subway-tilesit näyttävät hyviltä, etenkin tällaisina vedenvihreinä.

Itse pidän siitä, että kotiimme hankittuja huonekaluja ja sisustusesineitä voisi katsella vuoden ympäri ja vuosi toisensa jälkeen. Olemme pyrkineet sisustamaan kotimme sellaisilla hankinnoilla, joita olemme miettineet jo jonkin aikaa ja joista todella pidämme. Erityisesti tykkään siitä, että asunnossamme on sulassa sovussa desingklassikkoja ja Ikea-ostoksia, vanhoja perintöhuonekaluja ja modernimpaa muotoilua. Uutta ja vanhaa, tummaa ja vaaleampaa. Halutessamme voisimme olla hankkimatta tänne enää yhtään mitään uutta, mutta haluammeko sitä? En usko.

Koti muuttuu sitä mukaa, kun siellä asuvien ihmisten tarpeet muuttuvat. Tilat muuttavat muotoaan, niiden käyttö muuttuu ja uusia ratkaisuja on keksittävä. Meillä on tällä hetkellä lastenhuoneen uudistusprojekti meneillään, kun sinne on saatava nukkuma- ja työpöydät kahdelle lapselle. Säästämme ja käytämme hyödyksi mahdollisimman paljon vanhaa, mutta uuttakin on ostettu. Meidän makuuhuoneessamme vaihtui juuri matto ja sieltä on muutosta saakka puuttunut sängynpääty. Joskus tulevaisuudessa molemmat huoneet kokevat muutoksen, kun pojat haluavat omat huoneet ja silloin työhuoneen kirjat sekä työpisteemme etsivät uusia sijoituspaikkoja meidän sänkymme tieltä. Sänkykin pitää vaihtaa jossain vaiheessa ja ruokapöytä sitten, kun sitä ei kukaan enää hierrä haarukalla ja paukuta erinäköisillä astaloilla. Kylpyhuoneeseen mahtuu amme, jos joskus siihen remonttiin haluaa ryhtyä. Että riittäähän tätä työnsarkaa sisustuksessakin, ihan mukavasti.

Sanotaan siis, että kotimme sisustuksen suuret linjat ovat selvät, mutta pieniä muutoksia tapahtunee aika ajoin. Olemme erittäin tyytyväisiä kaikkiin kotimme tekstiileihin, mattoihin ja verhoihin. Aidot materiaalit, villa ja silkki takaavat sen, että tuotteet pysyvät hyvinä pitkän aikaa. Vähän sama pätee siis kuin taiteeseenkin, eli ostamme vain aitoja töitä, emme kopioita tai julisteita. Mutta mikä voisi olla helpompi tapa piristää kotia kevääseen kuin hankkia muutama uusi sohvatyyny tai keittiöpyyhe ja talvea kohti kulkiessa sytytellä kauniita kynttilöitä. Paitsi että minä en polta kynttilöitä, en ole tippaakaan kynttilätunnelmoija. Paitsi parvekkeen lyhdyissä, ne ovat poikkeus. 

Mutta se lastenhuone, tässäpä virtuaalinen ideakartta sen suhteen. Huone on hivenen suurempi kuin muut kaksi makuuhuonetta, joten siitä tuli alusta lähtien luonnollisesti poikien valtakunta. Seinän harmaansininen sävy on todella paljon mieleeni, se siis jää ja sama pätee Harlequinin kankaasta teetettyyn verhoon, tauluihin, numero- ja kirjainjulisteisiin sekä Ferm Livingin lokerikkoon. Myös matto ja kattovalaisin jäävät. Sen sijaan nojatuolin kohtalosta ei ole varmuutta, pitää ensin mallailla miten muut huonekalut sijoittuvat. Kirjakaapin pidämme.

Tässä tuo verhokangas paremmin, olen siihen tosi tyytyväinen. Raikas, reipas ja poikamainen, kaikkia yhtä aikaa.

Ikea on mielestäni aivan erinomainen paikka hankkia kalusteita lapsille. Sinne mekin lopulta suuntasimme ja ylihuomenna odotamme kuljetuksella poikien uutta valkoista kerrossänkyä tulevaksi. Pöytien osalta kävimme kovaa pohdintaa, sillä alkuperäinen ideani käsitti kaksi vanhaa pientä valkoista pöytää, jotka saisivat olla erilaisia, mutta samantyylisiä. Päädyimme kuitenkin minimalistisempiin linjoihin ja eritoten pöytiin, joissa ei ole liiaksi syvyyttä. Pitäähän huoneessa mahtua piirtelyn lisäksi vielä leikkimäänkin. Loistavan ratkaisun antoi Ikean kampauspöytä ja pöytien päälle hankin Tigerista alustat. Kyllä kelpaa kundien piirrellä. 

Myös piensisustukseen olen päässyt paneutumaan, vaikka verhot ja matto huoneessa jo onkin. Ferm Living on ykkösihastukseni mitä tulee lastenhuoneiden sisustamiseen ja ostin metrin kappaleet kahdenlaista tapettia, eläimiä ja robotteja. Näistä tulee isoissa kehyksissä taulut huoneen seinälle aakkostaulujen kaveriksi. Myös pitkään ihastelemani tyynyt on nyt uuteen huoneeseen hankittu. Esikoinen sai Mr. Frank Foxin ja kuopus Aristo Kattin. Tai oikeastaan he eivät ole tyynyjään vielä nähneet, eivät myöskään tauluja. Säästän ne yllätyksiksi liki valmiiseen huoneeseen. 

Tigerista kävin vielä ostamassa lisää säilytyssalkkuja kaikenlaisille pikkulegoille ja Bakuganeille sun muille härpäkkeille, mitä lattioilla pyörii. Tiger on vaarallinen paikka, ihanaa pikkutavaraa halpaan hintaan. Vaimon taivas, miehen painajainen!

Tietenkään en voi sanoa varmaksi millainen lopputuloksesta tulee, mutta olen tähän suunnitelmaani aika tyytyväinen. Huoneesta tulee sopivassa suhteessa reipas ja lapsekas, se on selvästi pienten poikien huone. Samalla se muuntuu helposti pikkujutuilla koululaiselle sopivaksi. Esikoinen on innoissaan pöydästään ja asetteli jo omat tärkeät tavaransa laatikkoon pöytälevyn alle. Lisää kuvia sitten, kun homma on paketissa ja huone valmis. 

Toisen kerran Tukholmaan

Olisi ollut niin kiva lähteä pienelle reissulle, mutta ei pysty. Minulla on influenssa sekä korvatulehdus. Esikoisella on influenssan tai rs-viruksen jälkitautina iskenyt tulehdus keuhkoissa ja toinen korvakin punoittaa. Hän sai tänään antibiootit kuten minäkin eilen, että ei pääsisi keuhkokuumeeksi tuo tulehdus kehittymään. Kuopus kaivoi äsken korvaansa, ojensi sormensa ja totesi "vettä tuli". Huomenna varmaan korva vuotaa jo kunnolla ja sille Mehiläisen kantiskortille tulisi käyttöä. 

Uusi yritys kuukauden kuluttua, sitä ennen näillä eväillä eteenpäin:

Alati sairaat

Ihan kuten tunnistekin kertoo. Kuopuksen kuumeen laskettua oli yksi terve päivä ja sunnuntaina sairastui esikoinen. Minä seurasin maanantaina. Kovin kuume on ohitse, mutta kuumetta yhtä kaikki yhä, ja oksennettukin on. Huumori on kadonnut jo kauan sitten, sillä tämä on kolmas tauti tähän alkuvuoteen. Huomenna pitäisi lähteä Tukholmaan, mutta enpä tiedä millä voimilla. Menee miehen talvilomakin ihan hukkaan, kun joutuu vain sairastupaa pyörittämään.

Esikoinen ei enää yleensä nuku päiväunia ja mies ei halua tuhlata aikaa nukkumiseen. Sitten me kuopuksen kanssa nukutaan makeasti ja herättyämme näky olohuoneessa on tämä.