tag:blogger.com,1999:blog-4612769023115419138.post4771985978450568444..comments2023-11-03T11:11:59.968+02:00Comments on Mrs Eriksson's Room: Kaksi koululaista perheessäRouva Erikssonhttp://www.blogger.com/profile/11455972501712250752noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-4612769023115419138.post-55932240623174813292017-06-19T08:55:36.512+03:002017-06-19T08:55:36.512+03:00Tuo on jännä juttu, että lukutaidosta tehdään jonk...Tuo on jännä juttu, että lukutaidosta tehdään jonkinlainen mittari ylitse muiden. Koulussa ehtii vallan hyvin oppia, mekään emme ole lapsia opettaneet varta vasten. Jos eivät olisi itse hoksanneet, olisivat opetelleet sitten ekalla luokalla. Kiva kuulla, että koulua odotetaan hyvillä mielin teillä ja ihanaa saada lapsesta tuollaista positiivista palautetta mitä olette eskarista saaneeet! Mua jännittää, oikeastaan todella paljon. Kuopus tuntuu niin pieneltä, todella paljon pienemmältä kuin esikoinen aikanaan. Mutta ilon kautta, pakko lähteä siitä, että kaikki menee hyvin, mutta kuulostella herkästi mahdollisia kipukohtia.Rouva Erikssonhttps://www.blogger.com/profile/11455972501712250752noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4612769023115419138.post-51519756248474035172017-06-17T21:31:25.247+03:002017-06-17T21:31:25.247+03:00Tuo tulevan ekaluokkalaisen lukutaito tuntuu oleva...Tuo tulevan ekaluokkalaisen lukutaito tuntuu olevan osalle perheille todella iso juttu ja se sitten myös tarttui lapsiin. Meillä lapsi itki useita kertoja kuluneen talven aikana sitä ettei osannut lukea ja lohtua ei tuonut sen vakuuttelu, että äitikin oppi lukemaan vasta koulussa ja ihan hyvä ihminen minustakin tuli. Toisaalta tuntuu että osalle tämä lukutaito on myös kysymys jossa päästään taas siihen samaan kuin puhumaanoppimisessakin. Että kyllä sitä oppii varmasti nuorena ja helposti kunhan perheissä vain luetaan ääneen. No meillä luetaan, mutta olemme myös päättäneet että me emme lasta opeta lukemaan vaan hän saa oppia sen koulussa jos asiaa ei itse hoksaa.<br /><br />Onneksi nyt lapsi on tuntunut löytäneen rauhan lukuasian suhteen ja on itsekin sillä kannalla, että kyllä hän sen koulussa oppii ja emme hetkeäkään epäile etteikö kielellisesti muuten taitava, tavut jo vuosikausia rytmittänyt riimittelystä ja sanamuunnoksista nauttiva tyyppi sitä oppisi. Ja noin muuten meillä koulua odotetaan hyvällä fiiliksellä. Lapsi on eskarivuoden aikana kuulemma puhjennut kukkaan, on tarkka ja saanut hyvää palautetta keskittymisestään ja opetuksen vastaanottamisesta. Siinä missä joku on valovuoden edelle lukemisessa kirjoittamisessa ottaa tuo meidän tyyppi sitten kiinni muissa oppimisvalmiuksissa ja toivottavasti kohdalle osuu opettaja, joka osaa hyödyntää jokaisen lapsen vahvuuksia ja vahvistaa oppimiskohteita.Anu - Hallittu hysteriahttps://www.blogger.com/profile/16682453915482521678noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4612769023115419138.post-44623433624225066662017-06-13T13:26:01.399+03:002017-06-13T13:26:01.399+03:00Ymmärrän hyvin, että tuleva jännittää, löydän yhtä...Ymmärrän hyvin, että tuleva jännittää, löydän yhtäläisyyksiä teidän tilanteestanne meidän tilanteeseemme. Esikoisten koulun rullaa ilman sen suurempaa miettimistä. Ja vaikka ns. akateemiset taidot kuopuksellamme ovatkin jo hyvät, on koulun aloitus mielessäni jonkinlaisena mysteerinä. Pojat ovat aivan erilaiset. Kuopus on vielä selkeästi aika pieni ja hänellä on tosiaan leikit ihan kesken. Esikoinen sai leikkiä vuoden pidempään päiväkodissa ja nyt tämä 6,5-vuotias repäistään sinne koulumaailmaan vähän raakileena. Siltä minusta tuntuu. Olenkin asennoitunut syksyyn samalla tavalla kuin sinä. Lapsi tekee parhaansa ja sen mihin hänen vahvuutensa riittävät ja se riittää myös meille. Ja toivotaan, että jos siellä pulpetissa ei aina jaksa istua voi vaikka kokeilla toisenlaista opiskelua. Rouva Erikssonhttps://www.blogger.com/profile/11455972501712250752noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4612769023115419138.post-58760828581357781412017-06-13T12:56:22.992+03:002017-06-13T12:56:22.992+03:00Me olemme syksyllä siinä mainitsemassasi tilantees...Me olemme syksyllä siinä mainitsemassasi tilanteessa, jossa mietitään miten koulutaival sujuu. Tuleeko siitä minkälainen tuskien taival? Esikoisen kanssa kaikki on ollut helppoa. Koulu sujuu hyvin. Todistuksessa enemmän kiitettäviä kuin hyviä numeroita. On ollut helppoa. Tulevaan nähden melkein liiankin helppoa.<br /><br />Kuopus aloittaa esikoulunsa syksyllä ja tiedämme jo tulevat haasteet mm. hienomotoriikassa. Numerotkin ja kirjaimet menevät sekaisin, jos ne poistetaan asiayhteydestä (esim. kellotaulu). Asiat ovat hoidossa toiminta- ja puheterapioiden osalta ja koulu on hienosti näissä mukana ja tietoinen. Mutta silti jännittää. Jännittää saako kuopus onnistumisen tunteita? Oppiiko, edistyykö? Osaanko tukea häntä riittävästi läksyjen teossa? Ja rehellisesti, riittääkö pinnani? Toisaalta, kun tiedämme jo etukäteen tulevat haasteet, riittää että kuopus tekee parhaansa. Se riittää meille. <br /><br />PolettiAnonymousnoreply@blogger.com