lauantai 22. joulukuuta 2012

Tunnelma kohdallaan

Rakastan näitä joulua edeltäviä iltoja yli kaiken. Lapset nukkuvat puhtaissa lakanoissa joulusaunan ja kylvyn jäljiltä, isoveli halusi tulla ihan pienemmän viereen pitämään tästä yölläkin huolta. Kauppa-asiat on hoidettu huomista kalojen ja kinkun hakemista lukuun ottamatta, koti siisti ja kaikki valmista. Mies kokosi äsken kuopuksen joululahjan, pian pieni pääsee kurvailemaan omalla puisella mopolla kotia ympäri. Minä sidoin ohjaustankoon rusetin punaisesta silkkinauhasta. 


Kävimme tosiaan jo tänään ensimmäisen kerran saunassa, mies ensin poikien kanssa ja minä perässä. Saunoin hetken ihan rauhassa kynttilän luodessa pehmeää valoa kylpyhuoneeseen ja kuorin, puunasin ja kosteutin koko kropan päästä jalkoihin. Mies aikoo mennä vielä jouluaattona uudelleen saunaan ja ipanat seuraavat takuuvarmasti perässä. Minä passaan, tämänpäiväinen riittää. Ennen tätä taisin saunoa juhannuksen tienoilla, en ole saunaihmisiä. Paitsi joskus. 

Nyt tässä vieressäni on lasillinen valkoviiniä ja kulhoissa pähkinöitä ja suklaata. Pähkinät ovat tosin vain miehelle, minä olen niille allerginen. Aikaisemmin tänään tein hieman kattauskokeiluja ja nauroin miehelle, että tosi perinteisellä linjalla mennään. Punainen pellavaliina reikäkirjailuineen ja samanlaiset, mutta valkoiset lautasliinat ovat häälahjojamme. Pöytä katetaan valkoisin lautasin ja V&B:n kristallilasein sekä hopeisin aterimin ja ottimin. Ostin uuden amarylliksen kuihtuneen tilalle ja ajattelin napsaista kukkaosat joulupöydän koristeiksi. Kynttilät ja kynttilänjalat toki kuuluvat kattaukseen myös. Ei blingiä, vaan klassista. 


Huomenna käydään viemässä muistokynttilöitä Hietaniemeen ja Tapiolan uurnalehtoon. Meidän edesmenneet läheisemme on haudattu kauas täältä, joten kynttilät syttyvät yhteiselle muistopaikalle. En viitsi lähteä lasten kanssa aattona siihen kaaokseen, joten käymme jo huomenna. Illalla onkin edessä tämän joulun koetinkivi, kun kinkku laitetaan uuniin. Ikinä ennen en ole kinkkua paistanut, joten onhan se aikakin kypsässä 32 vuoden iässä se tehdä. Pitäkäähän peukkuja! 

2 kommenttia:

  1. Hei, löysin tieni tänne ja lueskelin kaikki tekstit :) Ihanaa joulutunnelmointia! Meillä jäi tänä vuonna raksan ja raskaan työputken alle kaikki jouluvalmistelut. Ei löydetty edes jouluvaloja mistään. Menköön siis tämä joulu matalalla profiililla. Munkin tekee aina mieli ostaa lapsille kaikenlaisia ihania juttuja, mitä vastaan tulee. Tästäkin se varmaan tykkäis... Ja toisaalta niitä tarpeellisia, joita kuitenkin tarvitaan. Esim. sukset, luikkarit tai sählymailat. Mutta aika hyvin olen onnistunut pitämään itseni, koska meilläkin äitini täyttää enemmän kuin onnistuneesti tuon lahjakiintiön. Aivan ihana tuo mopo, pikkusen paljon hienompi, kuin plaston muoviversio. Tuota kehtaa sisälläkin esitellä. Toivotaan, että pysytte nyt kaikki terveinä joulunpyhät ja pääsette nauttimaan herkuista! Rauhallista joulunaikaa sinne!

    VastaaPoista
  2. Moikka, ja kiva kun löysit! Esikoisella oli kaksivuotiaana Plaston muovimopo ja hän ajeli sillä sisällä. Nyt otimme sen kuitenkin kuopusta varten ulkokäyttöön ja sisälle tarvittiin toinen. Tai sitten minä tarvitsin hyvän tekosyyn ostaa sellainen. ;) Jouluiloa myös sinne!

    VastaaPoista